Laos

Ollaan saavuttu Laosiin Si Phan Don saarille, jossa netti maksaa havyttomia, joten ilmoitetaan tassa vaan uusi paikallinen numeromme. Juttuja ja kuvia lisaillaan ensi viikon puolella, kun paastaan mantereelle. Kaikki hyvin ja saa soittaa...heh :D eli +856202723668
Ahaa kerrankin Mikon muistissa ei ollut vikaa:) Kiiistelttin siis kumminpain meni muutama numero. Nyt siis tahan ylapuolella olevaan numeroon voi soittaa! Hehee voidaan vaan kuvitella Hjalten vinkumiset ja milta se jostain laosilaisesta on kuulostamut :D hahahaaa. Palaillaan tanne lahipaivina!

Khmerien loistoa!

Viikko vierahti Phenom penhssa jonkin paikallisen riivajasuupopon kanssa. Sedan maaraamat tabletit ottivat viimein vallan tasta suuni saastuttaneesta vintiosta ja ruokaa saa taas viimein syotya kunnolla. Tosin Mikon saama ruokamyrkytys jatti pienen epailyksen kaikkea jo valmiiksi padassa seisovaa kohtaan.
Vihdoin paastiin jatkamaan matkaa ja hyvin innoissamme silla seuraava kohteemme on satoja temppeliraunioita esitteleva Siem reap. Matka oli kuuma ja maisemat aavikkoista. Kambotzan makeavesitilanne on suht kriittinen ja kuulemma lentokoneesta naat Kambotzan ruskeana laikkana. Kuivaa siis on! Pysahdyttiin muutamaan otteeseen paikallisille valtatie grilleille, joista poperoksi voit jarkyttavista kasoista valita itsellesi valkosipulilla hoystettyja lintuhamahakkeja, grillattuja heinasirkkoja tai vaikka mehevaksi keitettya kilpikonnaa kuoren kera. Uusien popojen hommaaminen elimistoon ei jostain kumman syysta houkuttanut silla hetkella. Paastiin Siem Reapiin ja paikka oli juuri sita mita ennalta odotettiin; guesthouseja vierivieressa, huutelevia myyjia, tuk-tuk-kuskeja ja hinnat korkeita. Mutta eipa ihme...tanne asti kannattaa kylla raahautua maailman toiselta puolelta, vaikka karsisikin ylitsepaasemattomasta turisti-inhosta.
Siem Reapin temppelit rakennettiin vuosien 802-1432 valilla. Nama sadat temppelit tai niiden rauniot ovat Burmasta-Vietnamiin ulottuneen Khmer-kuningaskunnan luuranko. Tama empiiri oli miljoonan ihmisen asuttama siina vaiheessa kun Lontoo oli 50 000 ihmisen kylapahanen. Jokainen kuningas yritti paihittaa toisensa rakentamalla itselleen edellista hienompia temppeleita. Temppelit loydettiin viidakon syomana 1860 ja nykyaan ne ovat Kambotzalaisten kansanylpeys, inspiraation lahde ja pyhiinvaelluskohde.
Otettiin huimanhintaiset 3 paivan passit ja oma tuk-tuk kuskimme Jia. Aamuauringon vasta kurkkiessa lahdettiin kohti temppelialuetta. Eipa se aamulla sen ihmeellisemmalta tuntunut: Mennaan katsomaan TOSI vanhoja temppeleita ja napsitaan kuvia. Mutta kun eteemme parahti Bayon; 54:n tornin temppeli, jotka olivat koristeltu 216:lla kultaisesti hymyilevalla ihmista isommilla Avalokiteshvaran veistoksilla, oli olo hyvin pieni ja aivot liian suppeat kasittelemaan sita. Enka pysty tahankaan sita sanoin kertomaan. Paivaan sisaltyi n.10 temppelia. Toiset pienempia, toiset isompia toiset koristeellisia, korkeita tai viidakon syomia. Viimeiseksi jatettiin kaikkien temppleiden aiti: Angkor Wat. Kuten lonely planetkin toteaa, etta tuskin koskaan saat enaa samaa selkarankaa kutkuttavaa tunnetta, kun kavelet Angkorin porteista sisaan. Maailman suurin uskonnollinen rakennus, joka rakennettiin kuningas Suryavarmanille hautajaistemppeliksi (aikamoinen kaveri taytynyt olla). Angkoria reunustaa 1,5km pitka muuri, 235m levea "veranta" ja 475m pitka korotettu keskikaytava. Paikan suuruutta ei mitenkaan voi kuvata numeroin. Upea! Miettikaa miten paljon ihmisvoimaa tarvitaan tallaiseen rakentamiseen, kun kaikki nama on tehty tonneja painavista kivista. Ja lisaksi jokaikinen kulma on nakutettu koristeita, nymfeja tai buddhia tayteen. Nykyaan sodan jaljilta vahissa olevat elefantit ovat olleet suuressa osassa naiden temppelien kokoomista.
Toinen paiva aloitettiin viela aikaisemmin, jotta nahdaan Angkor Wat auringonnousun aikaan. Samaan tapaan kierrettiin polttavan kuumassa auringossa temppelita tosin hiukan lyhyemmalla kaavalla. Turistirysat ovat houkuttaneet alueille kaikennakoista kaupustelijaa. Tassa hiukan antia alueella n. joka 30sek valein kaytavasta keskustelusta lapsimyyjien kanssa: "Ladyyyy 1 for 1 dollaaaar. No thank u. Ladyyyy buy something. No thank u. I'm not intrested. 2 for 1 dollaaaaar. No thank u. I already got one. Buy some more. Good price for u. Good luck for me. 3 for 1 dollaaaar. No thak u. You break my heart if u don't buy". Ja tata jatkuu niin kauan kunnes saat jo 15korua dollarilla tai paaset alueelle jonne tarvitset lipun. Ja kun naita hyorii ymparilla tusina.
Dollareista ja rahasta puheenollen, olen sairastunut Madventuresinkin varoittelemaan sniiduilusyndroomaan. Madventuresin mukaan oireisiin kuuluvat: puolentunnin lisakavely etsiessa kauppaa, josta saisi sampylan 4snt halvemmalla kuin edellisesta(kavi pyykkien kanssa ja pyykit jai viematta), raivokohtaukset tingittaessa halvoista tuk-tuk kyydeista(ei nyt raivoa mutta arsytysta) ja protestinomainen aterioiden valiinjatto, jos vaikuttavat kalliimmilta kuin edellisessa kaupungissa (mentiin kaupasta ostamaan leipaa ja sulatejuustoa). Heh. Taidan ottaa Madventuresin ohjeista neuvoa ja tunnistinkin oireet ja toimin. Sniiduilu loppukoon sanoin mina ja paatin tehda jotain! Vuokrasin polkupyoran 1$ paiva ja pitaa palauttaa vasta klo23.00. Hyva diili! :D hehhe..pikkuhiljaa!

Huonoa tuuria

Etelaisen Vietnamin pyrahdys oli siis aika pikainen silla jo 15 pva otettiin hidas vene kohti Kambodiaa. Valittavana oli siis hidas tai pika vene ja erona oli puolet kalliimpi hinta ja 4 tuntia matkan kestossa , Joten paadyttiin ottamaan hidas vene joka osoittautui hyvaksi valinnaksi. Hypattiin aamu 8 aikaan jollaan tai itseasiassa veneen katolle mista 10 tunnin matka kohti Kambodiaa alkoi. Nahtiin kun muutama pikavene meni kovaa ohi kohti samaa maaranpaata ja vauhti oli huomattavasti nopeampi kuin omamme, Mutta huomattavasti pienempi ja vain muutamia penkkeja missa istua. Itse saimme makoilla koko matkan katolla auringon paisteessa tai istua penkeilla alakerrassa.( ei muuten tullut istuttua alakerrassa) ja tietysti kun maisemat vaihtuu hitaammin niin nakehan sita paljon enemman kuin nopeasti kiitavassa pikaveneessa.Ja tietty se fiilis:) Rajan ylitys kohdassa syotiin lounas ja sen jalkeen oli viela yksi pysahdys passien leimaamista varten. Tallakertaa siirtyma matkasta oikein nautti!Rannasta viela puolentunnin matka Phnom Penhiin minibussilla joka "yllattaen" vei meidat suoraan johonkin kalliimman questhousen eteen josta sai taas isojen no thanx sanelujen jalkeen lahtea rinkka selassa laahustamaan etsimaan halvempaa majoitus paikkaa. Paadyttiin budjettialueelle jarven rantaan hieman kauemmas keskustan vilinasta.Nukuttiin yo hyvin ja lahdettiin aamusta Killing Fieldseille( joista Tiina ehka kirjoittaa myohemmin enemman) . Pienen paivaretken jalkeen paadyttiin vahan pienemmalle kujalle lahelle majapaikkaa syomaan mista otettiin huomattavasti halvemmalla annokset jotain riisi inkivaari en tieda mita lihaa mossoa.Kanaa? Meni muutama tunti kun molemmat meista tunnettiin hieman heikkoa oloa.Ihan kuin olisi tulossa vahan kipeaksi. Loppuilta meni ihan ok sen kummemmin mitaan tuntematta kunnes klo koitti 5 yli 3 aamuyosta. Herasin oksettavaan oloon ja narasti niin saatanasti! siina pyorin ja karvistelin ja tunsin kun kuume rupesi nousemaan. Viimeinen tikki olikin sitten iso royhtays efekti vesi huikan jalkeen joka nosti vatsassa yon moyrineen edellisen illan poperon hajut nenaan. Vahtikoirat ehtii kahdessa sekunnisa ovelle, ja mina sekunnissa vessanpontolle! Suoraa huutoa tuli molemmista paista. Seuraava paiva menikin sitten yli 38 asteen kuumessa ja Tiinalla hieman vahemman ja pelkka kuume. Kun kuume ei ruvennut laskemaan ja ruokakin pitaisi saada pysymaan sisalla niin paatettiin lahtea kaymaan sairaallassa hakemassa laakitysta vaivoihin. Diagnoosi sairaalassa oli arvattavasti ruokamyrkytys. Naihin sain laakkeet ja Tiina kuumeoireisiin. Pienemmissa paikoissa on aina vaaransa koska ruoka seisoo koko paivan ja hygieniasta ei juuri ilmeisesti valiteta. Paikalliset ovatkin luultavasti syoneet koko elamansa tallaisissa paikoissa ja taten keranneet itselleen hyvan vastustuskyvyn erilaisille bakteereille.Monta kertaa on jo syoty tallaisissa paikoissa, mutta tallakertaa osui ja upposi. Seuraavan yon saikin nukkua hyvin ja aamulla olo jo pienta lampoa ja ruokahaluttomuutta lukuunottamatta ihan hyva. Tiinalla tosin ei. Kuume nousi kovaksi ja tutkailtiin paiva jos vaikka saamillaan laakkeilla lahtisi pois. Samalla kurkkuun ja poskiin ilmestyin aftan nakoisia valkoisia mativia paakkuja jotka tekivat nielemisesta vaikeaa puhumisesta kivuliasta. Aamulla taas lekuriin ja kurkkuspesialistille tallakertaa. Diagnoosia ei oikein tiedetty , mutta juuri haettiin lisaa erilaisia laakkeita ja ilmeisesti nayttaisi auttavan koska meni juuri syomaan jotain. Niin ja eihan se meikalaisenkaan osalta siihen tietenkaan jaanyt vaan sain sitten tuohon paalle melkein puoli poskea peittavan huuliherpeksen!:) eihan talle voi kun enaa nauraa taas! paastiin siis olemaan taalla kambodiassa melkein kokonainen paiva terveena. Suunnitelmia tata mukaa jouduttu tietenkin muuttelemaan ja harmillisesta aika taalla asioiden nakemiseen pienenee , mutta minkas teet. Ensi kerralla sitten. Tanaan saatiin aikaan laakarireissun lomassa Laosin viisumi hakemus. Lahdetaan muutaman paivan sisaan ,kohan voidaan paremmin kohti Anghor Watin mahtavia temppeleita. Ollaan taalla siis viela taman kuun loppuun ja sitten Laosiin. Eli ei luultavasti oteta uutta puhelin liittymaa kun vasta Laosista. En tieda saako meita kiinni viela siita samasta Filippiini liittymasta ,mutta se kuitenkin meilla viela on kaytossa. Loppuun viela pahoittelut lukuisista kirjoitusvirheista, mutta koneeni temppuilee pahasti ja en paase niita korjaamaan kirjoittamatta koko juttua tahan paalle uudestaan. Etta tammoista taalla ja laitetaan juttua taas kun vointi on parempi ja paastaan tien paalle! -Peace- Miko

Good morning Vietnam!

Omat ajatukset oli saatava ensin kasaan ennen kuin blogiin pystyi kirjottamaan. Syyna ensimmainen maanvaihto: Filippiineilta Vietnamiin.

Viimeiset paivat Filippiineilla meni ystaviemme Len:n ja Bo:n kanssa. Kaytiin leffassa, syotiin sammakon reisia(alyttoman hyvia..hyva idea ensi kesan grillipoytaan) ja sen lisaksi juotiin, syotiin ja syotiin. Len opetti miten teen kotona lemppariani chicken adoboa. Toivottavasti tama ihana pari pitaa lupauksensa ja pamahtavat parin kk paasta Vietnamiin.

Perjantaina 9. paiva tultiin Ho Chi Minh Cityyn(Saigon), Vietnamin suurimpaan metropoliin, yli 3 miljoonan moottoripyoran kaupunki, joka silti on sailyttanyt vietnamilaisen henkensa kaupallistumisesta huolimatta. Ainut vaihtoehtomme oli suunnata kohti Phan Ngu Lao-aluetta(halvin) ja saavuttuamme sinne huomattiin monen muunkin turistin paattaneen majottautua samoille kulmille. Turistiravintolaa ja -kraasaa, hotellia vierivieressa. Kuitenkin oli otettava muutama paiva tutustuttaessa uuten maahan ennen kuin kiidettiin eteenpain. Toinen ihmetyksen aihe oli raha. 10 000 vietnamin dongia on n 40snt, joten automaatista tuli nostettua 2 miljoonaa dongia. Yrita siina sitten pysya karryilla, mita mikakin maksaa. Kauheen kallista taalla :D Saigonissa kaytiin sotamuseossa, jossa esilla tiikerihakkeja "selleja", sydantasarkevia kuvia niista, jotka jaivat sodan uhreiksi seka niista, jotka syntyivat erinakoisten synnynnaisten vikojen kanssa(kiitos usa:n kayttamien kemikaalien), aseita ja kauhistuttavia teksteja esim. kidutustavoista.

Muutama paiva Saigonissa on liian vahan nahdakseen mitaan, mutta sunnuntaina jatkettiin matkaa. Huomattiin heti Saigonin ulkopuolella kommunikaatiokatkosten lisaantyvan. Meille huudettiin Vietnamiksi, kassit olivat jo uudessa bussissa ennen, kuin meita informoitiin (tai toisinsanoen tuupittiin), etta nyt tuli bussin vaihto ja meidan kysymyksiin vastattiin vietnamilla hymyillen. Paastiin kuitenkin paamaaraamme Vinh Longiin Mekong-joen varrelle. Ja taalla ainakin minulle iski suuri ihmetys taydellisesta kielitaidon puutteesta. Ei sanaakaan englantia. Sanon coffee, food, restaurant ja kukaan ei ymmarra vaikka elekielella viuhdon ruokaa suuhun ja naytan mahaa. Yksi paikka osasi ruokaa tarjota ja maha tuli tayteen vaikkei listasta mitaan tajuttukaan. Seuraavana paivana samoja ongelmia bussia etsittaessa. Kysyin naiselta: Bus.. Bus... Bus station? ja nainen osoittaa hymyillen myymiaan patonkeja ja papattaa vietnamia. Bussi loytyi ja lahdettiin kohti Can Thota, Mekog Deltan sydammessa. Tanne siksi, etta taalla sijaitsevat suurimmat kelluvat marketit, joissa naiset riisihattuineen myyvat tuotteitaan pikku veneistaan. Monet puoskarit taalla myyvat markettimatkoja turisteille 40$ hintaan. Me kuitenkin paatettiin loytaa tiemme sinne paikallisten reitteja pitkin. Aamulla 5.30 asteltiin bussiin pinen lapun kanssa, jossa luki kahvilatadin ystavallisesti kirjoittamana marketin nimi vietnamiksi. Tunnin paasta meille taas vinkattiin, etta tassa olisi meidan stoppi ja markettia ei nakynyt missaan. Ei edes vetta. Muutaman askeleen jalkeen oltiin rannassa ja oma venekuskikin loytyi heti. Kippomme kanssa sullouduttiin kylkikykeen myyjien kanssa ja tilattiinkin laineilla liplatellen itsellemme aamiaista. Ihana, mausteinen, yrttinen nuudelikeitto. Kuskimme nappasi meille jalkiruoaksi palat vesimelonia. Veneet taynna hedelmia, vihanneksia, kookosta ja vaikka mita naiset kauppasivat tavaroitaan arkisesti ja me napsittiin kuvia minka kerettiin. Valilla meista tuntuu, etta loukataan naita ihmisia, kun kuvataan heille ihan arkipaivaisia asioita. Toivotaan, etta he ymmartavat sen meille olevan niin erilaista...hyvalla tavalla erilaista. Puolen paivan jalkeen oltiin jo takaisin ja laskutoimitusten jalkeen todettiin, etta matkaan kului kahveineen, aamiaisineen, veneineen ja busseineen n.6e(molempien yhteensa) ja varmasti nahtiin enemman, kuin pakettimatkailijat tayteentupatussa laivassaan. Ja sen verran nahtiin vaivaa, etta saatiin tati kirjoittamaan selventava lappu ja huidottiin matkan varrella kasilla selventaaksemme sita. Huomenna lahdetaan, tosin eipa viela tiedeta minne. Tiina

Taas kuveja

Tiina taal-tulivuoren reunalla ja alhaalla kraaterin kuumaa vetta, simppelit sahkojarjestelmat(normaali naky), Manila-Bay auringon nousun aikaan, El-Nido ah niin ihana El-Nido ja Miko's Inn Mindorolla. Kirjoitettiin muutama teksti... ne loytyy oikealta ->

Tapsilog, sinigang, bangus, sisig ja muut poperot,

Ajattelin muutaman sanasen tallettaa filippiini-ruosta. Tiedan, etta ainain yhta hyvin laheista henkiloa aihe saattaa kiinnostaa...helppo paatella kenesta kyse??
Jo ennen matkaa yksi tyokaverini varoitteli paikallisesta ruosta, ettei se kummoisesti makunystyroita kutkuttele. Sen verran myonnan, etta ei tama mitaan gourmeeta ole ja mausteitakaan ei ruokiin paljoa viskella. Riisia syodaan joka aterialla (myos valipaloilla). Kananmunaa tulee syotya suonia paukutellen ja kasviksia ruoista on vaikea loytaa. Ei kuulosta kovin maukkaalta, mutta alkaa kuvitelko ettei taalta niita todellisia helmiakin loydy.
Ensimmainen ruoka, johon rakastuin ja soin paivittain viikon ajan oli Beef Tapa. Kananmunaa, riisia ja aurinkokuivattua naudanlihaa. Paalle etikkaa ja voila..nam nam. Nain simppeleita ruokia suurin osa on. Etikkaa muuten taalla kaytetaan todella monessa ruossa ja viela lautasella sirotellaan paalle. Ehka tama ja hirmuinen sokerin kaytto selittaa maankattavan hampaidenputoamis"taudin". Toinen samantapainen herkku on paikallinen erikoisuus Corned Beef (nautasailykepikkelssi?) ja sita syotiin viimeksi tanaan. Molemmat naista ovat aamupaloja...aika raskasta eiko?
Paaruoista ehdottomaksi suosikisi on noussut pork/chicken Adobo. Taas etikassa keitettya ja aivan mahdottoman hyvaa. Tata taytyy opetella tekemaan kotonakin. Paaruokien osalta luulin etukateen ennen tanne saapumista pystyvani kirjoittamaan kalaruoista ison litanjan, mutta kalaruoat ovat olleet pettymyksia. Kalat ovat olleet valilla mutaisen makuisia, mauttomia ja limaisia. Parhaaksi kalaruoksi osoittautui snorklausretkella rannalla grillaamamme kala. Alkumatkasta kaytiin muutamassa paikassa, jossa saat valita kalat/ravut elevalta, joko akvaariosta tai tiskilta ja viereinen ravintola kokkaa ne haluamallasi tavalla. Saimme mm. musteessa kypsennettya mustekalaa..hyvin pelottava kokemus joka jatti hampaat mustaksi. Kaloilla taalla on hauskoja nimia kuten lapu-lapu, bangus, bulok-bulok, maya-maya, tilapia...
Jalkiruokia taalla listoilla ei nay. Tai sitten ne eivat meille nayta jalkiruoilta. Esim. jaateloita saa maustettuna juustolla ja maissilla(nama ilmeisesti erittain suosittuja). Aito filippiinilainen herkku on halo-halo. Jaata, maitoa, banaania ja pikkupala vanukasta. Hurjimmissa paikoissa tama hoystetaan viela sailotyila pavuilla ja maissilla. Not my favorite. Hedelmat taalla ovat huikean hyvia, tosin valikoima on pienempi, mita kuvittelin. Naista tehdyt shaket ja smoothiet ovat muy bien!
Filippiineilla ei kayteta veista. Poytaan katetaan aina lusikka ja haarukka. Aluksi pihvin nirhiminen nailla kahdella oli hiukan hankalaa, mutta nyt jo tuntuu silta, etta tavan voisi ottaa kotonakin kayttoon. Hassua on myos, etta ateriemien paat ovat kaaritty paperiin tai ne lilluvat vesikupissa (karpasten takia?). Jos tilaat pullon juomaa on pullon paa kaaritty myos paperiin. Aitoa kahvia on taalla harvassa. Kahvin saat muruna pikkupussissa, kuten maitojauheenkin. Naista muruista et kauheasti joudu pulittamaan, kuten et myoskaan paikallisesta tupakka-askista n.12pesoa eli 20senttia.
Ruoan sailytyksesta saattaisi suomalaisella terveystarkastajalla olla huomautettavaa. Marketeilla, jossa kansa tykotarpeensa hakee lihat, kalat kasvikset ovat kaukana jaakaapista. Joskus kalojen paalle nakee muutaman jaapalan, mutta useimmiten niita sailytetaan laatikoissa, puukoreissa tai ihan poydalla. Sama patee muuhunkin lihaan. Kauppiaat istuvat jalat poydilla ja loyhyttelevat viuhkalla karpasia pois. Sama kylman valttaminen nakyy ravintoloissa. Sellaiset ravintolat, joihin paikallisillakin on varaa, tekevat ruokansa aamulla. Asettavat ne kadun viereen, joko kattilohin, joihin voit kurkistaa tai lasikaapin sisalle, joista ruokia sitten myydaan niin pitkalle, kun tavaraa riittaa. Tarjoiltaessa ruokia ei lammiteta enaa uudelleen. Ruoat naissa ovat halpoja ja hyvia. Perus filippiinilaista kotiruokaa. Taytyy myontaa, etta muutamamien vatsanvaanteiden jalkeen on ollut pakko valttaa naita paikkoja...esim ennen bussimatkaa :D
Viela kokeilematta on balut. Osaksi kehittynyt kananpoikanen. Nama pienet kananpoikaset kuoriutuvat n.28.paivana ja niita syodaan viela 27.paivana, tosin normi on kai reilut kymmenen paivaa. Syodessa kuulemma rustot narskuvat hampaissa ja hoyhenet kutittavat kitalakea. Nain kerran jo sellaisen sailottyna ja jos sita meinaan maistaa niin voi olla, etta kayn ensin ostamassa pullon tanduayta. Toinen erikoisuus on durian, pierulta haiseva hedelma, joka maistuu kuulemma erittain hyvalta. Durian on isompi kuin paani ja sita ei sisatiloissa voi syoda silla haju jaa matelemaan pitkaksi aikaa. Tata haluan ehdottomasti maistaa, paikka vaan pitaa loytaa.
Viela muutama paiva jaljella ennen lentoa vietnamiin ja eikohan me jatketa samalla lihaa ja riisia linjalla. Manilan yolliset katugrillit on viela testattava. Tiina
Mikokin kirjoitti. Hevonen on pop-teksti ->

Hevonen on pop!

Hola! Uusivuosi oli ja meni Mindorolla, josta lahdettiin Lake Taalille. Ihan pirun iso tulivuori keskella jarvea. Luin matkalla tulivuoresta ja pitaisi olla yksi maailman vaarallisimmista toimivista tulivuorista. Otettiin jarjestetty matka majatalon omistajalta, johon sisaltyi venematka vuoren juurelle, josta hevosilla kinttupolkuja ylos vuorelle. Venematka oli taas aikamoinen yllatys koska kyseessa oli siis jarvi ja ilma oli ihan jees , mutta keskella jarvea iskikin sitten aallot, missa olisi voinut ihan hyvin vaikka surffata. Kuski antoi sadesuojaksi jonkimoisen muovinpalasen, missa sitten yritti suojata itseaan mahdollisimman paljon kastumiselta, mika oli kylla aika mahdotonta.Istuin veneen etuosassa.( taas ei mennyt tasan nallekarkit). Tosin Tiina istui takaosassa mihin ei niin paljoa roiskunut, mutta Tiina olikin ilman muovia ja yritti suojata itseaan ylimaaraisella pelastusliivilla:) Keskella jarvea sitten sammuikin moottori, mutta muutamien rykaisyjen jalkeen paastiin jatkamaan matkaa ja turvallisesti rantaan. Rannassa tulikin sitten perinteikkaat riivaajat myymaan kaikkea mahdollista huiveista hanskoihin ja hengitys-suojiin ym. Kuulemma niin kovin kovin polyista, kun matkaa hevosella ylos. Pienen no thanx sanelun jalkeen, aurinkolasit paahan ja hypattiin anorektikko aasien selkaan. Pienia hevosia mitka oli todella aliravittuja ja huonokuntoisen nakosia. Ja niita oli siella paljon. Varmaan 40 hevosta ja kaikki paa painuksissa kuin nallepuhin ihaalla konsanaan. Sad but true. Matka oli kylla siisti vuorelle!!!! Uskomattomat maisemat mita korkeammalle hevosilla paastiin. Tuli aika hysteerista naurua, kun en ole siis hevosella juuri ennen ratsastanut ja opas juoksi vierella piiskaten risulla hevoseen lisaa vauhtia ja yritan pitaa kiinni minka kerkian. Tiina huuteli takana ,etta purista jaloilla kiinni hevoseen , paina perse kiinni satulaan, suorista jalkoja,nojaa eteenpain ylamaessa ja taakseppain alamaessa, ym ym..Tuli taas ihan liika ohjetta kerralla mun muistikapasiteetille ja paatin painaa perseen kiinni satulaan ja pitaa kiinni. klip klop hevonen on pop. Ja jos mahdollisuus tulee vaikka Kambozassa niin ehdottomasti uusiksi. Talla kertaa voisi vaan olla oikean kokoiset hevoset ja valineet. Pienta puikkelemista pienilla hiekka poluilla missa tuli muita vastaan polleillaan ja matkahan oli siis ylospain joten pitikos silloin puristaa jaloilla hevoseen vai miten se oli? Ylos siis paastiin ja maisemat oli kylla ilmasta huolimatta aivan loistavat! Alaspain oli hieman kuumottavampaa kulkea, mutta jo kokeneena ratsumiehenahan se ei tuottanut mitaan ongelmia:) Alhaalla oppaat jotka kulkivat vierella ylos ja alas rupesivat yllattaen pummaamaan rahaa. pyysivat tiettya summaa johon emme suostuneet vaan tarjouduimme antamaan pienempaa summaa mista he kieltaytyivat. Oppaille oli siis jo maksettu , mutta yrittivat silti saada lisaa rahaa ja kun olimme antamassa ei summa kelvannutkaan. Ruvetaan royhkeiksi niin jaadaan ilman! Kaiken huippu oli kun olimme menossa veneeseen niin korkeaan veneeseen meni lankku, jota pitkin paasi helpommin veneeseen. Olimme juuri siihen astumassa niin ukko rupeaa pyytamaan maksua, jos kaytamme lankkua! emma jaksa! mita toimintaa. Vahan sama, kun rupeaisi viela pyytamaan lisa maksua pelastusliivien kaytosta. Ukko sai pitaa tunkkinsa, me kaarittiin lahkeet ja kaveltin metri vedessa ja noustiin veneeseen. Eli siis kaikesta yritetaan saada rahaa irti vaikka matka onkin jo maksettu. Toisaalta ymmartaahan sen , mutta tuolla paikassa ihmiset olivat erittain torkeita. Yksi yo riitti tuossa paikassa ja lahdimme bussilla Manilaan. Kautiin eilen Aasian isoimmassa ostoskeskuksessa Mall of Asiassa. Aika massiivisen kokoinen paikka. Monta erillista keskusta vierekkain joihin kaikkiin ei edes paivassa millaan keretty. Sisalla oli keilailua, iso jaakiekko kaukalo, ruokapaikkoja, vaatekauppoja aivan mieleton maara ja lisaksi oma poliisi-seka palolaitos. Mentiin leffateatteriin katsomaan 3-d elokuvaa deep sea. Maailman isoimmalta 3-d valkokankaalta 15000 watin voimalla dolbya oli kylla mahtavaa! Saatiin puolinaamaa peittavat lasit paahan ja ei muuta kuin veden alle. Tuntui kuin kaikki meduusat, hait ,kalat , korallit olisivat olleet ihan vieressa! Tollanen Suomeen ehdottomasti. Sais tehda tohon tyyliin kauhuelokuvatkin niin johan alkaisi olemaan potkua leffoissa:) Nyt siis perjantaihin asti Manilassa hengittelemassa pakokaasuja ja sitten taysin eri maailmaan taas. Suuntana Vietnam. Peace -Miko-