Railakasta ja ihanan tippaleipa ja silli pitoista vappua koti Suomeen. Meidan vappu kylla talla kertaa eroaa aika lailla teidan vapusta (ehka?). Paatettiin eilen lahtea saarelle nimelta Cat Ba. Kaikki meni oikein mainiosti (tai siis Vietnam-mainiosti=aina jotain ongelmia) puoleen valiin asti kunnes paatettiin avata opaskirjamme Cat Ba:n kohdalta. Kirja kertoi,etta saari on hanoilaisten suosima lomakohde ja tayttyy lomapyhina ja viikonloppuina suh tayteen. Ja hups nythan taisi olla vappu. Nooh ehka ne hinnat on vahan nouseet siita normaalista 10eurosta tai muutama paikka saattaa olla taynna. Laivalippujen kanssa oli jo ongelmia..hinta oli tupla ja seuraavien paivien lahdot taynna. Otettiin kallis lippu. Kello oli n.15.00 kun saavuttiin paamaaraan. Nauratti kun muutam ensimmainen paikka oli taynna ja paatettiin menna syomaan. Jatkettiin kyselya ja hinnat 10 euron paikoissa oli pompsahtaneet 70euroon, mutta suurin osa hotelleista,guesthouseista ja ihmisten kodeista oli taynna. Kello on nyt kahdeksan ja pahasti nayttaa silta, etta seuraava yo on vietettava puiston penkilla tai ehka saadaan paikka yhden ravintolan takahuoneesta henkilokunnan kanssa. Mutta sekin vasta ravintolan sulkemisen jalkeen. Yritetaan kuluttaa aikaa netissa silla rinkka alkaa jo tuntua liian painavalta kannettavaksi seuraavaa(kuudetta) tuntia.
Hyvaa vappua!!! vahan lohduttaa, etta muutama puiston penkilla nukkuva kohtalotoveri saattaa loytya ensi yona Suomessakin...hehehe :D
torstai 30. huhtikuuta 2009
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Pohjois-Vietnam
Sapa toi Vietnam kuvaan uutta positiivista ilmetta. Kuten kuvista toivottavasti naitte niin maisemat olivat hulppeita ja kuvia tuli rapsittya luultavasti megan verran. Kun te vanhempaisenikin joskus miettitte sita etta tulisitte Vietnamiin niin Sapa ehdottomasti olisi se paikka minne kannattaisi menna.
Otettiin muutamana paivana mopedi alle ja nahtiin paljon riisipeltoja, vesibuffaloita, eri heimolaisia suurten kantamuksiensa kanssa ja mika ihaninta saatiin hengittaa raikasta vuoristoilmaa. Kaytiin myos muutamissa paikalliskylissa, joista ensimmainen oli Red Dzaojen asuttama. Naiset ottivat meidat iloisesti vastaan, kavelyttivat meita ympariinsa ja nayttivat kotiaan. Tietysti he halusivat vieda meita, jotta ostettaisiin heidan kasitoitaan, mutta kaikki tapahtui erittain hyvassa hengessa. Ihmeteltiin kuinka hyvin he puhuivat englantia(ja hyvin sananlla tarkoitetaan sita, etta keskustelumme olivat hyvin yksinkertaisia, mutta saimme selvaa). Kuulemma he ovat oppineet turisteilta, mika on aika hienosti naisilta, jotka eivat osaa lukea tai kirjoittaa omaa kieltaan tai laskea. Jotkut heimonaiset saattavat osata myos ranskaa. Dzaot nayttivat meille pihallaan kasvavia yrtteja, joita voidaan kayttaa laakkeina/rohtoina tai yrttikylvyissa. Maisteltiinkin jotain mahavaivoihin auttavaa yrttia ja maku oli hyvin vahva. Emme koskaan nahnyt kylissa hyvin vanhoja ihmisia ja monet naista kertoivatkin menettaneensa vanhempansa hyvin nuorena ja toiset taas menettaneet lapsiaan. Yksikin Dzao-nainen sanoi menettenaanse vuosi sitten 20-vuotiaan tyttarensa. Tama oli tullut pellolta ja valitellut vatsaansa ja kuollut paivan paasta. Eika heilla ole varaa lahtea laakariin, silla vain varakkaimilla on varaa 50sentin mopokyytin kaupunkiin(Sapaan). Hassua on nahda naiden ihmisten koteja; seinat ja katto ovat puusta, mutta lattia on kovaksi tampattua savea ja kodin kalusteisiin kuuluu kova sanky, hyttysverkko ja hyvin simppelin nakoinen liesi. Kylla suoraansanottuna olisi vaikea totuttautua tallaiseen elamaan.
Sapan ja uusien villasukkien jalkeen suuntasimme Bac ha:han, joka on paljon pienempi ja syrjaisempi kuin Sapa. Tanne keraantyvat kaikki lahiseudun heimot sunnuntaisin myymaan tavaroitaan,buffaloitaan, lihaa, hevosia, kanoja, koiria ja kasitoitaan. Suurin osa heimolaisista kuuluvat Flower H'mongeihin, jotka ovat pukeutuneet hyvin paksun nakoisiin sametti pukuihin, jotka ovat hyvin varikkaita paasta varpaisiin. Minkaan heimojen puvut eivat ole laitettu paalle turisteja tai juhlaa varten vaan naissa tehdaan tyot ja vietetaan muukin arkinen aika.
Kaytiin Bac Ha:ssa trekkaamassa oppainamme muutama paikallinen nuori, jolla halussa vain muutama sana englantia, mukana sanakirja ja huono kunto. Selkeasti suunnittelemattomasta trekista tuli oikein mukava; nahtiin hienoa luontoa, paastiin monenkin heimokotiin(kun vaan uskallettiin avata suumme) ja nahtiin myos Flower H'mong hautajaiset. Tuntui kuin olisi hypannyt 150 vuotta ajassa taaksepain. Vahan epatodellinen olo monessa paikassa.
Tana aamuna kaytiin marketilla ja Flower H'mongja todellakin oli paljon! Mutta varmasti mieleen jaavin oli alue, jossa myytiin elaimia. Vesibuffaloita, hevosia, kanoja hakeissa toistena paalla ja samoin possuja. Paljoin koiranpentuja, joita yksikin mies naputteli mahaan JAtoinen sulloi pentunsa koriin, jossa mentu naytti silta kuin se olisi sullottu pulloon ja tilaa ei ollut liikkua mihinkaan suuntaan. Tunnetustihan vietnamilaiset syovat mita vaan, etta en sitten tieda, mihin parat viedaan. Kurjaa katseltavaa..taalla elain on otus, josta hyodytaan;ei ystava.
Koirat taalla muutenkin on joko hulluja tai sitten me ollaan vaan niin outoja. Tuntuu kuin joku susi lahestysi hampaat irvessa ja hyokkaa kohta paalle, kun nama koirat syoksahtelevat pihoistaan. Oikeasti saa pelata etteivat ne kay kimppuun. Miko karjuu ja mina jahmetyn enka suostu liikkumaan ja paikalliset tulevat hatiin kivien kanssa. Hai pelko vaihtunut yllattavasti koirapelkoon.
Tanaan suunnataan kohti Hanoita. Toivotaan,etta kuva Vietnamista ei taas muutu siihen huonompaan. Tiina
Anteeksi lukuisat virheet..kone sekoilee ja kiirus kohta lahtevaan bussiin :)
Otettiin muutamana paivana mopedi alle ja nahtiin paljon riisipeltoja, vesibuffaloita, eri heimolaisia suurten kantamuksiensa kanssa ja mika ihaninta saatiin hengittaa raikasta vuoristoilmaa. Kaytiin myos muutamissa paikalliskylissa, joista ensimmainen oli Red Dzaojen asuttama. Naiset ottivat meidat iloisesti vastaan, kavelyttivat meita ympariinsa ja nayttivat kotiaan. Tietysti he halusivat vieda meita, jotta ostettaisiin heidan kasitoitaan, mutta kaikki tapahtui erittain hyvassa hengessa. Ihmeteltiin kuinka hyvin he puhuivat englantia(ja hyvin sananlla tarkoitetaan sita, etta keskustelumme olivat hyvin yksinkertaisia, mutta saimme selvaa). Kuulemma he ovat oppineet turisteilta, mika on aika hienosti naisilta, jotka eivat osaa lukea tai kirjoittaa omaa kieltaan tai laskea. Jotkut heimonaiset saattavat osata myos ranskaa. Dzaot nayttivat meille pihallaan kasvavia yrtteja, joita voidaan kayttaa laakkeina/rohtoina tai yrttikylvyissa. Maisteltiinkin jotain mahavaivoihin auttavaa yrttia ja maku oli hyvin vahva. Emme koskaan nahnyt kylissa hyvin vanhoja ihmisia ja monet naista kertoivatkin menettaneensa vanhempansa hyvin nuorena ja toiset taas menettaneet lapsiaan. Yksikin Dzao-nainen sanoi menettenaanse vuosi sitten 20-vuotiaan tyttarensa. Tama oli tullut pellolta ja valitellut vatsaansa ja kuollut paivan paasta. Eika heilla ole varaa lahtea laakariin, silla vain varakkaimilla on varaa 50sentin mopokyytin kaupunkiin(Sapaan). Hassua on nahda naiden ihmisten koteja; seinat ja katto ovat puusta, mutta lattia on kovaksi tampattua savea ja kodin kalusteisiin kuuluu kova sanky, hyttysverkko ja hyvin simppelin nakoinen liesi. Kylla suoraansanottuna olisi vaikea totuttautua tallaiseen elamaan.
Sapan ja uusien villasukkien jalkeen suuntasimme Bac ha:han, joka on paljon pienempi ja syrjaisempi kuin Sapa. Tanne keraantyvat kaikki lahiseudun heimot sunnuntaisin myymaan tavaroitaan,buffaloitaan, lihaa, hevosia, kanoja, koiria ja kasitoitaan. Suurin osa heimolaisista kuuluvat Flower H'mongeihin, jotka ovat pukeutuneet hyvin paksun nakoisiin sametti pukuihin, jotka ovat hyvin varikkaita paasta varpaisiin. Minkaan heimojen puvut eivat ole laitettu paalle turisteja tai juhlaa varten vaan naissa tehdaan tyot ja vietetaan muukin arkinen aika.
Kaytiin Bac Ha:ssa trekkaamassa oppainamme muutama paikallinen nuori, jolla halussa vain muutama sana englantia, mukana sanakirja ja huono kunto. Selkeasti suunnittelemattomasta trekista tuli oikein mukava; nahtiin hienoa luontoa, paastiin monenkin heimokotiin(kun vaan uskallettiin avata suumme) ja nahtiin myos Flower H'mong hautajaiset. Tuntui kuin olisi hypannyt 150 vuotta ajassa taaksepain. Vahan epatodellinen olo monessa paikassa.
Tana aamuna kaytiin marketilla ja Flower H'mongja todellakin oli paljon! Mutta varmasti mieleen jaavin oli alue, jossa myytiin elaimia. Vesibuffaloita, hevosia, kanoja hakeissa toistena paalla ja samoin possuja. Paljoin koiranpentuja, joita yksikin mies naputteli mahaan JAtoinen sulloi pentunsa koriin, jossa mentu naytti silta kuin se olisi sullottu pulloon ja tilaa ei ollut liikkua mihinkaan suuntaan. Tunnetustihan vietnamilaiset syovat mita vaan, etta en sitten tieda, mihin parat viedaan. Kurjaa katseltavaa..taalla elain on otus, josta hyodytaan;ei ystava.
Koirat taalla muutenkin on joko hulluja tai sitten me ollaan vaan niin outoja. Tuntuu kuin joku susi lahestysi hampaat irvessa ja hyokkaa kohta paalle, kun nama koirat syoksahtelevat pihoistaan. Oikeasti saa pelata etteivat ne kay kimppuun. Miko karjuu ja mina jahmetyn enka suostu liikkumaan ja paikalliset tulevat hatiin kivien kanssa. Hai pelko vaihtunut yllattavasti koirapelkoon.
Tanaan suunnataan kohti Hanoita. Toivotaan,etta kuva Vietnamista ei taas muutu siihen huonompaan. Tiina
Anteeksi lukuisat virheet..kone sekoilee ja kiirus kohta lahtevaan bussiin :)
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Ohhoh, taas kuveja!
Kuva1: Dzay- nainen keittiossaan, Bac Ha
Kuva2: Maisemia Bac Ha:sta
Kuva3: Flower h'mong hautajaiset, joissa miehet joivat, ilmeisesti "rukoilivat" ja soittivat jannaa torven nakoista huilua. Tasta voidaan nayttaa video kun tullaan kotiin
Kuva 4: Saman Dzay- naisen koti, jossa savilattiat ja eristyksena katossa heinaa ja hyvin paljon hamahakin seitteja.
Kuva 5: Pikku poika vesibuffalonsa kanssa Bac ha:ssa
Kuva 6: Kaksi kylalaisten hautaa Bac ha:ssa
Kuva 7 ja 8: Maisemia Bac Ha:ssa
Kuva 9: Tiina, oppaat ja sateenvarjo, jonka alle Tiina hyvin usein joutui(Huom.joutui), koska ilmeisesti luulivat, etta haluan pysya valkoisena niinkuin hekin.
Kuva 10: Maisemia Bac Ha:sta
Kuva 11: Aurinko pilkistaa Sapassa
Kuva 12: Maisemia Sapasta
Kuva 13: Maanvyoryssa jalkansa menettanyt nainen, jolle annettiin pienoinen rahallinen avustus.
Kuva 14: Tiina ja Black H'mong heimolaisia. Nama nuoret tytot menevat naimisiin hyvin nuorena ja viela nuoremman nakoisina. Esimerkiksi ihan vasemmassa reunassa oleva tytto on 18(ei todellakaan uskoisi), ollut naimisissa 2 vuotta ja hanella on 1 vauva. Joillain naista tytoista oli jo kaksikin lasta.
Kuva 15: Katugrillissa possua a'la Sapa
Kuva 15: Katugrillissa possua a'la Sapa
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Tassa vahan katseltavaa
Kuva 1: Vietnamilaisia mausteita kera meritahden ja liskonKuva 2: H'mong naisia Sapassa
Kuva 3: Miko Sapassa
Kuva 4: H'mong nainen vesibuffalonsa kanssa
Kuva 5: Sapan riisiviljelmia
Kuva 6: Tiina ja takana Vietnamin korkein vuori Fransipan
Kuva 7: Red Dzao heimon naisia. Tassa nakyy Dzao naisille tyypillinen hiusten sheivaus hiusrajasta.
Kuva 8: Dzaoilla oli hauskaa kun Miko halusi kokeilla perintesia Dzao naisten vaatteita.
Kuva 9: Perinteinen Red Dzao naisten paahine ja tassa han kertoo meille erilaisista laakekasveista, joita popsittiinkin Dzaojen opastuksella polun varrelta poimittuna.
Kuva 10: Pikku Red dzao poikia
Kuva 11: Miko Bangkokilaisessa ostoskeskuksessa ihan pyoralla paastaan
Kuva 12: Tiina Thai-uutena vuotena jauhojen ja veden jaljilta
Kuva 13: Miko vaatteet paalla suihkussa huuhtomassa jauhoja vaatteista Thai-uutena vuotena
Kuva 14: Hurjan kokoinen scorpioni Ko Lantalla Thaimaassa
Kuva 15: Auringon laskua Ko Jamilla
Kuva 16: Miko meditoi Ko Jamilla
Kuva 17: Miko ui Ko Lantalla myrskyn lahestyessa
Kuva 18: Pikkuinen apina paivaunilla Ko Lantalla
Kuva 19: Tiina ja upea auringonlasku Ko Jamilla ja tama oli paivittaista herkkua.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
No more Thailand!!
Anteeksi pitka katko kirjoitteluun, mutta en olisi saanut muutamaa lausetta pidempaa tekstia aikaiseksi. Miko on jo jattaytynyt elakkeelle bloginkirjoittaja urastaan, joten oli odotettava ennen kuin olisi jotain sanottavaa.
Viimeksi taidettiin kirjoittaa Ko Lantalta, jossa viihdyttiinkin kokonainen viikko turistipalveluiden aarella. Tai noh, missapa niita Thaimaassa ei olisi. Moottoripyorailtiin, kaytiin salilla, uitiin matalissa vesissa, Miko kavi katsomassa Muay thai otteluita ja mina kavin thaimaalaisen kokkauskurssin. Nyt siis pitaisi olla halussa sellaiset ruoat kuin: Pad thai, fried cashewnuts with chicken, panang-curry ja-tahna ja kookosmaidossa keitetyt banaanit. Hauska kokemus ulkoilmakeittiossa, jonka kuumuus keskipaivalla osoittautui yhdelle osaanottajista liian kuumaksi ja pisti pyortymaan ja veitsi tippui rytakassa jalalle. Selvittiin kaikki hengissa. Saatiin kiireiset aikataulumme sovitettu yhteen ja kaytiin Lantalla myos Ullan ja miehensa kanssa syomassa. Olipa mukavaa jutella suomea muidenkin kuin Mikon kanssa. Ja kiitos Ulla ihanista kotimaan lehdista ja rivista fazerin sinista; kylla maistui hyvalta!!
Koska Thaimaa ei alunperin matkasuunnitelmiimme kuulunut, on matkustelu taalla ollut yhta suunnitelematonta hortoilua. Jatkettiin samaa rataa ja paivan varoituksella varattiin liput toiselle puolelle Thaimaata; Ko Taolle, sukeltajien mekkaan. Tao kuuluu suosituimpiin reppureissaajien kohteisiin Ko Samuin ja Ko Phanganin lisaksi ja sen kylla huomasi heti matkan alussa. Kovassa merenkaynnissa kulkenut veneemme pursui reppureissaajien raajoja laitojen yli ja tuntui, etta ollaan menossa taas ihan vaarille alueille. Mutta toisaalta Thaimaassa ei paase karkuun turistimassoja. Taala vaan on aivan kasittamattoman paljon turisteja verrattuna muihin maihin. Viihdyttiin Taolla vaan muutama paiva eika snorklattu eika sukellettu vaikka paikka olisi ollut taydellinen siihen. Kumpaakaan ei kiinnostanut lillua meressa 30 muun turistin kanssa. Tarkoitus oli paasta kaupunkiin nimelta Prachuap khiri khan ja nahtiin paaaaljon vaivaa, jotta otettiin omat kyytimme turistibussien sijaan. Odotettiin bussimme lahtoa n4-5 tuntia. Bussin lahtiessa aurinko laski joten kylttien ja maisemien tarkkailu oli turhaa. Eri tietojen mukaan matkamme tulisi kestaa n.3-4 tuntia ja neljan tunnin kohdalla paatettiin avata suumme ja kysya onko matkaa kuinka paljon viela. Otliin ihanasti huristeltu lahes 100km ohi Prachuapista ja kuulemma ihan kohta Hua Hin:ssa. Paikka josta oltiin puhuttu, etta ei ainakaan haluttu pysahtya, koska se on pakettimatkaajien mekka eli taas taynna turisteja. Ei kai siina auttanut kuin lahtea etsimaan majapaikka 11 aikaan illalla. Heti ensimmaiseksi kuultiin, etta koska tanaan on alkanut Thai uusivuosi on kaikki majapaikat varattu ja hinnan kalliimpia. Onneksi tavattiin Bangkokilainen nuori pari, jotka tarjosivat kyytia, etta voitaisiin etsia yhdessa majapaikkaa. Loydettiin viimein majapaikka, joka oli tuplasti kalliimpi ja jossain hornassa. Onneksi aamutuimaan saatiin varattua puhelimitse majapaikka keskustasta ja halvemmalla. Mutta, kuinka ihanasti osuttiinkaan juhlahumun keskelle pahimpana uuden vuoden juhlimispaivana. Ammupaivan aikana kadut tayttyivat juhlivista thaimaalaisista vesiampareineen,-pyssyineen,-letkuineen ja saaveineen. Tapana siis uutenavuotena on kastella ja taman jalkeen jauhottaa vesi-jauholitkulla kanssajuhlijat tai autot tai nayteikkunat. Kuhan kaikki on mahdollisimman jauhoista ja markaa. Hyva etta oltiin kuultu tasta jotain huhuja ja osattiin varautua minigrippaamalla rahamme ja laitamalla paalle vaatetta, jonka kastuminen ei ole vaarallista. Pienen kadun patkan jalkeen oltiin saatu monia osumia naista kaikista: vesipyssysta, lasillisista jaavetta, letkusta, mina sain muutamaan otteseen n. 10 litran saavin kaadettuna suoraan paalaelle ja taman jalkeen oltiin viela saatu kasittely vartalokasittely jauholla. Eli naytettiin silta kuin oltaiisiin kayty vaatteet paalla ammeessa ja sen jalkeen oltu velli-tehtaalla onnettomuudessa. Ja taman jalkeen ravintolaan syomaan ja tuoli naytti silta kuin olisi vahan isompi pissa tullut housuun. Hauskaa ja hurjaa oli ja nuha ja kurkkukipu seuraavana paivana. Pari paivaa Hua hinissa ja nokka kohti Bangkokia, jossa mellakat olivat onneksi jo laantuneet ja meidan Hanoin lentomme odotti muutaman paivan jalkeen.
Tehtiin viimeiset ostokset ja lahetettiin kaikki ylimaarainen kama rinkoista kotiin, jotta ei maksella ylikiloja lentokentalla. Eli Eija: paketti tulossa!! :) Odotettiin todella innolla taas Vietnamiin tuloa, vaikka edellinen kertamme taala ei niin hyvaa kuvaa maasta jattanytkaan, mutta Thaimaa miljoonine turisteineen oli nahty kyllastymiseen asti. Muutaman tunnin younen jalkeen lentokentalle ja lento Hanoihin. Viime kerrastamme Vietnamissa muistettiin rahanahneet, epakohteliaat ihmiset ja valitettavasti ensimmaisten muutamien tuntien tavattiin vain naita. Mielestamme edelleenkin saatiin vaarat leimat passeihimme, mika oikeuttaa vaan 15 paivan oleskeluun maassa, luulemamme 30 paivan sijaan. Yritimme selvittaa tata puolituntia vaikka meita vihaisesti vain yritettiin hatistella pois. Yritettiin ystavallisesti saada selitysta miksi, mutta koska olemme Suomesta emmeka euroopasta(mita ihmetta????) emme saa kuin 15 paivaa. Mikaan selittely ei auta vaan sormella osoitellaan, etta painukaa nyt hemmettiin taalta, annetaan lappu, jossa on osoite ja lopuksi kaikki kavelevat pois. Seuraava onglemamme oli taxikuski; sellainen oli otettava, koska oli paastava juna-asemalle eika keskustaan. Loppuen lopuksi mittari naytti ihan kasittamattomia summia ja sanottiin, etta ei pystyta eika haluta maksaa. Thaimaassa sama matka aamulla maksoi 5euroa ja taalla 30e vaikka halvempi maa ja aikaisempien kokemuksiemme perusteella taala ei taksi maksa mitaan. Pitkaan riideltiin kuskimme kanssa ja ensimmaista kertaa matkan aikana arsytykseni kasvoi siihen mittaan, etta paastiin muutaman voimasanan ja huusin suorat sanat kuskille. Ja tiedan etta maltti pitaisi pitaa, nyt vaan meni yli hilseen! Paastiin tilanteesta pois maksamalla konttisumma, joka sekin oli hyvin paljon liikaa. Mikon ensimmaiset sanat taksista noustuamme taisi olla, etta: V* just tallasta taalla on, lahetaan lentokentalle, ma lahden nyt kotiin!! Rauhoittumisen jalkeen ostettiin kuitenkin liput iltajunaan Sapaan hyvin hyvin pohjois-Vietnamiin. Yo paikallisessa junassa sujui oikein hyvin muutaman paikallisen kanssa ja oikein hyva huonekin loydettiin halvalla hyvin aikaisin aamulla. Sapa sijaitsee Vietnamin korkeimman huipun Fransipanin vieressa lahella Kiinan rajaa pohjoisimpana, mita talla reissulla ollaan oltu. Ilma on viimein raikasta eika hikipisarat valu kokoaikaa selkaa pitkin. Mukavaa vaihtelua polttavan kuuman Thaimaan jalkeen. Maisemat taalla naytta upeilta ja vuorien heimonaisia tyttarineen kulkee myymassa kasitoitaan. Sapan ymparilla asuu paljon eri heimoja kuten h'mongit, red zaot, tayt, daot, giaot yms. Mikon sanat tanaan jo kuulostivat paljon paremmalta: "Ma tykkaan tasta jo niin paljon vaikka en oo mitaan viela nahnytkaan. Yksi hienoimmista paikoista, jossa ollaan kayty" Samoin sanon mina...hyvalta nayttaa ja ihmisetkin vaikuttaa mukavilta. Saatetaanpa taas innostua vaikka trekkaamaan tai olemaan yo heimokylassa, kuka tietaa.
Reilu kolme viikkoa ja kotiin. Tuntuu niin lyhyelta ajalta. Yritan kirjoittaa nyt viimeiset viikot useammin ja Ninnille ja Elinalle tidoksi, etta Mikon jaakaappi- lista on valmis ja laitetaan se joku paiva tanne kaikkien nahtavaksi. Odotetaan jo kotiin tuloa, mutta nautitaan viela viimeisista!! Alkaaka menko Thaimaaseen....turhhoo turhhoo jos aasiaan tulloo.... :) Tiina
Viimeksi taidettiin kirjoittaa Ko Lantalta, jossa viihdyttiinkin kokonainen viikko turistipalveluiden aarella. Tai noh, missapa niita Thaimaassa ei olisi. Moottoripyorailtiin, kaytiin salilla, uitiin matalissa vesissa, Miko kavi katsomassa Muay thai otteluita ja mina kavin thaimaalaisen kokkauskurssin. Nyt siis pitaisi olla halussa sellaiset ruoat kuin: Pad thai, fried cashewnuts with chicken, panang-curry ja-tahna ja kookosmaidossa keitetyt banaanit. Hauska kokemus ulkoilmakeittiossa, jonka kuumuus keskipaivalla osoittautui yhdelle osaanottajista liian kuumaksi ja pisti pyortymaan ja veitsi tippui rytakassa jalalle. Selvittiin kaikki hengissa. Saatiin kiireiset aikataulumme sovitettu yhteen ja kaytiin Lantalla myos Ullan ja miehensa kanssa syomassa. Olipa mukavaa jutella suomea muidenkin kuin Mikon kanssa. Ja kiitos Ulla ihanista kotimaan lehdista ja rivista fazerin sinista; kylla maistui hyvalta!!
Koska Thaimaa ei alunperin matkasuunnitelmiimme kuulunut, on matkustelu taalla ollut yhta suunnitelematonta hortoilua. Jatkettiin samaa rataa ja paivan varoituksella varattiin liput toiselle puolelle Thaimaata; Ko Taolle, sukeltajien mekkaan. Tao kuuluu suosituimpiin reppureissaajien kohteisiin Ko Samuin ja Ko Phanganin lisaksi ja sen kylla huomasi heti matkan alussa. Kovassa merenkaynnissa kulkenut veneemme pursui reppureissaajien raajoja laitojen yli ja tuntui, etta ollaan menossa taas ihan vaarille alueille. Mutta toisaalta Thaimaassa ei paase karkuun turistimassoja. Taala vaan on aivan kasittamattoman paljon turisteja verrattuna muihin maihin. Viihdyttiin Taolla vaan muutama paiva eika snorklattu eika sukellettu vaikka paikka olisi ollut taydellinen siihen. Kumpaakaan ei kiinnostanut lillua meressa 30 muun turistin kanssa. Tarkoitus oli paasta kaupunkiin nimelta Prachuap khiri khan ja nahtiin paaaaljon vaivaa, jotta otettiin omat kyytimme turistibussien sijaan. Odotettiin bussimme lahtoa n4-5 tuntia. Bussin lahtiessa aurinko laski joten kylttien ja maisemien tarkkailu oli turhaa. Eri tietojen mukaan matkamme tulisi kestaa n.3-4 tuntia ja neljan tunnin kohdalla paatettiin avata suumme ja kysya onko matkaa kuinka paljon viela. Otliin ihanasti huristeltu lahes 100km ohi Prachuapista ja kuulemma ihan kohta Hua Hin:ssa. Paikka josta oltiin puhuttu, etta ei ainakaan haluttu pysahtya, koska se on pakettimatkaajien mekka eli taas taynna turisteja. Ei kai siina auttanut kuin lahtea etsimaan majapaikka 11 aikaan illalla. Heti ensimmaiseksi kuultiin, etta koska tanaan on alkanut Thai uusivuosi on kaikki majapaikat varattu ja hinnan kalliimpia. Onneksi tavattiin Bangkokilainen nuori pari, jotka tarjosivat kyytia, etta voitaisiin etsia yhdessa majapaikkaa. Loydettiin viimein majapaikka, joka oli tuplasti kalliimpi ja jossain hornassa. Onneksi aamutuimaan saatiin varattua puhelimitse majapaikka keskustasta ja halvemmalla. Mutta, kuinka ihanasti osuttiinkaan juhlahumun keskelle pahimpana uuden vuoden juhlimispaivana. Ammupaivan aikana kadut tayttyivat juhlivista thaimaalaisista vesiampareineen,-pyssyineen,-letkuineen ja saaveineen. Tapana siis uutenavuotena on kastella ja taman jalkeen jauhottaa vesi-jauholitkulla kanssajuhlijat tai autot tai nayteikkunat. Kuhan kaikki on mahdollisimman jauhoista ja markaa. Hyva etta oltiin kuultu tasta jotain huhuja ja osattiin varautua minigrippaamalla rahamme ja laitamalla paalle vaatetta, jonka kastuminen ei ole vaarallista. Pienen kadun patkan jalkeen oltiin saatu monia osumia naista kaikista: vesipyssysta, lasillisista jaavetta, letkusta, mina sain muutamaan otteseen n. 10 litran saavin kaadettuna suoraan paalaelle ja taman jalkeen oltiin viela saatu kasittely vartalokasittely jauholla. Eli naytettiin silta kuin oltaiisiin kayty vaatteet paalla ammeessa ja sen jalkeen oltu velli-tehtaalla onnettomuudessa. Ja taman jalkeen ravintolaan syomaan ja tuoli naytti silta kuin olisi vahan isompi pissa tullut housuun. Hauskaa ja hurjaa oli ja nuha ja kurkkukipu seuraavana paivana. Pari paivaa Hua hinissa ja nokka kohti Bangkokia, jossa mellakat olivat onneksi jo laantuneet ja meidan Hanoin lentomme odotti muutaman paivan jalkeen.
Tehtiin viimeiset ostokset ja lahetettiin kaikki ylimaarainen kama rinkoista kotiin, jotta ei maksella ylikiloja lentokentalla. Eli Eija: paketti tulossa!! :) Odotettiin todella innolla taas Vietnamiin tuloa, vaikka edellinen kertamme taala ei niin hyvaa kuvaa maasta jattanytkaan, mutta Thaimaa miljoonine turisteineen oli nahty kyllastymiseen asti. Muutaman tunnin younen jalkeen lentokentalle ja lento Hanoihin. Viime kerrastamme Vietnamissa muistettiin rahanahneet, epakohteliaat ihmiset ja valitettavasti ensimmaisten muutamien tuntien tavattiin vain naita. Mielestamme edelleenkin saatiin vaarat leimat passeihimme, mika oikeuttaa vaan 15 paivan oleskeluun maassa, luulemamme 30 paivan sijaan. Yritimme selvittaa tata puolituntia vaikka meita vihaisesti vain yritettiin hatistella pois. Yritettiin ystavallisesti saada selitysta miksi, mutta koska olemme Suomesta emmeka euroopasta(mita ihmetta????) emme saa kuin 15 paivaa. Mikaan selittely ei auta vaan sormella osoitellaan, etta painukaa nyt hemmettiin taalta, annetaan lappu, jossa on osoite ja lopuksi kaikki kavelevat pois. Seuraava onglemamme oli taxikuski; sellainen oli otettava, koska oli paastava juna-asemalle eika keskustaan. Loppuen lopuksi mittari naytti ihan kasittamattomia summia ja sanottiin, etta ei pystyta eika haluta maksaa. Thaimaassa sama matka aamulla maksoi 5euroa ja taalla 30e vaikka halvempi maa ja aikaisempien kokemuksiemme perusteella taala ei taksi maksa mitaan. Pitkaan riideltiin kuskimme kanssa ja ensimmaista kertaa matkan aikana arsytykseni kasvoi siihen mittaan, etta paastiin muutaman voimasanan ja huusin suorat sanat kuskille. Ja tiedan etta maltti pitaisi pitaa, nyt vaan meni yli hilseen! Paastiin tilanteesta pois maksamalla konttisumma, joka sekin oli hyvin paljon liikaa. Mikon ensimmaiset sanat taksista noustuamme taisi olla, etta: V* just tallasta taalla on, lahetaan lentokentalle, ma lahden nyt kotiin!! Rauhoittumisen jalkeen ostettiin kuitenkin liput iltajunaan Sapaan hyvin hyvin pohjois-Vietnamiin. Yo paikallisessa junassa sujui oikein hyvin muutaman paikallisen kanssa ja oikein hyva huonekin loydettiin halvalla hyvin aikaisin aamulla. Sapa sijaitsee Vietnamin korkeimman huipun Fransipanin vieressa lahella Kiinan rajaa pohjoisimpana, mita talla reissulla ollaan oltu. Ilma on viimein raikasta eika hikipisarat valu kokoaikaa selkaa pitkin. Mukavaa vaihtelua polttavan kuuman Thaimaan jalkeen. Maisemat taalla naytta upeilta ja vuorien heimonaisia tyttarineen kulkee myymassa kasitoitaan. Sapan ymparilla asuu paljon eri heimoja kuten h'mongit, red zaot, tayt, daot, giaot yms. Mikon sanat tanaan jo kuulostivat paljon paremmalta: "Ma tykkaan tasta jo niin paljon vaikka en oo mitaan viela nahnytkaan. Yksi hienoimmista paikoista, jossa ollaan kayty" Samoin sanon mina...hyvalta nayttaa ja ihmisetkin vaikuttaa mukavilta. Saatetaanpa taas innostua vaikka trekkaamaan tai olemaan yo heimokylassa, kuka tietaa.
Reilu kolme viikkoa ja kotiin. Tuntuu niin lyhyelta ajalta. Yritan kirjoittaa nyt viimeiset viikot useammin ja Ninnille ja Elinalle tidoksi, etta Mikon jaakaappi- lista on valmis ja laitetaan se joku paiva tanne kaikkien nahtavaksi. Odotetaan jo kotiin tuloa, mutta nautitaan viela viimeisista!! Alkaaka menko Thaimaaseen....turhhoo turhhoo jos aasiaan tulloo.... :) Tiina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
