perjantai 28. marraskuuta 2008

Manila rocks!

Pikaisesti tassa kuulumiset ruokailun yhteydessa. Lennot meni paremmin kuin hyvin ja untakin tuli turbulenssista huolimatta muutama tunti. Astuttiin ulos manilan lentokentalla ja yhta valkoisia ihmisia oli vaikeaa loytaa. Siina ihmeteltiin kuinka me voidaan tunnistaa Len(meidan emanta) ja siina menikin tovi. Kerettiin jo jutella poliisien vartijoiden yms. kanssa. Sitten tupsahti auto kyltilla tiina and miko ja tytto luis vuittonin laukun kanssa. Ja eikun manilan aivan hemmetin hektiseen liikenteeseen Lenin oman kuskin kanssa. Paadyttiin lounaalle meren rannalle ihanaan paikalliseen seafood ravintolaan, jossa hurjan nakoiset merenelavat uiskenteli isoissa akvaarioissa. Mm. hummeria, ankeriasta, oistereita, jattikatkarapuja, simpukoita, mustekaloja. Ja siita sitten valitsemaan. Otettiin jattirapuja, mustekalaa, tuoretta tonnikalaa ja hoyrytettya lapu lapua . Hemmetti miten hyvaa ja meri ja lammin lehman honkays iholla. Nyt tuntuu hyvalta. ainut vaan etta nama ihanat filippiinilaiset haluavat tarjota kaiken. Toisaalta en kylla ihmettele kun saavuttiin Lenin asunnolle. Huippuhotellin nakoinen rakennus jossa on 30 kerrosta ja alhaalla ovenvartijat toivottamassa tervetulleeksi kotiin. Ei olla ostettu mitaan itse omalla rahalla ja meidan ostokset tekee henkilokohtainen sihteeri. Oliko taa joku kehitysmaa? Hittolainen. Kivaa mutta arvoerot nakyvat...esim meidan kuski ei saanut tulla meidan poytaan syomaan...se ei tuntunut kivalta. Len on tehnyt meille pastaa ja juodaan viinia. Mutta kaikki kunnossa ja hienoa on mutta kylla tassa toivotaan etta nahdaan enemman aitoa filipiini elamaa jatkossa.