Muang Ngoi Neua

Lukekaahan ensin Mikon teksti 'Laos etelasta pohjoiseen'
Saattaa kuulostaa hassulta, mutta meilla kaikilla oli sellainen olo, etta tarvitaan lomaa reissaamisesta. Tultiin aika hurjaa kyytia ihan etelea-Laosista aivan pohjoiseen, joten paatettiin ottaa viikko rennosti ennen Jykan kotiin lahtoa. Puolen tunnin hyvin epamaaraisen suunnittelun jalkeen ostettiin jo seuraavalle aamulle bussiliput viela hiukan pohjoisemmaksi Muang Ngoi Neuaan(MNG). MNG on taysin pyorilla kulkevien ajoneuvojen saavuttamattomissa, joten osan matkaa tehtiin pitkalla jokiveneella. Maisemat kirkkaan Nam ou-joen reunnoilla olivat mielettomat; vuoria ja hiekkasarkkoja ja pienen pienia bambuhokkeli kylia. Saavuttin MNG:n paivan viimeisella veneella ja majapaikat olivat kohtalaisen taynna. Silloin viela paassani ajattelin, etta loydettiin ihan vaaraan paikkaan: taynna turisteja. Loydettiin kuitenkin upealta paikalta omat pikku hokkelit. Seuraavana aamuna kaikkien kaipuu omaan vessaan oli sen verran kova, etta paatettiin vaihtaa paikkaa ja loydettiinkin luultavasti kylan parhaa mokit. Samana aamuna nahtiin, kuinka laskelmieni mukaan lahes 50 turistia lahti rinkat selassa jatkamaan matkaa. Ja seuraavat pari paivaa tuntuivatkin silta, etta oltiin uniikeilla tonteilla..hehe..paikalliset ja me. Miten tuntuikin hyvalta maata seuraavat 2 paivaa riippumatossa hiljaa, lueskellen kirjaa( ja hitto taahan rimmaa). Mikaan muu ei ollut huonosti, kuin yolliset herailyt siihen, etta te ette tieda missa ollaan ja enka paase seuraavaan viikkon kertomaan. Kylassa ei siis ollu puhelimia tai edes siihen tarvittavaa verkkoa, internettia ja sahkoakin noin 4tuntia paivassa.
Kylan ymparilla kohavat vuoret olivat aamuisin kylman yon jaljilta kadonneet paksuun sumuun ja ilma oli raikas, raikkaampi kuin moneen viikkoon. Parin tunnin sisalle sumu katosi ja vuoren tekivat kylasta keskipaivaan menessa kattilan, jossa hikipisarat tirskuivat kirjan sivun kaantamisesta. Siksi kaytiinkin muutamana paivana notkumassa hiekkasarkalla keskella jokea. Paistateltiin auringossa, katseltiin paikallisten nuorten levan metsastysta sukeltaen ja pulahdeltiin nam ou-jokeen ja yritettiin pysya virrassa paikkallamme. Ihan kuin kesaloma. Pojillakin oli neppisautot rannalla mukana. Tehtiin hiekalle ratoja ja paikallisilla nuorilla ja kalastajilla oli hauskaa. Tuliasiksi naista rantaretkista saatiin hietakarpasten(onkohan oikea termi. englanniksi sandflies) puremia. Mikollakin yhdella kerralla laskujen mukaan selassa 97 puremaa ja arvatkaahan kenella nama kutisi: pojilla ei ollenkaan.
Ihmisen MNG:ssa olivat avoimempia, kuin missaan muualla. Kyselivat poikia monena paivana pelaamaan futista, lapset leikkivat meidan kanssa pitkia aikoja vaikka ei osata sanoa kuin kiitos ja moi ja ihmiset muistivat nimelta. Yhtena iltana oltiinkin syomassa, kun paikallinen turistiopas kertoi meille, poydalliselle turisteja, turismin olevan suhteellisen uusi juttu Muang ngoi neuassa. Kun ensimmaiset turistit olivat tullee 2000-luvun alkuvuosina ei kaveri puhunut yhtaan englantia ja nyt puhui taydellisesti. Han aloitti viemaan turisteja trekeille vuorille ja pikku kyliin. Oli ihmetellyt, etta onpas kaikilla hienoja trekkikenkia ja itse vetanyt flip-flopeilla vuoren rinnetta ylos; sanoi etta se on hauskempaakin niin. Retken paatteeksi nama ensimmaiset turistit olivat kysyneet, etta paljonko retki maksoi ja opas sanoi, etta he voivat antaa sen verran kuin katsoivat sopivaksi. Opas sai 5$ ja oli mennyt kotiin vaimonsa luo pommpien ison rahan kanssa. Vaimo oli kuitenkin suuttunut ja ihmetellyt, etta miksi mies ottaa rahaa valkoisilta; nyt turistit tulevat takaisin ja tappavat meidat. Vaimo oli lapsineen mukana poydassamme ja nyokytteli tarinalle hiukan nolosti hymyillen. Opas kertoi myos tarinasta, jossa turisti oli yopynyt vuorikylassa paikallisten talossa ja saanut yolla vatsaongelmia. Oli pilkkopimeaa ja turisti tietanyt missa vessa on, joten oli pakko yrittaa kysya perheelta. Valoksi turisti oli sytyttanyt sytkarin ja menny perheen hyttysverkon taakse kuikuilemaan kolme kertaa, mutta perhe ei hievahtanutkaan. Aamulla syyksi ilmeni, etta perhe oli kuvitellut turistin tulevan tappamaan heidat. Eipa siita kovin pitkaan ole, kun valkoihoiset ovat taalle aseidensa kanssa riehuneet...ei siis mikaan ihme. Kuulemma nykyaan kaikki ovat onnellisia turistien tuomasta rahasta ja nain sanoivat hekin, joilta me kysyimme. Turisteista pidetaan taalla.
Ruokapydastamme noustuamme kuultiin, jostain kantautuvat musiikkia joten kaveltiin sita kohti. Paikallisten pippalot keskella katua. Kaveltiin ohi ja tiirailtiin mita siella tapahtuu ja kaveltiin takaisin. Pojat menivat edelta ja yht'akkia joku nappasee minua kasivarresta ja olen paikallisten kanssa tanssimassa ja heti lao-laoa(paikallista pontikkaa) kaadettiin shotillinen. Nuori tytto tulee sanomaan, etta I want you to party with me. Ja mina huikkaan pojat mukaan. Lao-laoa alkaa sataa joka suunnasta. Huh huh...aika tymakkaa juomaa. Nama olivat haat! Istuttiin alas ja vieressa oli keski-ikainen mies nimelta Pang. Pang oli paikallinen farmari, joka on ollut kylapaallikkona ja tehnyt paatoksen turistien paastamisesta kylaan 2000-luvun alussa. Suht hyvan englannin kielen taitonsa ansiosta tultiin hyvin juttuun vaikka vaan yksi meista pystyi kerralla puhumaan kovan metelin takia. Kaytiin hakemassa paikallisille kotoa tuomiamme lakuja, sisuja ja salmiakkeja. Osa sylkasi nama heti pois suustaan osa luultavasti nielaisi ne kokonaisena maistettuaan kielen karjella. Ei siis kannata ehka isoin maarin naita tuomaan tanne Suomesta. Pang kuitenkin tykkasi lakusta kerrottuamme, etta se on hyvaa vatsalle ja pyysikin sita monesti lisaa. Jossain vaiheessa havahduimme haaparin kadonneen ja Pang selitti, etta he ovat jo karanneet suorittamaan aviollisia velvollisuuksiaan. Tama kun ei ole sallittua Laosissa ennen avioliittoa. Pang kertoi myos itse karanneensa vaimonsa kanssa omista haajuhlistaan.
Pangin ystava oli opettaja ja hetken juteltuaan taman kanssa kysyi meilta hyvin ystavallisesti, etta voidaanko auttaa paikallista koulua. Koululla ei ole minkaanlaisia urheiluvalineita ja kysyivatkin voidaanko ostaa jalkapallo. Vastaus oli tottakai! Ongelma oli pallon loytaminen.. kylasta sai korkeintaan pelikortteja. Pojat kuitenkin muistivan nahneensa yhden pallon Nong khiawissa, tunnin venematkan paassa. Paikallisten opettamien tanssien ja kannituristien saapuessa pipaloihin paatettiin lahtea ja kuultiinkin myohemmin, etta juhlatkin olivat loppuneet muutamaa minuuttia myohemmin.
Maanantaina lahdettiin Nong Khiawiin metsastamaan palloa ja ostettiin kaksi. Palattuamme kylaan Pang naki meidat pallojen kanssa ja naki kuinka iloisesti yllattynyt han oli. Tuli hyva mieli! Kaden puristuksia tuli monia. Pojat olivat hetken kylan viileimmat kundit pallojensa kanssa...tutut nuoret kundi tulivat puristelemaan palloja. Sovittiin vievamme pallot koululle seuraavana aamuna. Ja niin mentiin. Eipa voitu kuvitella, etta kylassa oli kaksi koulua, joten istuttiin vaaralla varmaan puolisen tuntia ja oli hiukan noloa menna myohassa koululle ja keskeyttaa opetus. Istuttiin opettajien kanssa opettajanhuoneessa kadet ristissa jannittyneina. Yhteista kielta meilla ei riittamiin ollut, ei edes englannin opettajan kanssa. Ilmeista kuitenkin naimme heidan olevan hyvin iloisia! Ja me oltiin myos...tehtiin jotain hyvin pienta meille, mutta jotain, mista koko koulu hyotyi.
Viimeisena paivana saatiin lahdettya kalastusretkelle. Melottiin kapealla puuveneella ylajuoksuun ja kalastettiin valilla. Saatiin 5 kappaletta max. 5cm:n pituista kalaa. Ne grillattiin rannalla ja syotiin chilin, sticky ricen ja kasvisten kanssa. Matka takaisin livuttiin hiljaa renkailla upeiden vuorten keskella. Taalta olisi saanut niiiiin paljon 'kaverit kateelliseksi' kuvia, mutta eipa uskaltanut joelle kameraa mukaan ottaa...harmi. Illalla kaytiin viela syomassa paikassa, jossa ihana pikkupoika Dany oli viihdyttanyt meita monella aamiasella ampuen meita, hyppien meidan ruokapoydalla, juoden mikon vedet, syonyt meidan kanssa, irvistellyt ja muuten vaan ollut pirun hauska. Jykan neppisautot saivat samalla uuden omistajan; hyvin kelpasi.
Muang ngoi neua oli ehdottomasti yksi kivoimmista paikoista, missa ollaan oltu. Ei autoja, hiljainen ja ihmiset uskomattoman ihania. Muutaman paivan paasta siella olisi taas ollut haat , mutta Jykan oli aika lahtea kohti Hanoita ja Suomea.
Sinne siis kadottiin, kaikki hyvin alkaa huoliko. Nyt siis suunnitelmat muutuneet sen verran, etta lahdetaan muutaman paivan paasta thaimaahan ja nahdaan nailla nakymin Len ja Bo(filippiini kaverit) siella ja toivottavasti nahdaan myos Karlssoneita...krohom aiti ja isukki :)
Tiina

Laos etelasta pohjoiseen

Noniin! Siita onkin jo pitka aika kun viimeksi tanne raapustellut mitaan, joten ei muuta kun mp3 soitin korville ja raapustamaan. Nahtiin siis Jyka Laosin Paksessa helmikuun alussa ja nyt muutama paiva sitten Jyka lahti bussimatkalle kohti Hanoita josta Jyka lentaa suomeen maaliskuun alussa (haha). Oli hauskaa nahda kaveria Suomesta ja viela taalla kaukana kotoa. Juttua riitti taas niin, ettei meinannut puheenvuoroa saada eli iloinen jalleen nakeminen siis. Oisikohan ollut jo seuraava aamu kun meikalainen pesi hampaansa Jykan hammasharjalla. (Oli sitten yllattaen samanlainen harja kun mulla ja kun oli tottunut tietenkin jo siihen ettei vessassa ole oman harjan lisaksi kun Tiinan harja. ( Tama toistui muuten viela kerran). Pakse jatettiin taakse ja lahdettiin kohti Vientiainea. Paatettiin ottaa sleeper bus, jotta saataisiin nukuttua lapi yon kestavassa matkassa. Bussissa oli monta kerros-sankya, johon rojahdettua ei meikalaisellakaan ollut mitaan ongelmia nukahtamisen kanssa vaaka-asentoon paastessani. Puolisen tuntia ihmettelin bussin jarkyttavan kovaa vauhtia oisella moottoritiella turbon viheltaessa vauhtia lisaa prameaan bussiin. Tahan astisista matkustamisista vaivattomin ja ehdottomasti pramein kulkuneuvo, milla olen taalla matkustanut. Aamu koitti Vientiainen bussiasemalla jossa joku tuli kiskomaan meita kaikkia kolmea ylos. Kaikki nukkuivat niin sikeasti koko yon ,etta bussista oli kaikki poistuneet ja me ei oltu kuultu mitaan. Ei muuta kun horroksesta vetamaan paitaa vaarinpain paalle ja ulos etsimaan jonkunlaista aasia milla paastaisiin kohti Vientiainen keskustaa. Siella sitten taas kavelemaan pitkin keskustaa vertaillen majapaikkojen hintoja raskas rinkka selassa paita markana hiesta. Bongattiin Swedish bakery ja pizza house johon paadyttiin syomaan itsemme ahkyiksi , vaihteluna ainaisille riisi nuudeli variaatioille. (on muuten tallahetkella kiintio todella taynna!) . Lahdettiin pizza houselta kavelemaan kohti majapaikkaa ja poikettiin pieneen kauppaan jossa naimme ison julisteen Sean Kingstonin keikan olevan siella ja paivamaara oli kyseinen paiva. Jos osti 30000 kipilla ( 3 e) kaupasta jotain niin sai ilmasen lipun keikalle. Kylmakaappi auki , kolme isoa paikallista Beer Laoa mukaan ja ilmainen lippu haltuun. Meista kaikki tiesivat tasan yhden biisin Seanilta, mutta paatettiin lahtea kokemaan keikka myos ulkomailla ja olihan arvattavissa , etta paikalliset on innoissaan saadessaan joku artisti ulkomailta esiintymaan sinne. Kyyti paikallisella jumbolla (melkein sama kuin tuk tuk) maaranpaahan ja ovelta viela kaksi 30000 kipin lippua lisaa. Ei montaa askelta keretty ottaa kun tuli muutama heppu Thai Tv:sta kysymaan olisimmeko kiinnostuneet antamaan haastattelun Thaimaan televisioon?. Ja olisi sitten pitanyt kertoa mita mielta olemme Sean Kingstonista ja siita , etta han on siella esiintymassa. Kieltaydyime kohteliaasti, koska emme viittineet lahtea kuitenkaan kertomaan televisioon ,etta emme pida ukkoa juuri minaan:) . Tosin olisihan ollut kivaa kertoa miten hyva asia on Laosilaisille ,etta saa ulkomaalaisen artistin esiintymaan. Paikallisia lamppareita oli monta ennen kyseista "tahtea" joista pidimme paljon enemman kun Seanista. Ei saanut Sean oikein Englannillaan ja muutenkin mielestani lattealla esiintymisellaan varmaan omastakaan mielestaan yleisoa mukaan meininkiin ja lahti tylysti mielestani lyhyehkon keikan jalkeen pois ilman minkaan laista encorea pois. Suoraan sanottuna ukko oli ihan paska , mutta juteltuani paikallisten kanssa kaikki olivat tykanneet eli siis onnistunut keikka siina mielessa ja Laosilaisilla hyva mieli. Itsellani myos kuten Tiinalla ja Jykallakin fiilis oli hyva, koska olihan meininki itse keikka paikalla hyva ja saimme kuulla monta paikallista tahtea illan aikana. Saatiin ilmainen kyyti pick up auton lavalla jonkin hotellin yokerhoon hopisemalla niita naita paikallisten kanssa . Suurkaupungin muutaman paivan kaaos sai jaada kaikkien mielesta taakse ja otimme suunnan kohti Vang Viengia ajatuksella joki, bungalowit ja riippumatto. Vang vieng oli tata ja myos kaikkea muuta!! Ei jumalauta mika paikka!emma jaksa! tekno raikaa pienella saarekkeella missa on vieri vieressa samanlaisia baareja, missa kaiken maailman kansallisuuksien keijot kohtaa toisensa. Porukalla kaikkilla jalassa Fisherman pantsit ja tietysti se oleellisin eli Beer Lao paita. Mika ihme ihmisia vaivaa? Voisiko jengi pitaa samanlaisia vaatteita kun kotona...kai ne sitten pitaa paikallisten olutfirmojen logo paitoja kotonaankin..enhan makaan pida lapinkulta paitaa Suomessa. Kai toi on joku juttu mita ma ei Tiina eika Jyka tajuta ollenkaan. Frendeja pauhaa telkkareista joka paikassa ja ravintoloissa tarjoillaan ruokaa, mika on tarkoitettu pelkastaan turisteille. Niin kuin niin surullisen monessa paikassa muuallakin taalla menut on tehty pelkastaan meille ja paikallisten ruokia ei juuri nay. Niitahan me tanne tultiin syomaan! Kaikki orveltaa ympari kannissa ja missa lie sekavuustiloissaan toikkaroi ilman paitaa kunnioittamatta paikallisia ollenkaan. Joka paiva autolastillisia ihmisia lahti tuubaamaan eli laskemaan isoilla porukoilla traktorin sisarenkailla jokea alas kalliiseen hintaan ja tuli takaisin jotkut taytta ymmarrysta vailla. Ei ihan se meidan juttu tuolla paikassa .Voihan tuota tehda muuallakin ilman muita omassa rauhassa ja 17 dollarin sijasta alle eurolla. Paikalliset pitavat siis erittain epakunnioittavana ja loukkaavana paljastavia asuja ja eihan se jengia siella nayttanyt kiinnostavan vaan miehet kavelivat missa sattuu ilman paitaa ja nahtii,n jopa ravintoloiden edessa naisten toikkaroivan pienissa bikineissaam 10 illalla! Etta silla tavalla. Tulee vastaan miehia jotka ajavat skoottereilla naisten bikinit paalla pupillit planeetan kokosena ja naamassa meikkia!keeeijjjjjoot! Nahtiin monta ihmista milla oli side tai kipsi joko paassa kadessa tai jalassa. Mua ja jykaa tuli illalla vastaan Ruotsalainen tytto jonka silmat pyori paassa ja se sanoi jotenkin nain: otteko syoneet jo sienia? ma oon ollu taalla jo kuukauden bailaamassa ja kavin just hakemassa kuukauden viisumin lisaa ja oon viela kuukauden lisaa. Jaa , etta semmosta. Autettiin tyton aurinkolasit irti sen tukasta ja toivotettiin hyvia matkoja sienien maailmassa kuukaudeksi eteenpain. Onhan toikin tietty matkustamista menna sekoilemaan 2 kuukaudeksi toiseen maahan nakematta maasta yhtaan mitaan. Olla samassa paikassa bailaamassa illasta iltaan. Tulipas iso dissaus paikkaa kohtaan mutta sita se oli. Hyviakin puolia toki paikassa oli myos. Todella kaunis ja maisemat olivat mahtavia. Ja oli paikassa mahdollisuus menna harrastamaan kallioliipeilya mihin ittemme toki Jykan kanssa buukattiinkin. Otettiin 5 tunnin kiipeily paiva aivan mahtavilla kallioilla joen tuntumassa. Opas sanoi heti ensimmaiseksi , etta naytan vain kerran miten tama solmu tehdaan. Solmu siis mika piti kiinnittaa kiipeilyvaljaisiin. Ei muuten riittanyt kerta oppaalle meinaan kumpikaan meista ei muistanut viela paivan paatyttyakaan , etta miten se tehdaan! Ei meista ainakaan merimiehia tule. Kiipeily oli ehdottomasti paikan hienoin juttu ja tata kirjoittaessakin tekisi mieli lahtea kapuamaan kohti 20 metrin maalia. Riippuu ihan ihmisista mita haluaa tehda , mutta paikkana tuo ei siis ollut sita mita me haluttiin, joten lahdettiin siis jo muutaman paivan kuluttua jatkamaan matkaa kohti Luang Prabangia. Paikallisbusseja ei paikasta saatu, joten kyytimme oli hiace minibussi, jossa jouduimme viimeisina tulleina Tiinan kanssa etupenkille ja Jyka sai auton huonoimman extrapenkin ilman paanojaa ja Jykan mukaan ilman jousia:). Luang Prabangissa paatimme ottaa hieman sivusta Guest Housen ajatuksella hiljaisuus joka osottautui vaaraksi, koska vieressa oli iso temppeli jossa oli jonkinmoiset pippalot kaynnissa. Illasta iltaan kovaa mekkaalaa, joista pahin oli lapi yon kestava ihme saarnaus ja aamulla Guesthousen sivuosassa kaynnissa oleva rakennustyomaa. Tuli sitten nukuttua monta yota korvatulpat korvissa. Aamukahvia juodessani kysyin paikalliselta , etta mita ne munkit siella oikeen juhlii? monta kertaa yritin kysya samaa kysymysta eri tavoilla ilman tulosta. Paikallinen heppu tiesi mita juhlitaan , mutta ei tiennyt sita sanaa joten han tokaisi , etta munkeilla on vaikka sellanen sticky rice and barbeque festival kaynnissa. Kahvithan siina meni kurkkuun kun oli niin hienosti lohkastu juttu! Guest Houselta oli noin 10 minuutin kavelymatka Night marketille jossa paikalliset myivat hienoja kasitoitaan silkkihuiveista antiikkitavaraan. Tavaraa oli aivan mielettomia maaria hienosti valaistulla kadulla. Tosin monella oli aika paljon samaa tavaraa , mutta sehan vaan helpotti meidan tinkimista erilaisista esineista. Tavarat olivat halpoja ja hienoja ja olisi tehnyt taas mieli ostaa rinkka tayteen tavaraa , mutta kun ei voi niin ei voi. Viela olisi pitka aika kantaa painavia esineita joten mukaan tarttui vain muutamia pienia kevyita asioita. Tiina oli naina aikoina jotenkin saanut juonittua itsensa ostamaan mulle myohastynytta synttarilahjaa, jonka luovutti sitten illalla. Tietemattomana tasta kavalasta selkani takana kayneesta juonimisesta Tiina antoi mulle kirjekuoren, missa oli Mahout kurssi, joka kaytaisiin kaikki kolme seuraavan paivana. Mahout on siis elefanttien kouluttaja ja meista tulisi ainakin jollain tapaa samanlaisia. Aivan loistava lahja kiitos siita Tiina:) Aikaisin aamulla kohti elefanttifarmia, jossa bussimatkan jalkeen pieni joen ylitys veneella ja olimme perilla. Huh huh miten isoja ne onkaan! Noin lahelta en ole ikina nahnyt elefantteja ja nyt pitaisi menna viela niskan paalle istumaan ja antamaan komentoja naille mammuteille. Taytyy myontaa , etta jonkinmoinen perhosfarmi lenteleli vatsassa kun meni ensimmaista kertaa lahelle elefanttia. Lahdettiin vaihtamaan Mahoutin asut paalle ( tarjoustalon narufarkku paita look) ja kiivettiin torniin josta hyppasimme kaikki norsujen niskojen paalle ja oikea mahoutti istui elefantin selassa olevaan istuin koriin. Elefantin niskakarvat olivat hauskat. Aivan kuin olisi katuharjaa silitellyt. Kovia ja mustia. Pai Pai eli eteenpain! Heti ensimmaiseksi tuli kysymys ,etta ei kai me nyt herrajumala laheta tota jokea ylittamaan mista me juuri tultiin tanne farmille veneella? No kyllahan me mentiin yli joen vastakkaisella puolella olevaa viidakkoa kohti ja sielta noin tunnin matka erilaisilla komennoilla kohti paikkka, missa soimme lounaan ja opettelimme erilaisia komentoja elefanteille. Olisimme kaikki toivoneet ,etta saisimme opettaa elefantteja maasta kasin erilaisilla komennoilla myos, mutta saimme vain olla selassa ja sielta kasin huudella komentoja. Lounaan jalkeen teimme viela pienen lenkin jonka jalkeen kavelimme takaisin lapi vanhan kylan ja temppelin kautta kohti farmia, jonne jaimme odottelemaan kouluttajia jotka toisivat elefantit takaisin farmille, jossa menisimme kylpyyn elefanttien kanssa jokeen! Odotellessa otimme venekyydin ylajuoksuun ja lilluimme jokea pitkin kolmistaan + kaksi muuta mahoutti oppilasta meidan kanssa tuubausrenkailla kohti kylpemispaikkaa. Elefantit olivat talla aikaa saapuneet kylpemispaikalle ja ei muuta kun selkaan taas. Meika sai maman eli vanhimman(45vuotta) ja isoimman korilaan ja ei muuta kun veteen. Huomasi , etta taisi olla elefanttien paivan kivoin osuus paasta kylpemaan jokeen kuuman paivan jalkeen. Oppaat kaskettivat elefantit istumaan veteen ja me roiskittiin vetta ympariinsa ja pestiin lahinna fanttien paat ja rapsuteltiin jattimaisten korvien takaa. Aivan huikea kokemus! Illalla lahdettiin syomaan ranta ravintolaan, jossa saimme eteemme poydan, jossa oli keskella saviruukku, jonka sisalla hiilia. Saviruukun paalle laitettiin laakea iso pannu jossa oli keskella kupera kohta. Reunoille kaadettiin kannusta vetta ja sekaan heitetiin erilaisia kasvia, sienia kukkakaalia, nuudelia ym. Keskelle tulikin sitten karistymaan erilaiset lihat ja meren elavat. Lisailtiin reunoille lisaa vetta aika ajoin ja kaanneltiin lihoja. Lisukkeeksi oli valkosipulia, chileja, maustetahnaa ja jotain pikkelssin tapaista. Ehdottomasti yksi parhaimmista ruoista koko reissulla ja ruokaa oli paljon! Kaikki lahtivat paikasta mahat pullollaan ahisten ja koko lysti maksoi 3 euroa. Kaytiin Prabangissa myos katsomassa massiivinen vesiputous ja samassa paikassa oli myos salametsastajilta turvaan otettuja aurinko karhuja. Loppuun viela pitaa kiittaa sinkku Jykaa loistavasta matkaseurasta ja mahtavan hienoista neppaus auto radoista rannalla ja pikkupaskiasten puremista selkaan ja koko kroppaan. Kaikille terkkuja nyt on sormet talta eraa puudutettu joten juttu loppuu ny! kuvia laitetaan myoh! -peace- Miko
Ps. Katsokaahan Tiinankin teksti Muang Ngoi Neua

Hyva olo!

Talla kertaa en meinaakaan kertoa kuinka ollaan viiletetty paikasta toiseen tai kuinka ollaan haaratty sita sun tata. Ollaan otettu viikon loma reissailusta ja oltu rennosti lunkkikuskeja. Sen verran mainitsen paikoista, jotta pysytte edes hiukan karryilla missa mennaan. Cambodian temppeleille heitettiin hyvastit ja samalla myos koko maalle. Bussi siis kohti Laosia. Yhden puhjenneen renkaan vuoksi emme kerenneet rajalle ajoissa, joten viela yksi yo Cambodiassa oli valttamaton. Seuraavana paivana kuitenkin jo oltiin jo kaukana kultahampaisista rajavartioista ja Laosin puolella. Fiilis taalla oli muutaman ensi tunnin aikana selva. Ehdottomasti paljon lunkkikuskimpi paikka, kuin cambodia. Kukaan ei huutele ja ihmiset loikoilevat riippumatoissa.
Paadyttiin Si phan donille, joka on mighty Mekongin levein kohta ja jossa joesta nousee satoja pikku sarkkia ja vahan suurempia saaria. Mentiin Don khongille; suurin, mutta rauhaisin. Syotiin, nukuttiin, syotiin ja nukuttiin. Ja seuraavat paivat kulkivat samaan tahtiin lukuunottamatta skootteriretkeamme, jolla koettiin taas yksi tyhja rengas. Mutta eipa tullut itku, vaan monen paikallisen nauru ja aurinkoinen kavelymatka takaisin.
Nukumatti taalla heittelee hiekkojaan meidan silmiin aikaisin. Niin juuri, te jotka siella luulitte meidan radattavan illasta toiseen hilluen kaljapullot kadessa ja nukkuvan puoleenpaivaan: olette niiiiin vaarassa! heh. Silmat meilla usein sulkeutuvat jo 20-22(hui.. max!) aikaan ja aukeavat 6-7 aikaan aamulla. Ollaanpahan yleensa ainoat auringonnousun katselijat ja aikaisin liikenteessa. Ja eipa ihme, etta taas silmia painaa, kun kello tikittaa yli kahdeksaa. Saapa nahda miten meidan unirytmin kay, kun saatiin sinkku-Jyka(mikon hyva ystava) reissukaveriksi. Tanaan se ainakin ihan kiltisti nousi jo 6.30 :D
Noh, Don khongilta lahdettiin Don detille, toiselle saarelle, jonka tiedettiin olevan enemman turistien suosiossa. Niin se olikin, mutta enpa taas yhtaan ihmettele. Kaunis saari, jossa kaikki huutelvat iloisesti Sabaidii(moi), kukot kiekuu takapihalla aamu kuudelta, possut rohkii talojen pihoissa, moottoriajoneuvoja saarella on ehka 3 ja kenellakaan ei ole kiire minnekaan. Loydettiin majapaikaksi Maman guesthouse, joka huoneiltaan ei ollut mitaan priimaa, mutta fiilis oli sitakin rentouttavampi. Mama oli aikamoinen mamma. Aamut alkoivat vahan nyrealla naamalla, mutta muutaman betel nut(paikallinen hiukan paahan kayva pahkina, joka varjaa suun verenpunaiseksi ja hampaat ajan saatossa mustiksi) annoksen jalkeen Mama oli hihittamassa kaikille vierailleen ja lapsytteli ohimennessa olalle. Ja ruoka Mamalla oli hyvaa. Eipa joen paalla roikkuva terassi riipumattoineen, ikkunasta suihkussa kaydessa nakyva papaija-puu tai upeat auringonnousut huonontaneet fiilista yhtaan. Fiilis naytti muillakin olevan rento. Jollain nimittain saattoi koko paiva kulkea riippumatossa nousematta kertaakaan savupilvensa keskelta...aikamoista. Ensimmaisena paivana jaksettiin vuokrata fillarit ja katsastamassa upea vesiputous. Don detilla vitettiin 5 paivaa ja suurin osa tekematta mitaan, jossa syke olisi noussut yli 60:nen. Ihanaa rentoutumista.
Oli otettava itseaan niskasta kiinni ja mietittava taas ensimmaista kertaa viikkoon, mika viikonpaiva saati, monesko paiva oli kyseessa. Tama "ongelma" tulee eteen usein. Ja monesti paivan joutuu kysymaan muilta ja sama ongelma taalla nayttaa olevan aika monella muullakin. Ja mika ihanampaa, kun olla vaan ja eika tarvitse valittaa, mika paiva tai kuukausi meneillaan. heh. No kuitenkin, matkaa oli jatkettava ja paivista oli pidettava kirjaa hetki, koska jo viime kesana suunnittelemamme taapaaminen Jykan kanssa kolkutti ovella. Joten suunnattin muutama sata km pohjoiseen Pakse:n. Toisena paivana loydettiin kuntosali ja SAUNA. Syke nousi salilla taas pitkasta aikaa ja hyvalta tuntui, mutta viela paremmalta tuntui sauna. Saatiin kayttaa kahta saunaa: hoyry ja tavallinen ja lisaksi tarjolla oli teeta altaalla(tosin allas valitettavasti ei ollut kaytossa). Koko reissun aikana ollaan taidettu saada lammin suihku n.2 kertaa ja viimeinen kuukausi sitten. Hetken pehmiteltiin ihoamme saunassa ja sitten alkoi valtaisa hinkutus. Ja sitaa nahkaa lahti ja arvaatkaa vari....mustaa. Kuoriuduttiin siis nahoistamme ja jatettiin tiloihin ihania mustia nahkakokkoja. Mutta meilla oli olo puhdas...ihana!!
Jyka nahtiin ja eilinen meni hiukan epauskossa, etta miten voidaan porukalla olla oikeasti taalla, mutta tanaan oltiin jo menossa skoottereilla ympariinsa, kuin oltaisiin koko reissu oltu yhdessa. Onpa mukavaa nahda joku kotoa!! Kaytiin katsomassa kahviplantaaseja, joilta muu maailmaa vetaa markkinoillen kahvien "shamppanjaa". Maistettiin paikallista kahvia ja olihan se hyvvee, mutta niin on kylla taala kahvi muutenkin! Kolme upeaa vesiputoustakin tuli matkan varrella kierrettya. Kundit ne varmaan saapuu kohta salilta ja saunomasta, joten pyydanpa nettilaskun. Tasta siis seuraavat 3-4 viikkoa seurassamme on yksi extra kuski ja todellinen lunkkikuski onkin!! Tiina
Ja kiitos aiti, kun soitit! Oli ihana kuulla aidin aani! Ja niin kauheastui olis ollut kerrottavaa :)

Paljon kuvia!

Sainpahan laitettua. Kolmatta tuntia jo latailen kuvia ja tarkoitus oli kirjottaakin, mutta taidan sen jattaa suraaville paiville.
Kuvat: Angor Wat(cambodia), Si phan don pyorailyretkella(laos), vesiputous Si phan donilla, Ta Prohm temppelin paalle kasvanut suunnaton puu(cambodia), demonstraatio tiger-hakista jossa vankeja kidutettiin vietnamin sodan aikaan(Vietnam/tiedoksi heikkohermoisille etta kuvassa ei ole oikea ihminen), Si phan don ja auringon nousu(laos), upea temppeli tosin nimi unohtui(cambodia), nymfi kaiverrettuna Angor watin seinaan(cambodia), aurinko pilkistaa temppelin takaa(cambodia), Tiina ja lmpa buddhan hymy, Si phan don ja aamumarketin lehmaparka(laos), Tiinan kintut ja lahes 80 bedbugin puremaa ja kylla kutitti(cambodia), Miko ja Angor wat, Vietnamilainen kasviskoju

Huomasittehan edelliseen tekstiin korjatun puhelinnumeron

Tiina