Suunnitelmat muuttuu

Paivat ihanassa El Nidossa hujahtivat vauhdilla. Maanantaina loydettiin hyva majapaikka, johon majoittuivat kaikki meidan uudet ystavat Sabangista. Liettualaiset, Uusi-Seelantilaiset ja lahella olivat Britti-tututkin. Kaikki pariskuntia...ja muutenkin taalla on reissaamassa enemman pariskuntia...sinkuilla varmaan kivaa. Otettiin kahden ensimmaisena mainutun kanssa pieni botski heti aamusta ja lahdettiin tutkimaan bacuit archipelagoa. Ensimmaisena small lagoon, jossa oli tarkoitus snorklailla. Mun ensimmainen kerta ja kylla jannitti...hait enimmakseen. Hyppasin veteen ja laitoin paan ensimmaista kertaa pinnan alle. Menin niin hammilleni nakemastani, etta aloin kikattaa snorkkelin lapi hervottomasti. Sain silmat, nenan ja suun tayteen maukkaan suolaista vetta ja vieressa uusi-seelantilaiset hekottaa mun toilailuille. Varmaan kuulosti hauskalta pinnan ylapuolella, kun putkesta kuuluu hirnuntaa. Parin minuutin jalkeen hekotus muuttui vaan leveaksi hymyksi. Vau, miten hienoa. Pikku nemo-kaloja ja muita mita ihmeellisimpia kaloja(onneksi ei mitaan hirmu isoja), koralleja, turkoosia vetta ja auringon paistetta. Kaytiin viela monessa muussa paikassa ja olin viela loppupaivasta ihan innoissani uusista paikoista, kun muut jo jaivat rannalle lotkottelemaan. Tosin tahan saattoi vaikuttaa edellisiltana nauttimamme paikallinen rommi Tanduay(litran pullo maksaa n.2,2e)...ja taisin olla ainut, joka nautti sita hiukan vahemman. Yhdella rannalla paikalliset kuskimme grillasivat meille avotulella ihanaa kalaa lisaksi oli riisia, salaattia ja banaaneja. Viimeinen snorklaus paikka olikin suht syva ja siella tuli kylla katseltua olan yli syoksyyko joku kohti sapelihampaineen. Varsinkin, kun kuskimme mainitsivat yhden hyvan sukelluspaikan ja etta siella nakee paljon haita...not my place. Kundit taalla nakivat merikarmeen ja ankeriaan(kuulemma ainakin 3metria pitka..heh).
Keskiviikkona jouluaatto ja yritettiin tanne laittaa jouluterveiset videon kera, mutta kun sahkot El nidossa katkeavat klo16 niin aika loppui kesken...pahoittelut siita. Joulufiilis oli...hmm trooppinen. Ei ihan sama, kuin olisi katsonut kotona aamulla lumiukko-ohjelman ja iskan kanssa aloittanut kokkailemaan joulupoperoita. Loydettiin ravintola, joka tarjosi paikallisen joulubuffan hintaan 300pesoa eli n.5euroa. Ei paha. Siella kuitenkin tarjottin paikallista perinneruokaa lechonia eli kokonaista grillattua possua ja 15 muuta paikallista ruokalajia. Kutsuttiin hassun hauskat liettualaiset mukaan ja vietettiin oikein mukava ilta.
Perjantaina havahduttiin siihen, etta nostamamme rahat eivat riitakaan loppuajaksi, El nidossa ei automaattia ja pitaa maksaa viikon ajalta kamppakin. Yhdesta ravintolasta pystyi nostamaan, mutta he nappaavat itselleen ihanat 10%. Tarkoitus oli nostaa rahat, etta paastaan Coron-saarelle viela viikoksi, mutta nosto olisi ollut niin iso, etta paatettiin saastaa ja tehda 180astetta suunitelmien kanssa. Briteilta kuultiin, etta rahti laivoilla paasee reilusti halvemmalla ja kaytiinkin kysymassa meneeko sellaista Manilaan asti ja meneehan se..lauantaina. Ostettiin halvat liput ja odotettiin taas niiiin innolla minkalainen rotisko, meita tulee vastaan laiturilla. Lauantai keskiyo, majatalosta kirjauduttu ulos ja eikun satamaan. Apua...tonnikalapurkki TAAS. Ihmisia odottamassa liikaa, tavaraa pakattiin liikaa ja pelottaa liikaa. Rannalla nukkuminen rapujen syotavana ei kiinnostanut sekaan, joten taas matkaan. Kysyin kylla satamavartijoilta, etta onko laiva turvallinen niin sain naurua vastaukseksi..tarkoitti ilmeisesti etta on. Itseasiassa lippuja ostaessakin kysyin saman kysymyksen ja sain vastaukseksi etta, "If you have faith in God, it's safe". Mentiin puiseen laivaan sisalle ja nahtiin, missa meidan tuli viettaa seuraavat 30 tuntia. N.40cm levea muovisanky. Miko huusi halleluujaa. Nukahdettiin kylkikyljessa filippiinilaisten kanssa ja herattiin monesti huikeisiin aaltoihin...nukkuminen vei voiton. Auringon nousun aikaan kalalta haisevan laivan alakerrasta kiikutettiin aamupalaa ja taas nukutti, kaikkia nukutti. No eipa siella muuta tekemista ollut, kun kayda vessassa. Seuraava yo oli jotain aivan kamalaa. Laiva keinui aivan uskomattoman paljon. Olin ihan varma, etta nyt ei kay hyvin. Kavin vessassa enka meinannut pysya pontolla. Taas saan naurua osakseni kun kysyin henkilokunnalta, etta onko aallot normaaleja. Kaikki paikallisetkin nayttivat nukkuvan ihan rauhassa vaikka me Mikon kanssa meinattiin vyorya laittialle sangyistamme. Jos joskun Busterin kyydissa aallot ovat tuntuneet isoilta, eivat ne paini naiden aaltojen kanssa samassa sarjassakaan. Pari kertaa taisin sanoa apua niin kovaa, etta heratin muutaman paikallisen. 30 tuntia oli ohi ja oltiin Manilassa. Paikka johon saavuttiin oli meillekin aika jarkytys. Rannalla kilometrin verran aivan kamalia hokkeleita. Sellaisia joissa ei voisi kuvitella kenenkaan viettavan yhtaan yota. Kaikki roskat heitetaan veteen ja roskalautat meressa ovat isoja. Laiva parkkeerasi (oikea termi?) ja ikkunoista hypittiin sisaan ja meidan bongattiin sielta. Yes Mam, yes Sir..Where are you going. I can carry your bag. Beautiful Mam. What's your name Sir. Yksi kanssa matkustajamme ystavallisesti kehotti varomaan...napistelevat tavaroita. Pelotti astua uloslaivasta talle alueelle. Tielle ja taksilla pois ennenkuin kaikki alueen ihmiset ovat kasi ojossa. Taalla erot koyhien ja rikkaiden valilla on kauheaa katseltavaa. Toiset keraavat roskiksista pahvia kodin seiniksi, kun toiset ajavat city-maastureillaan pilvenpiirtajiensa oville. Manilassa ovet on pidettava liikenteessa lukossa silla kerjalaisia kulkee keskella tieta odottaen liikennevaloihin pysahtyvia autoja. Pienet lapset ottavat viela pienempia vauvoja syliinsa ja pyytavat rahaa. Ohitse kaveleminen tuntuu pahalta, mutta kaikille ei meillakaan ole varaa antaa. Ja kun luulet, etta olet kavellyt ohi, koskevat lapset viela selkaan ja taputtavat muistuttaakseen, etta kavelin juuri ohi enka antanut mitaan.
Manilasta lahedettin taas kohti batangasia, josta alkumatkasta lahdettiin Romblonille. Sielta botski Mindorolle, joka(ikava kylla) on paikallisten ykkos lomailupaikka. Silta taalla kylla nayttaakin. Etsittiin pienempi kyla, josta loydettiin hyva paikka. Oma keittio ja pyykkikone. Jes saa tehda itse ruokaa...ostettiin heti puuroa :D Saa ei suosi ja ehdottomasti paikka, jossa ollaan viihdytty vahiten. Eli alunperin ollaan suunniteltu matkamme hyvin(tanne jouduttiin El nidon rahaongelmien vuoksi). Ollaan nyt pari paivaa ja sitten kohti Lake Taalia yhta maailman vaarallisinta tulivuorta. Ja ensi viikon perjantaina jo Vietnamiin. (Miko kuulemma kylla kirjottaa sekin jatkossa...nyt noi sotapelit on kiinnostavampia..hehe) Tiina

Ihana luontoaiti

Keskiviikkona17.12 lahdettiin Panayn saarelta Iloilosta kohti Palawan-saarta. Paatettiin ottaa lennot 24h-lauttakyydin sijasta. 55euroon kuului 2 lentoa paikallisilla lentoyhtioilla. Ensimmainen lento oli kylla kunnon pyrahdys...nousu ja heti laskuun. Silti aika tuntui niiiiin pitkalta...taas sai nayttaa valkoista naamaa, kun kone heilui ja huoppui ylailmoissa, kuin joku paperin pala. Toista lentoa ei odotettu mitenkaan innolla ja kun bussi meidat saattoi koneen ovelle valahti molemmilta leuat alas...pieni kapea potkurikone. Kummaltakin puuttui potkurikone kokemukset ja lukuisat elokuvapatkat potkurien pysahtymisesta alkoi pyoria molemmilla mielessa. Ei auttanut, kun tehda ristin merkkia ja luottaa niihin kahteen kateen, jotka tata rotiskoa ohjaili. Yllatykseksi tama matka oli huomattavasti edellista mielyttavampi, lukuunottamatta hiukan raakaa laskutumistapaa. Pari paivaa taman jalkeen kuultiin kauhutarinoita muidenkin paikallisilta lennoilta...happinaamaarit pudonneet laskussa yms. Saavuimme Palawanin paakaupunkiin Puerto Princesaan. Hokkelikyla, josta molemmat haluttiiin heti pois. Oltiin kuitenkin vietetty kaupunkielamaa jo liian kauan(kipeena). Yksi yo siella ja otettiin jeepney kohti Sabangia. Parin tunnin matka tuntui 8tunnilta. Nailla teilla kylla eritoten huomaa olevansa kolmannen maailman maassa. Rahaa ei ilmiselvasti ole rakentaa teita ja kun koko maa on hyvin vuoristoista mennaan hiekkatiella moottorit vinkuen ylos ja alas ja hitaasti. Minkatakia nama muuten valaa teitaan betonista. Tyhjia betonipusseja on iso kasa ja tieta saatu tehtya metri...hidasta puuhaa tuolla tavalla.
Vihdoin paastiin perille...Sabang...hauskoja pikku resortteja hienolla hiekkarannalla...ihana paikka. Valittiin sabang siksi, etta taalta tehdaan retkia maailman pisimmalle maanalaiselle joelle. Ja toisena paivana paatettiin lahtea viidakkoon patikoitireitin kautta joelle. Astuttiin viidakkoon ja kuulosti, kun siella olisi ollut konsertti kaynnissa. Mitka aanet..ohhoh. Ei kylla avaraa luontoa katsellessa voi edes kuvitella milta siella kuulostaa. Apinat huutelee viereisissa puissa ja lintujen aanet aivan huimaavia. Tassa viidakossa oli 70% kaukoidan sademetsalajeista, 800 kasvilajia, 168 lintulajia, 41 perhoslajia ja huikeat 23 779 hyonteislajia. Tama suht rankka kavely kesti n.3h(5km), mutta paastiin perille. Jokeen lahdettiin oppaan kanssa pikkusilla 6hlon veneilla. Sanat ei riita kuvaamaan tata. Meidan vene oli taynna nuoria travellereita ja kaikki halusivat lahtea pidemmalle. Normaali 1,2km reitti muuttui 100peson jalkeen 3km lenkiksi. Taalla saatiin myos kokea joen taydellinen pimeys kun sammutettiin valo. Siina valossa et nahnyt omaa katta, vaikka kuinka lahelle laitoit. Joki oli parhaimmillaan 65m korkea. Kasittamaton luontoaidin tekele..huhheijjaa.
Sabang oli taynna ihania ihmisia, banana shakeja, luontoa, huimia aaltoja, riippukeinuja palmujen alla ja ihania hedelmasalaatteja halkaistusta kookoksesta. Mutta joulu lahestyy ja halutaan loytaa joku viela kivempi paikka, missa voidaan viettaa paikallinen joulu. Tanaan sunnuntaina lahdettiin aamulla kohti El Nidoa. Ostettiin veneliput jo pari paivaa sitten ja sen jalkeen kaikki on meita peloitelleet veneiden kunnosta ja liian tyrskyisesta meresta, huonoista moottoreista...kuulemma liian riskialtista. Pelko alkoi hiipia kovasti, kun paikallinen mies hukkui rannan koviin aaltoihin uintireissullaan. Lahdettiin silti ja saatiin houkuteltua muitakin reissaajia seuraksi. Aallot olivat valilla suht muhkeita ja meri vetta saatiin paallemme oikein kunnolla. 7,5h myohemmin paastiin turvallisesti perille. Nyt siis El nidossa. Yksi koko Filippiinien suosituimmista kohteista. Taalla nimittain sijaisee bacuit archipelago, joka taas esittelee luontoaidin kadenjalkia. Pystysuoria seinia nousee keskelta merta ja nama hurjat saaret muodostavat upeita lagooneja ja rantoja. Naille lahdetaan lahipaivina. Niista sitten enemman. Tiina

Miniterveiset

Tosiaan viimeinen viikko meni multa aika pitkalti sangyn pohjalla. Kuumetta oli parhaimmillaan 39.2 ja vei kylla voimat ihan loppuun tassa helteessa. Matkan eteneminen siis teki aivan taydellisen stopin ja samoin blogin paivitys silta osin, etta missa ollaan matkailtu. Miko kun noita paikan nimia ei enaa 3 paivan jalkeen muista, niin jaa mun harteille..heh. 8 paivaa ollaan vietetty Iloilossa tekematta yhtaan mitaan...kerrottavaa siis...ei mitaan. Joulu lahestyy ja tarkoitus olisi olla kehutulla Palawanilla reilusti etukateen, ettei jouduta yopymaan kadulla, joten jouduttiin varaamaan lennot. Kaksi lentoa ja maksoi 57e...ei paha...tosin ei tiedeta kuinka ruosteisista koneista on kyse. Palawanilta lupaan pitaa teita enemman ajantasalla...ellen saa malariaa :) Sellaisia terveisia etta laittaisitteko murut nimet, kun kirjotatte kommentteja...Ois kiva nahda ketka siella kirjottelloo. Katsokaahan kuvat...kaksi edellista blogikirjoitusta. Tiina

Lisaa kuvia

Kuvia

Nakojaan saadaan laitettua yhdella kertaa vaan 5 kuvaa joten tassa ensimmainen satsi. Tricyklea, riisipeltoa, Meidan asumusta Romblonilla (tama oli se meidan pikku paratiisi), yon liikennetta Kalibossa ja ihanat Len ja Bo

Liikennekulttuuria

On siis jeepneya, taxia, tricyclea, bussia ja minibussia ja kaikilla tuntuu olevan sama itsemurhahakuinen ajotapa. Ei tunneta tapaa vaistaa oikealta tulevaa vaan mennaan ajatuksella kuka kerkiaa ja paasee/mahtuu ensin. Saa tosissaan pidella kiinni kauhukahvoista naama entistakin valkoisempana kun jo on, tilanteissa jotka nayttavat aivan varmoilta kolareilta. Taxit puikkelehtivat kohtuu sulavasti muun liikenteen seassa. Tosin kun sen kerran taxilla kuljettiin niin kuskilla taisi kompassi pyoria ympyraa etsiessaan majoituspaikkaamme. Tricyklet ovat napparia ja halpoja liikuttaessa lyhyita matkoja. Alkuun niissakin tuli niin sanotusti "ukotetuksi" korkeilla hinnoillaan. Nopeasti paastiin kuitenkin perille hinnoista, jotka maksettiinkin sitten niilla painavimmilla rahoilla. Pelottavia sivuvaunutsyndappeja (tuttuja korkkareista). Nailla onneksi ajetaan kohtalaisen korottelyvauhtia, mutta siltikin pienessakin vauhdissa esim. autoa vastaan oltaisiin taysin ylakerran armoilla. Bussit taasen ovat halpoja pitkia matkoja liikuttaessa, mutta taytyy myontaa, etta matka Kalibosta Iloiloon oli kohtalaisen pelottavaa katseltavaa bussin takaosasta. Matkaa taisi olla 147 km ja matkan kesto oli 4 ja puolentunnin luokkaa. Tiet erittain mutkaisia, joissa kuski ajoi kylla suhteellisen kovaa varsinkin, kun tie oli marka. Mutkiin mentiin varmasti kovempaa, mita tony gardemaister paasee sotkan tuolillaan. Olin jo kohtalaisen varma kohta tapahtuvasta petajiston koputtelelusta, mutta suuremmilta henkilovahingoilta onneksi valtyttiin. Loppumatkan tiet olivat aivan taytta kuraa, jossa pera upposikin muutamaan otteeseen maahan asti ja oli ihme ettei jaanyt missaan vaiheessa jumiin, saatikka hajonnut taysin.
Ja mika ihmeen idea on gladittaa jokaikinen bussin penkki muovilla, jotta viimeinenkin kalsarien kangaspala liimautuu vasten ihoa saamalla aikaan ajatuksen jattimaisesta markapieruefektista koko hanurissa.arkele!! Jeepneyt ovat taas omalla tavallaan mukavampi tapa matkustaa johtuen hiljaisemmasta vauhdista, vaihtuvista ihmisista ja alhaisesta hinnastaan. Ihmiset matkaavat naissa myos takana olevissa astinlaudoissa seisten seka hurjimmat myos istuen katolla. Jalka ja muuta liikkumistilaa ei juuri ole johtuen omasta rinkasta jaloissa, mutta tama ei juuri hairitse johtuen kohtalaisen lyhyista siirtymista.
Sitten pitaa kertoa paikallisista koirista eli steveista eli hei automies vartijoista (viimeinen viitaten Suojelijat-sarjaan) . Pankkien edessa, ruokakaupoissa, ravaintoloiden sisalla. Jopa kauppakeskuksissa on vartija jolla on ase! Suomessa kun falcin miehilla on korkeintaa maclite ja nahkahanskat vyotaisilla ..tietysti takana keskella, jotta muut nakee..haha. Pankkien edessa ukoilla on yleensa pumppuhaulikko, mita oon muuten nahnyt "ei muutakaan tekemista"-ukon latailevan. Kalibossa nain sovituskopin edessa vartijan seisoskelevan jatimatikki eli konepistooli kaulassa!ei terveee! Mitahan taalla tapahtuisi jos tekisi kuin Mr.Bean Aarimmaisessa katastrofi elokuvassa(tai jossain jaksossa). Laskeutui siis liukuportaita alas ja nahdessaan vartijan ja vartijan aseen vyotaisilla, Bean laittoi katensa Napoleonin tapaan takin sisaan mukamas tavoitellakseen asetta. Elokuvassa Beania juostiin takaa ympariinsa, taalla ei tarvitsisi varmaankaan kovinkaan kauaa juosta, joten jatetaan kokeilu jollekkin muulle.
Ja viela loppuun Jykalle tiedoksi , etta taalla Iloilossa on paljon kuplia joten oltaisiin molemmat aikamoisilla mustelmilla jos oisit taalla. Kamera jai huoneeseen joten laitetaan kuvia tanne seuraavalla kerralla. Peace and out -Miko-

Puhelinnumero

Tama on unohtunut laittaa eli seuraavat 4-5viikkoa tasta numerosta tavoittaa. Viesteilla parhaiten. +639151158704

aijai jai!!

Tataaaa!!taalla sita ollaan:) on siis tultu koettua jos jotakin muutamassa paivassa.manilan vahan hienommat paikat tosin aikalailla vahingossa..tiina niista jotain jo kirjottanutkin joten ei niista sen enempaa.lahdettiin manilasta maanantaina bussilla muutama kolme tuntia ensin bussissa josta hypattiinkin sitten lauttaan kohti romblonin saarta.matka oli aika saakelin pitka(n.12 tuntia) jona aikana mun perse olis halunnut hypata johonkin toiseen torsoon! hirveeta pyoriskelya kun ei vaan pysty jalleen kerran nukkumaan istualtaan joten joutui jalkatilaan virittelemaan rinkan joka ikaankuin jatkaa penkkia ja siihen sitten sikioasentoon kasinoja suussa jotenkin muutamia tunteja nukkumaan.tultiin tanaan paikallisen jeepneyn ( psykedeelisia vareja omaava pieni katollinen lava jeeppi)kyydittamana omalta nipahutilta(samanmoisia kun bungalowit ) romblon townia tutkimaan.pieni kaupunki mihin kyseinen laivamme saapui maanantaina.senverran keretty tutkia tata, etta kaytiin etsimassa joskos loytyisi automaattia kokopaikasta.loytyihan se mutta mitas taas mahtoikaan lukea..lappu luukulla out of order!haha!no eikohan se siita.flowersickit ilmaan,hattu maahan ja tiina voi vaikka heittaa karrynpyoraa siina sivussa.sirkus on saapunut romblon towniin.lahdemme nyt katsomaan paikkaa vahan lisaa ja kirjotan kohta lisaa kun olemma nahneet vahan lisaa.nalka kurnii jos vaikka lahtis syomaan jotain herkullista filippiinilaista ruokaa ala romblon town. -miko-

Sibyan sea

Viimaiset pari paivaa Manilassa olivat yhta juoksemista. Kaytiin kirkossa, pelaamassa biljardia, jalkahoidossa(miko haluaa korjata, etta vain tiina kavi) ja vahan valia syomassa. Len tosiaan vei meidat mukanaan joka sunnuntaiseen jmalanpalvelukseen yhdesta manilan monista katolisista kirkoista. Palvelu oli englanniksi, joten sita oli helppo seurata, mutta koska kaikki kayvat sunnuntaisin kirkossa osaavat he kaavan ulkoa...milloin polvistutaan, milloin otetaan kasista kiinni, haetaan ehtoollista tai vastataan papin puheisiin. Oltiin siis aika hukassa ja pokkuroitiin sinne tanne...hauska kokemus.
Maanantaina jatkettiin matkaa ja lahdettiin kohti Batangasia.. etelaan pain siis. Sielta otettiin botski kohti Romblonia joka on hyvin pieni saariryhma keskella Filippiineja. Matka kesti n12h yon yli. Pienet filippiinilaiset saivat vaannettya itsensa tuoleihinsa nukkuma-asentoon helposti, mutta meille tuotti hiukan vaikeuksia ja paikat puutui heti 2h jalkeen. Filippiinilaiset taitavat olla aika huonokuuloista porukkaa paatellen siita miten kovalla musiikkia kuunnellaan.."korvat hajoo"-kovaa ja hallavalia jos ihmiset nukkuu ymparilla. Tonnikalapurkissa huudatettiin tecnoa klo 2.00, rapia 2.45 ja sun muuta 10 kertaa yon aikana. Ihme kylla kukaan ei hairiintynyt ja nukkuminen jatkui entiseen tapaan. Huonot penkit, musiikki, muutama torakka ja oksentava filippiinilainen takasi suht lyhyen younen. Purkki paasi kuitenkin perille asti ja tuijotus roblon townissa oli kova...manilan jalkeen ollaan nahty 1 vaaleaihoinen ja taalla hornantuutissa taidetaan olla ainoat. Oltiin katsottu valmiiksi yopaikka n10km paasta ja paatettiin saastaa ja ottaa tricyclen sijasta paikallinen minibussi jeepney. Pysahdyttiin keskelle ei mitaan ja kuski naytti sormella jonnekin keskelle viidakkoa menevalle polulle. Sinne sitten ja hitto me kaveltiin ja mina jo rinkan painosta kaaduin kunolla persuksilleni loppumatkasta. Sitten tuli kyltti San Pedro Beach Resort...aah pikkiriikkinen paratiisi. Oma pieni nipahut-mokki, pieni valkoinen ranta, keskella viidakkoa ja kaikissa puissa kasvaa orkideoja. Niin kaunis paikka, etta varmasti ollaan pari paivaa. Tekemista taalla ei juuri ole, mutta juuri oikea paikka meille. Viime torstai aamusta kun lahdettiin Helsinki-vantaalle ollaan vaan juostu ympariinsa. Ei vois olla paremmin..palmumajan kuistilla kesavaatteissa ja meri pauhaa edessa. Muy bien!!
Kertokaahan miten naa kay sellaisessa vessassa, jossa ei ole vessapaperia eika kasisuihkua tai mitaan vesiastiaa...intresting...ja naita on paljon!
Tiina