Saaria

Juuri kun paasin vuodattamaan halujamme suomalaisen ruoan osalta, loydettiin me Krabilta skandinavia-ravintola. Listalta valitseminen otti pisimman ajan koko reissun aikana, silla lista pursusi ruokia kuten: sillia, lihapullia ja muusia, lohta ja bernaise-kastiketta, "alatoobia" tai jotain pateeta ja pihvia punaviinikastikkeella. Paadyttiin kuitenkin ottamaan ruisleivat graavilohella ja sinappikastikkeella. Kylla maistui!! Tanskalainen ravintolan omistaja ihmetteli, kuinka ollaan parjatty nelja kuukautta ilman ruisleipaa. Niinpa, sita kylla kaipaa eniten naiden pullamossoleipien jalkeen.
Krabilla vietettiin pari paivaa erittain tylsassa Krabi townissa. Ainoa askare, jota saatiin aikaan oli kaupungin temppelilla kayminen ja se oli jotain. Ensinnakin ei loydetty varsinaista isompaa temppelia koskaan tai oliko se sittenkin se yksi, mutta se oli taysin sipissa siis suljettuna. Portista sisaan kaveltyamme joku tyrkkaa meilla kouralliset hedelmia ja meilla ei ollut mitaan tietoa, mita niilla tehdaan. Syodaanko vai annetaanko buddhalle. Paadyttiin jalkimmaiseen vaikka kukaan muu ei kylla ollut hedelmia jattanyt, mutta eihan niita vaan nyt voinut syoda, jos ne olivatkin tarkoitus jattaa. Olisi buddha pahastunut. Kavellessamme temppelialueella nahtiin polttouuni, joka meidan lasnaolessa aukesi ja nahtiin sisaan siihen kauheaan uuniin, jossa poltetaan Thaimaalasten jaamistoja. Hipsittiin eteenpain ja nahtiin kuin kulkukoira nappaa kanan ja raatelee taman hengilta ja viereisessa kaivossa lahemmas kymmenen koiranpentua makaa toistensa paalla odottaen aidin paluuta metsastysretkelta. Pikkuiset olivat ihan kirpun syomia ja niin saalittavannakosia, etta oli vaikeaa kavella pois. Alueen toisella puolella oli buddhalle rakennettu silta, joka oli suht pienen lammen paalla. Lampi oli sammaleenvihrea ja kuhisi kaloja, isoja kaloja. Ja tama ei ole mikaan kalatarina vaan oikeasti lampi kuhisi yli metrin pituisia kaloja niin paljon, etta lampi piti aanta ja naytti silta, etta osa yritti etsia itsellen tilaa pinnan vaaralta puolelta. Ei uimaan ihan heti tehnyt hai peloissani menna, mutta ruokaa sielta luultavasti olisi aika helpolla saanut. Kasi veteen ja ylos. Oudon temppelikierroksemme paatti aluella jolkotellut rakki, jonka vatsa oli auennut niin pahasti, etta suolet roikkuivat pihalla. Karmaisevaa.
Seuraava kohteemme oli Ko Siboya-saari ja paatettiin ottaa helppo keino paasta saarelle. Varattiin etukateen yo majatalosta ja he vastapalvelukseksi tulivat hakemaan meita seuraavana aamuna kaupungista. Astuttiin aamulla kaverin kyytiin, jonka englannin kielen taito ei muutamaa sanaa pidemmalle kantanut. Matkalla eteemme tuli poliisiratsia ja kun ajettiin poliisien kohdalle niin poliisi huutaa: Falang Falang!! eli ulkomaalaisia ulkomaalaisia!! ja eikohan meidan kaannytetty pois tielta. Ollaan luettu muutamia tositarinoihin perustuvia vankilakirjoja, joissa falangit ovat istuneet karmaisevissa Bangkokin vankiloissa monia vuosia. Ja kun aina pitaisi tehda se, etta tarkistaa laukkunsa, ettei kukaan ole piilottanut sinne mitaan. Muutamasta grammasta kotiarestia taalla tulisi 25 vuotta tai polttouunin kohtaaminen uudestaan. Pelko siis iski ja mietin, etta mita me nyt ollaan tehty, kun noin pitaa huutaa. Ei ymmaretty sanaakaan poliisin ja kuskimme keskustelusta, mutta muutaman minuutin jalkeen oli jo selvilla, etta ongelmissa oli kuskimme eika me...huh. Puolituntia asiaa selviteltiin ja sakkolappu revittiin, kun kuskimme oli isomman poliisijehun kaveri. Muutama puhelu ja ei enaa mitaan ongelmia. Aika katevaa. Myohemmin kuultiin, etta autoa ei oltu rekisteroity turistien kuljetukseen, eika kuskillemme tullut mieleen sanoa, etta ollaan hanen ystavia. Tosin ehka juoni olisi paljastunut aika helposti. Paastiin onnellisesti majapaikkaamme: kivannakoinen paikka, mutta missaan ei nakynyt ketaan. Ei muita vieraita, ei kilometrin pituisella rannalla ketaan, eika myoskaan mitaan asumuksia tai pienta kauppaa, josta olisi vesipullonsa ostanut. Paikan omistajan veli/ystava oli jonkinnakoinen taikuri ja saatiin yli tuunnin kestanyt show juomiemme kanssa. Hauskaa oli...aikamoinen silmankaantaja. Illalla mentiin omistajien luokse ja kysyttiin etta, mita ruokaa paikassa olisi tarjolla. Vastukseksi saatiin ihmettynein kasvoin; Ai haluatteko te syoda jotain? Pitkan pahkailyn jalkeen saatiin oikein maukkaat, joskin erittain tuliset thaimaalaiset keitot. Oltiin ehka jopa liiankin skutsissa vaikka rauhallisissa paikoissa viihdytaankin ja paatettiin lahtea seuraavana paivana jatkamaan matkaa.
Seuraava saari Ko Jum oli jo ensi silmaykseltaan viihtyisamman nakoinen. Paikallista asutusta ja turisteille muutama asumuspaikka, mista valita ja uitava ranta. Jungle hill-erittain nauravan ja ystavallisen emantansa kanssa oli majapaikkamme seuraavat 3 yota. Kaytiin koulunpaattajaisissa syomassa grilliruokaa, katsellen lasten tanssiesityksia ja ongittii itsellemme vihko ja appelsiinimehu. Hauskaa etta koulun paattajaiset ovat koko saaren juhla. Loppupaivat maattiin rannalla ja uitiin matalissa vesissa, koska haipelkoni luo kummallisia varjoja heti rintaa syvemmassa vedessa...haha. Syotiin barracudaa ja Miko rakastui paikalliseen aamiaiseen: thai- munakas, riisia ja chili-kalakastiketta...simppeli ja on muuten hyvaa.
Ko jumin jalkeen otettiin lautta Ko Lantalle. Keskella merta oli "pysakki", jossa lilluttiin hetki kunnes isompi Lantalle meneva lautta pysahtyi ja otti meidat kyytiin. Lanta kaikista kaymistamme saarista tahan menessa eniten turistien suosiossa. Ja lautasta hypattyamme se oli kylla nahtavissa: tultiin taxi-kuskien muurahaiskekoon, jotka kaikki halusivat vieda meidat jonnekin. Paatettiin juoda rauhassa kahvit ennen kuin lahdettiin minnekaan. Virhe! Juomat saatuamme kuhisivat ne jalleen meidan ymparilla ja mulla meni moti taydellisesti. Miko ihme kylla jaksoi hymy suin kuunnella seuraavat puoli tuntia majapaikkojen ilmastoinneista, nettien hinnoista, hyttysverkoista ja kivista rannoilla. En jaksanut keskittya muuhun kuin juomaan. Otettiin kyyti paikkaan, josta luettiin opaskirjastamme ja kun saavuttiin paikalle iski epaluulo. Ei meilla tanne ole varaa. Kaw Kwang beach resort luki kyltissa ja uima-allas kimalteli rannan laheisyydessa. Kaytiin kuitenkin kysymassa ja loytyi kuin loytyikin meidan budjettiin sopiva mokki. Tapana on tietysti aina tsekata asumus ennen kuin otetaan yo ja menin kiltisti omat laukkupoikani kanssa katsomaan. Hieno puinen, yhden seinan kokoisilla ikkunoilla varustettu bunglaow, vitivalkoiset lakanat, ilmastointi ja lammin vesi. Olin ihan myyty...aaah ihanaa mita luksusta talla rahalla ja yritin kayttaytya coolisti, etta joo ihan kivalta nayttaa, voidaan ottaa. Kunnes laukkupoikani ilmoitti, etta tama on se tonnin asunto. Aaa okei...nolona kysyin, etta voidaanko nahda halvempi. Kaveltiin kauas, katukivet ja siistit nurmet vaihtuivat mutaan ja lukemattomiin hyttysiin ja vahan homeelle haisevaan mokkiin. Otettiin mokki silla saatiin nauttia muuten resortin antimista: altaasta ja aurinkotuoleista. Ja ensimmaista kertaa asumuksemme nimessa lukee resort...wau!! Vuokrattiin mopo ja ollaan ajaltu ympariinsa ja loydetty kuntosali, josta Miko osti heti viikon kortin. Eli talla saarella siis seuraavan viikon...kai. Onko kukaan muuten oikeastaa kuullut Lantasta. Suomalaisia taalla ei nay, mutta ruotsia taalla kuulee enemman kuin thaita ja taxit ovat koristeltu Ruotsin lipuin. Hyva puoli sinansa, etta taalta halutessaan saa lihapullia, muusia ja ruisleipaa. Ja Tiina pystyy salakuuntelemaan edes jotain. Toivotaanpa, etta Mikon tuttava Ulla ottaapi yhteytta viela kun ollaan taalla...vink vink. Ja tiedoksi niille, jotka nyt ovat ihmetelleet Tiinan vaatteita siina elefantti kuvassa niin ne tulivat talon puolesta. Kaikki Mahout-harjoittelijat saivat tallaiset vaatteet, jotteivat omat vaatteet rikkoudu elefantin karhean nahan paalla. Tiina.

Viela kuukausi Thaimaassa!

Miksi ihmeessa vietettiin viikko Bangkokissa. Mietitaan nyt kun ollaan etelassa...aurinkoa ja rantaa. Viikko siis pyorittiin siella ostellen erilaisilla marketeilla ja ostoskeskuksissa, syoten lansimaalaista ruokaa (ihanaa valilla!) ja kaytiin elaintarhassa. Nahtiin taas jarkyttavan kokoisia elefantteja, kirahveja, ihania mangusteja, tiikereita, leijonia, leopardeja, kilpikonnia, riehakkaita apinoita ja pelottavia krokotiileja, kaarmeita, liskoja. Olipa hauskaa ja jalat saatiin kipeaksi silla nahtavaa oli paljon. Nahtiinpahan Bangkokissa suomalaisiakin ja oli mukava rupatella omalla kielella muidenkin kanssa pitkasta aikaa.
Kuten jo kerrottiin edellisessa tekstissa, on meidan tehtava ns. "viisumi juoksu" ulos maasta, jotta saadaan lisaa aikaa oleskella maassa. Niinpa varattiin lennot Kuala lumpuriin Malesiaan ja samana paivana takaisin, mutta Phukettiin etela-Thaimaahan. Torstai siis vierahti istuen lentokoneessa ja lentokentilla ja muistona muutama Malesian ringgit(raha) ja 30 lisapaivaa Thaimaassa. Iltapaivalla oltiin takaisin Thaimaassa, pahimassa turistipaikassa ja heti ketkuttelija taksikuskit repivat meilta kovia hintoja. Kerrottiin haluavamme Ko Yai Noin saarelle ja taksikuski lupasi vieda meidat seka muutaman muun turistin samalla kyydilla. Noin 30 kilometrin jalkeen tiputettiin kanssamatkustajat pois ja sen jalkeen meilta alettiin hinkumaan lisaa rahaa ja paljon, koska paikka, josta saarelle paasee on lahella lentokenttaa, josta jo aluperin lahdettiin. Miksi ihmeessa kuskimme ei voinut vieda meita ensin tai vaikka ilmoittaa, etta kannattaa ottaa toinen kyyti. Yritettiin olla maksamatta vihoissamme koko matkaa, mutta eipa myoskaan auennut takakontti, jossa meidan rinkat olivat. Missattiin siis paivan viimeinen laivakyyti ja yo Phuketissa oli valttamaton. Seuraavana aamuna paikallisbussi vei meidan oikeaan paikkaan 40 bathilla kun eilinen kuskimme pyysi 400 bathia. Myos laivakyytimme oli ihanan helppo. Muistikuvat Filippiinien hurjasta merenkaynnista kaikkosivat kun livuttiin tyynella ja aurinkoisella saalla Ko Yai Noin saarelle. Totesimme heti olevamme oikeassa paikassa. Hiljaista, natteja pikku bungalow-paikkoja ja tyhjaa rantaa. Ensimmaista kertaa kahteen kuukauteen paastiin kunnon rannalle ja mereen uimaan. Ja ei ketaan muita, kahlata sai toiselle puolelle ulappaa. Olen jostain kumman syysta kehittanyt itselleni ihan kauhean hai-pelon (jota tapaamamme suomalaisheput yrittivat kovasti helpottaa kokemuksiensa kautta. Olivat uineen 1,5metristen haiden kanssa). Pelottaa kavella yli lantion syvaan veteen ja illalla kun silmat pistaa kiinni ammottaa siella isoja kitoja ja seka minut, etta Miko syodaan. Taytyy ehka kerran uskaltautua taas snorklailemaan, jotta tama helpottaa. Menen kylla nurkit ojossa ja mottasen sita 5 metrista haita kuonoon, jos tulee liaan lahelle. Otettiin mopedi paivaksi ja kierrettiin koko saari. Taas banaani- ja papaijapuita ja nahtiin ensimmaista kertaa mango- ja kumipuita. Kaytiin myos upessa Paradise resortissa, jossa meilla ei olisi varaa edes vuokrata rantatuolia. En kylla ihmette yhtaan, jos ihmiset tallaisista paikoista pulittaa paljon rentoutuakseen. Joudut tulemaan tanne lapi viidakon ja resortti on suojassa omassa lahdessa...ei siis paljoa hairiotekijoita.
Malaria-laakkeet, joita ollaan syoty koko matkan saatavat aiheuttaa herkistymista auringolle ja niin ne minun kohdalla tekevat. Iho palaa herkasti. Ette sitten nyt huolestu, mutta paatin lopettaa malaria laakkeiden syomisen, jotta voin olla auringossa pidempaan kuin tunnin. Puolustuksesi voin sanoa, etta koko loppumatka ollaan hyvin vahariskisilla alueilla. Koputtaen puuta sanon myos, etta ollaan oltu taysin terveita ja taalla ei niin huoli olisikaan, jos sairastuu, koska sairaaloita/laakareita on aina lahella.
Tanaan(maanantaina) otettiin vene kohti Krabia ja taalta lahipaivina pikkusaarille, joissa ollaan netin tavoittamattomissa, mutta puhelin pitaisi edelleen olla toiminnassa.

Viela muutama kuukausi edessa(kotona 13.5) ja ollaan hyvin iloisia, etta saatiin venytettya matkaa nain pitkaksi, mutta kaivataan molemmat asioita ja ihmisia kotoa. Riisit ja nuudelit edelleen valilla tympivat ja kuinka onneissamme oltiinkaan kun Bangkokista loytyi puuroa. Juuri juttelin isukin kanssa puhelimessa ja pakko oli pyytaa kermaista lohikeittoa kotiinpaluu ruoaksi. Peruna, kotimaiset kasvikset, lohi, laku ja juustot olisivat kova sana, mutta useimmiten puheisiin nousee tuore ruisleipa ja voi. Vesi tirskahti suuhun..hehe. Makaronilaatikko, lasagne ja lihapullat. Ruokia, joita kotona ei edes kovin usein syo maistuisivat nyt niiiiin hyvalle. Himuisesti kaipaa juttuja vanhempien, kavereiden ja tuttujen kanssa ja pienet puhelut tuntuu ihan liian lyhyilta...asiaa olisi niin kamalasti. Kuitenkin sita on aika yksin vaikka uusia ihmisia tapaa aina, mutta matkaajien kanssa jutut tuppaavat aina olevan suht samoja; missa olette olleet, minne menette ja minne kannattaa menna. Olisi kivaa kuulla mita siella tapahtuu, jotta ei olla taalla ihan yksin ja pimennossa. Taalta loydettaisiin teidan kuulumiset hyvin! ;) Vaikka ikava teita ja ruokia onkin niin ei me viela taalta haluta pois. Nautitaan olostamme ja uusista asioista. Nahdaan niin paljon hienoja, hauskoja ja erilaisia asoita, ettei taalta millaan hinnalla haluta viela lahtea. Toivotaan etta te jaksatte viela siela odotella ja seurata meidan puuhamisia! Tiina

Laos kuvia!!

Kuva 1: Tiina trekilla Vieng poukhassa
Kuva 2 ja 3: Ankka-illallisella Muang ngoi neuassa
Kuva 4: Munkit keraamassa riisejaan aamunnousun aikaan ja Miko ja Jyka taustalla silmat viela ihan ristissa Muang ngoi neuassa
Kuva 5: Pojat pelaamassa jalkapalloa paikallisten kanssa Muang ngoi neuassa
Kuva 6: Akha-heimon nainen Vieng poukhassa
Kuva 7: Trekkilounas banaanin lehdilta Vieng poukhassa
Kuva 8 ja 9: Khmu-heimon jasenia Vieng poukhassa
Kuva 10: Vang viengissa guest housen pihalla juossut kilpikonnan poikanen
Kuva 11: Meita monesti viihdyttanyt Dany poika Muang ngoi neuassa
Kuva 12: Miko ja Jyka Muang ngoi neuan suurimmalla kadulla
Kuva 13: Temppeli Luang prabangissa
Kuva 14: Meidan majoitus Vang viengissa
Kuva 15: Yleiskuvaa Muang ngoi neuasta
Kuva 16: Tiina ja elefanttifarmin pikkunen
Kuva 17: Sinkku-Jyka metsastamassa jotain..........;)

Asiat sekaisin, mutta hyvin

Muang Ngoi neuasta lahdettiin viela pienelle pohjois Laosin kierrokselle. Miko paivan kuumeessa Oudomxaissa ja mina ruokamyrkytyksen kourissa Luam nam thassa. Miko ystavallisesti yritti apteekkarille ilman yhteista kielta selittaa, etta mista paasta tulee tavaraa milloinkin. Loppuen lopuksi jouduttiin leikkimaan itse laakaria ja maarasimme tautiin antibiootit. Ja kylla tehosi. Taytyykin miettia tasta uutta uraa. Taas siis meni muutama paiva kirjaa lueskellessa ja suunnittelemamme trekit upeassa Luam Nam Than luonnonpuistossa jaivat tekematta. Paatettiin ottaa viela yksi pysakki Laosin puolella Vieng Poukhassa (ihana nimi). Kyla jossa naimme 2 turistia ja meita palveli parin paivan ajan vain yksi nuudelikoju. Hirmuisen tinkimisen jalkeen paatimme lahtea paivan trekille viidakkoon. Suosituimmissa trekki-kaupungeissa ryhmat kasittaakseni ovat olleet isoja..jopa 12 ihmista. Mutta mepa saimme ihanan reissun kahdestaan kolmen oppaamme kanssa. Opittiin, mita kasveja kaytetaan nivelkipuihin tai ripuliin, minka nakoinen on villibanaani ja -peruna tai kardemumma, miten lehdesta ja sulasta tehdaan paikallinen footbagi, miten kutsutaan peuroja puhaltamalla banaanin lehteen, mita puuta on hyva kayttaa rakentamiseen, miten muurahaiset elavat kesan ja nahtiin karhun kysien jalkia puussa. Kesken trekin syotiin Khmu-heimon valmistamaa ruokaa, josta tuli ainakin minulle yksi Laosin kohokohdista. Ruoka aseteltiin valtaisille banaanin lehdille, josta kaikkea napittiin sticky ricen kera. Matkalla opittiin myos miten sticky rice valmistetaan. Tarjolla oli friteerattua bambun versoa ja banaania, kanaa, vihanneksia, vesibuffaloa, vohvelia ja tuoreita hedelmia. Ruoan jalkeen otettiin banaanin lehdilla pienet huilit. Trekkiin kuului myos kaynti hyvin vanhan temppelin raunioilla, jotka Usa pomitti maan tasalle sodan aikana. Oppaamme kertoi olleensa pikkupoikana isanasa kanssa keraamassa galangaa ja inkivaaria, kun jenkkisotilaat olivat sanoneet, etta lahtekaa talta alueelta akkia pois; koneet pommittavat alueen kohta. Isa suuttui sotilaille ja ihmetteli, miksi nama haluavat pelotella. He olivat jaaneet vahan matkan paahan katsomaan tilannetta ja 20 minuutin paasta lentokeneet olivat tuleet ja isa kaski poikaansa juoksemaan niin kovaa kotiin kun paasee. Oppaamme kertoi, etta muistaa hyvin kun maata lensi paalle ja korviin saattui rajahdysten aanet. Han kertoi myos siita, kun joskus heidan koti ja kyla oli pommitettu maan tasalle. Molemmat huomattiin oppaastamme, kuinka vaikeaa oli kertoa naita juttuja. Trekkimme ehdottomaksi kohokohdaksi jai kuitenkin alkumatkan kaynti paikallisessa Khmu-heimo kylassa. Oltiin paikalla kahdeksan aikaan ja vanhat naiset kulkivat ja istuivat ympariinsa isot tupakka piiput suussaan. Yksi piippu ilmeisesti piti piilottaa, silla siina taisi olla viela vanhan kansan suosiossa olevaa opiumia. Meidat kutsuttiin pikku nuotion ymparille ja saatiin paikallisten punomat riisikorit lahjaksi. Kultiin myos heidan olevan taysin omavaraisia ja animisteja(uskovat henkiin eivat jumaliin). Oli taas vaikeaa kommentoida siihen, kun he ihastelevat meidn ihon varia. Ja tata on tapahtunut usein. Ja nakisitte nama kaikki paivittaiskosmetiikka tuotteet...ihan kaikki on valkaisevia. Yhden perheen pihalla nahtiin, kuinka kaikilla oli punaisia laikkia kasvoissa ja kysyin oppaaltamme, mita nama ovat. He olivat edellisena paivana joutuneet uhraamaan vesibuffalon talon hengille(edesmenneille) ja pitaneet jonkin seremonian, johon nama merkit kasvoissa kuuluivat. Ihanan iloisia ja kiinnostuneita ihmisia.
Samana paivana yritettiin viela saada bussi Thaimaan rajallle. Kovasti kaikki vakuuttelivat, etta sellainen tulee. Yritettiin jopa liftata, mutta kaikki vaan vilkuttivat takaisin. Reilun kolmen tunnin paasta kyllastyttiin ja aurinkokin laski. Sama homma seuraavana aamuna, mutta bussi kuitenkin tuli. Viimeiset vilkaukset kuivasta, kauniista Laosista ja sen bambuhokkeli kylista. Rajalla Laosin puolella saatiin sitten maasta poistuessamme mukavia uutisia. Oltiin ylitettu maassaolo-oikeutemme 9 paivalla ja per paiva tulisi maksettavaa 10 euroa eli 90e pamahti maksettavaa. Kylla suoraansanoen vitutti, koska Kabotzassa ostessamme Laosin viisumia pyydettiin kahta kuukautta aikaa. Nama paivat tulivatkin viisumiin, mutta se tarkoittikin niita paivia, minka sisalla meidan on tultava Laosiin. Laosiin ei anneta yli kkden viisumia. Noh, huokastiin helpotuksesta, etta ei oltu koko kuukautta. Olisi ollut kotiinlahto sitten aika pian edessa. Rajamiehia kovasti kylla hymyilytti, kun saivat rahat kateensa. Eika kuittia saanut vaikka pyysi ja leima passiin tuli ihan samalla tavalla kuin muillekin. Kenenkohan taskuun rahat meni. Alkaaka kuvitelko, ettei yritelty rapsyttaa silmia ja vedota ettei rahaa ole, mutta takasin saatiin vain totista imetta. Thaimaan rajalla sitten uusi ongelma. Sekoilijaturistien johdosta Thaimaa on paattanyt viime joulukuussa muuttaa lakejaan niin, etta jos ylitat maan jalan saat vain 15 paivan maassaolo-oikeuden, jos tulet lentaen saat 30 paivaa. Meidan suunnitelmat oli taalla olla reilu kuukausi, joten ainut keino, etta saadaan lisaa paivia on lentaa jonnekin ja tulla takaisin. Kiva kiva. Taidetaan siis ensi viikolla tehda muutaman tunnin kaynti Malesiassa Kuala Lumpurissa.
Ei muita ongelmia sille paivalle. Mutta hui miten miljoo muuttui. Muutama sata metria Thaimaan puolelle ja autot ovat uudempia, liikkeita on ympariinsa, kaupasta saa kylmaa juomaa, talot ovat rakennettu suoraan ja ihmiset puhuvat englantia...eika kukaan enaa ihmetellyt meidan lasnaoloa. Koko paivan matkustuksen jalkeen otettiin viela yksi 3 tunnin bussi Chiang raihin. Vaikka Miko on taalla aikaisemmin kaynytkin niin taisi olla pieni "shokki" tama muutos sillekin. Pizzaravintolaa (ja arvatkaa vaan oliko pakko menna), spa:ta, botoxia, vaateliikkeita, kahviloita ja ihmisia trendi vaatteissa. Enpa itse ainakaan osannut odottaa Laosin jalkeen nain suurta muutosta. Ihan kivaa nainkin valilla. Pari yota vietettiin totutellessa batheihin kunnes jatkettiin Chiang Maihin; pohjois-Thaimaan suurin kaupunki. Taalla night market oli jalkoja puuduttavan pitka ja tekemista olisi riittanyt kuukausiksi. Paatettiin ehka ensimmaista kertaa matkallamme, etta mennaanko juomaan pikku huppelit ja niin tehtiin. Muutaman juoman jalkeen illalla kaveltiin matkatoimiston ohi ja paatettiin menna katsomaan bussilippujen hintoja. Yhta akkia meilla olikin Bangkokin liput kadessa, vaikkei oltu edes tasta kunnolla keskustelu. Ostettuamme liput oltiin molemmat vahan ihmeissamme, etta miten tassa nyt nain kavi...ai etta huomenna Bangkokiin. Jatkettiin iltaa ja paadyttiin paikallisten rastojen porukkaan istumaan ja juomaan ah niin kotoisia juomia kuten smirnoff icea yms. Turistiin niita naita ja maistettiin muurahaisenmuna keittoa. He olivat kyseisen paikan omistajia ja kun paikka sulkeutui pyysivat he meita siirtymaan toiseen heidan paikkaan kuuntelemaan live musiikkia...vastaus oli tottakai. Saatiin kaulaamme jasmiininkukista tehdyt tervetuliais kaulakorut ja vietettiin oikein mukava ilta. Sain ohjeeksi, etta kaulakorun saa sailymaan hyvin kun pitaa sita valilla vesilasissa. Ja nain tein ja arvatka milta se vesi tuoksui seuraavana iltana...ihanalle..jasmiini hajuvedelle. Muutama minuutti ennen Bangkokin bussiin lahtoa keksin idean, etta valelen itseni silla vedella ja tuoksun kukkasille koko 10 tunnin matkan. Voi etta miten fiksu idea...noin tunnin kuluttua haju oli muuttunut pistavaksi pissan hajuksi. Haisin ihan spurgulle. Ei siis ihmiselle, jonka henki vahan honkaa seuraavana aamuna huuruisen illan jaljilta vaan kitkeralle viinan ja pissin sekoitukselle...spurgulle. Olipa ruusuisen tuoksuinen matka bussissa. Hiukan ennen aamu viitta oltiin perilla Bangkokissa pahimassa turistikaupunginosassa Khao San Roadilla ja lammin roskan ja ummehtuneen haju iski aika hyvin kasvoille. Sekoilijaturisteja oli edelleen hillumassa kaljapullot kadessa katsellen paikallisia minihametyttoja etsimassa viimeisia asiakkaita. Naky ei ollut kovin miellyttava ja haluttiin nukkumaan ensimmaiseen paikkan, joka oli auki. Muutaman tunnin unen jalkeen kaupunki nayttaa jo hiukan valoisammalta paikalta, mutta silti jos katson ulos naen pelkkia turisteja kavelemassa ohi. Jotkut ilman paitaa, jotkut vetamassa aamupalaa kera kaljan, jotkut singha-paita(paikallinen olut merkki) paalla. Ikavoin rantaa, en tallaista kaaosta. Vahan harmittaa, etta sujahdettiin nain nopeasti pohjoisesta pois, mutta ehka loydetaan taaltakin muutamille seuraaville paiville jotain kivaa tekemista. Tiina
ps. yritetaan etsia lahipaivina tarpeeksi nopea netti, etta saadaan ladattua tanne kuvia trekista yms.

Thaimaan puh.numero!

Hola hola!! Elikkas tassa Thaimaan puh.num : +66828891626