Omat ajatukset oli saatava ensin kasaan ennen kuin blogiin pystyi kirjottamaan. Syyna ensimmainen maanvaihto: Filippiineilta Vietnamiin.
Viimeiset paivat Filippiineilla meni ystaviemme Len:n ja Bo:n kanssa. Kaytiin leffassa, syotiin sammakon reisia(alyttoman hyvia..hyva idea ensi kesan grillipoytaan) ja sen lisaksi juotiin, syotiin ja syotiin. Len opetti miten teen kotona lemppariani chicken adoboa. Toivottavasti tama ihana pari pitaa lupauksensa ja pamahtavat parin kk paasta Vietnamiin.
Perjantaina 9. paiva tultiin Ho Chi Minh Cityyn(Saigon), Vietnamin suurimpaan metropoliin, yli 3 miljoonan moottoripyoran kaupunki, joka silti on sailyttanyt vietnamilaisen henkensa kaupallistumisesta huolimatta. Ainut vaihtoehtomme oli suunnata kohti Phan Ngu Lao-aluetta(halvin) ja saavuttuamme sinne huomattiin monen muunkin turistin paattaneen majottautua samoille kulmille. Turistiravintolaa ja -kraasaa, hotellia vierivieressa. Kuitenkin oli otettava muutama paiva tutustuttaessa uuten maahan ennen kuin kiidettiin eteenpain. Toinen ihmetyksen aihe oli raha. 10 000 vietnamin dongia on n 40snt, joten automaatista tuli nostettua 2 miljoonaa dongia. Yrita siina sitten pysya karryilla, mita mikakin maksaa. Kauheen kallista taalla :D Saigonissa kaytiin sotamuseossa, jossa esilla tiikerihakkeja "selleja", sydantasarkevia kuvia niista, jotka jaivat sodan uhreiksi seka niista, jotka syntyivat erinakoisten synnynnaisten vikojen kanssa(kiitos usa:n kayttamien kemikaalien), aseita ja kauhistuttavia teksteja esim. kidutustavoista.
Muutama paiva Saigonissa on liian vahan nahdakseen mitaan, mutta sunnuntaina jatkettiin matkaa. Huomattiin heti Saigonin ulkopuolella kommunikaatiokatkosten lisaantyvan. Meille huudettiin Vietnamiksi, kassit olivat jo uudessa bussissa ennen, kuin meita informoitiin (tai toisinsanoen tuupittiin), etta nyt tuli bussin vaihto ja meidan kysymyksiin vastattiin vietnamilla hymyillen. Paastiin kuitenkin paamaaraamme Vinh Longiin Mekong-joen varrelle. Ja taalla ainakin minulle iski suuri ihmetys taydellisesta kielitaidon puutteesta. Ei sanaakaan englantia. Sanon coffee, food, restaurant ja kukaan ei ymmarra vaikka elekielella viuhdon ruokaa suuhun ja naytan mahaa. Yksi paikka osasi ruokaa tarjota ja maha tuli tayteen vaikkei listasta mitaan tajuttukaan. Seuraavana paivana samoja ongelmia bussia etsittaessa. Kysyin naiselta: Bus.. Bus... Bus station? ja nainen osoittaa hymyillen myymiaan patonkeja ja papattaa vietnamia. Bussi loytyi ja lahdettiin kohti Can Thota, Mekog Deltan sydammessa. Tanne siksi, etta taalla sijaitsevat suurimmat kelluvat marketit, joissa naiset riisihattuineen myyvat tuotteitaan pikku veneistaan. Monet puoskarit taalla myyvat markettimatkoja turisteille 40$ hintaan. Me kuitenkin paatettiin loytaa tiemme sinne paikallisten reitteja pitkin. Aamulla 5.30 asteltiin bussiin pinen lapun kanssa, jossa luki kahvilatadin ystavallisesti kirjoittamana marketin nimi vietnamiksi. Tunnin paasta meille taas vinkattiin, etta tassa olisi meidan stoppi ja markettia ei nakynyt missaan. Ei edes vetta. Muutaman askeleen jalkeen oltiin rannassa ja oma venekuskikin loytyi heti. Kippomme kanssa sullouduttiin kylkikykeen myyjien kanssa ja tilattiinkin laineilla liplatellen itsellemme aamiaista. Ihana, mausteinen, yrttinen nuudelikeitto. Kuskimme nappasi meille jalkiruoaksi palat vesimelonia. Veneet taynna hedelmia, vihanneksia, kookosta ja vaikka mita naiset kauppasivat tavaroitaan arkisesti ja me napsittiin kuvia minka kerettiin. Valilla meista tuntuu, etta loukataan naita ihmisia, kun kuvataan heille ihan arkipaivaisia asioita. Toivotaan, etta he ymmartavat sen meille olevan niin erilaista...hyvalla tavalla erilaista. Puolen paivan jalkeen oltiin jo takaisin ja laskutoimitusten jalkeen todettiin, etta matkaan kului kahveineen, aamiaisineen, veneineen ja busseineen n.6e(molempien yhteensa) ja varmasti nahtiin enemman, kuin pakettimatkailijat tayteentupatussa laivassaan. Ja sen verran nahtiin vaivaa, etta saatiin tati kirjoittamaan selventava lappu ja huidottiin matkan varrella kasilla selventaaksemme sita. Huomenna lahdetaan, tosin eipa viela tiedeta minne. Tiina
Hi Tina ja Mico!!
VastaaPoistaEn ollutkaan vähään aikaan lueskellu blogia ja voi vide miten jännää. Siis tosiaan tukka pystyssä saa lukea noita juttuja vene/ratsastus/ravintola/ kaupunki reissuilta.
Siis todella mielenkiintoista, ihan kun itekki kävis lyhyellä reissulla jossain kaukana kun uppoo noihin tarinoihin. Kiva kun näky myös kuvia teistä, jottei ihan unohda miltä näytätte, kun niin kauan ootte siellä. (hihii)
Tänne kuuluu Suomen talvea eli niinku hyvin muistatte kylmää, kylmää ja kylmää. Niin joo ja pimeetä.
Lähettäkää vähän tännekki aurinkoa, lämpöä ja seikkailuja...
No mutta, pusuja ja haleja teille meiltä kaikilta.
-katja,kimmo,jesse,jim,jade-