Tanaan kotiin!!

Aikamoista, vahan ristiriitaiset tunteet. Ihana tulla kotiin, mutta nytko se sitten loppuu. Ei uusia maisemia, kulttuureja ja hulluja häsäämisiä.

Viimeiset paivat meni kylla taas entista huonnommin. Onko sitten vaan Mikon huonoa onnea vai eiko Vietnam vaan ole meidan paikka. Perjantaina Miko sai flunssan yhta akkia kovan kuumeen kera. Paatettiin lahtea heti lauantai aamusta laakariin ja niissa sitten taas tuttua sekoilua puoli paivaa. Jossain vaiheessa verikokeiden jalkeen joku heitti ilmaan H1N1-viruksen ja sydan pomppasi kurkkuun. Halusivat varmistaa sika influenssan ja lahdettiin toiseen sairaalaan ihanasti trooppisten ja tarttuvien tautien osastolle. Tutkimusten jalkeen meille ilmoitettiin, etta Mikon on jaatava kahdeksi paivaksi sairaalaan, jotta tulokset valmistuisivat. Ja voitte vaan kuvitella millasta naama Miko naytti. Otti paahan. Hengityssuojat naamalla ja osastolla, jossa Miko naytti hyvin terveelta. Kummaa naissa aasialaisissa sairaaloissa on se, etta naat kaikki hyvin pahasti letkutetut ja henkeaan haukkovat ihmiset ilman minkaannakoista nakosuojaa. Osa naista on kaytavilla ilmeisesti tilanpuutteen vuoksi. Puhtauskaan ei ihan vastaa meidan sairaaloita; paskaa lattioilla, hometta katossa ja tarttuvien tautien osastolla lentaa kummallisen paljon hyttysia. Inhottavaa olla ja ainut viihdyke Mikon huoneessa oli tuuletin. Yksi yo siella meni tamifluta syodessa ja onneksi meidan painostuksesta laakarit kyselivat tuloksia useasti. Onneksi saatiin ne jo sunnuntai iltapaivana ja negatiiviset oli...huh!!

Ei se epaonni siihen loppunut vaan samana paivana minun silmat alkoi sarkea, nako sumeni, valot sattuivat ja maatessa silmien takia meinasi taju lahtea. Oli siis yolla lahdettava sairaalaan. Mikon laakarikayntien jalkeen suunnatiin kansainvaliselle klinikalle, jossa kaynti maksoi 155 dollaria...auts! Kunnon tulehdus ja antibiootit, jotka auttoivat nopeasti.

Viela n.12 tuntia aikaa kun kone lahtee ja on kylla pienta jannitysta ilmassa. Ollaankohan me ihan aasialaistuneita. Ehka ei..sen verran ikava on Suomea ja teita! Eika haittaa vaikka on viela edessa lahes 30 tuntia pepun puudutusta. Suomi here we come! :D

Viikko!

7 paivaa!!

Nyt se tuntuu, etta se on hurjan lahella hurjan pitkan matkan ja monen tuhannen kilometrin jalkeen. Mutta paivia laskeskellaan ja aika menee hitaasti. Molemmat odotetaan kylla ensi tiistaita, kun paastaan astumaan lentokoneeseen ja aloitetaan viimeinen 25 tunnin istuminen kohti kotia. Viimeisen viikon sisalla on iskenyt hirvea halu tulla taas sinne, kun aikaisemmin tuntui silta, etta voisihan tata jatkaa jos vaan viela paasisi vaikka uuteen maahan. Valitettavasti myos Vietnam on osaksi syyllinen. Maisemat taalla pohjoisessa on juuri sita mita kaikki postikorttikuvat nayttavat; heimoja, upeita riisipeltoja, katukeittioita, riisihattuja. Ihmiset taalla vaan eivat tee matkailusta niin mukavaa kuin muualla. Hyvin rajahdysherkkaa kansaa ja tylyja. Vaikka yhteista kielta muissakaan maissa ei ole ollut, niin jos kysyt neuvoa naureskellaan sita yhdessa, kun ei ymmarreta, mutta edes yrittavat. Taalla saatat joutua tilanteeseen, jossa kaikki nayttavat torjumisliiketta kadellaan tai huiskivat, etta mene nyt pois. Tai jos kysyt hotellissa, miksi loppusumma lasketaan tietylla tavalla, ensimmaiset sanat tulee huutaen ja sen jalkeen naytetaan vihaista naamaa loppupaiva. Joskus osoitetaan sormella ja huudetaan paikallisella kielella niin vihaisesti, etta suonet pullistuvat otsalla. Ja se tekee asioinnista epamiellyttavaa ja omalla tavalla vahan pelottavaakin. Mukaviakin ihmisia loytyy monia! Muissa maissa molemminpuolinen kiinnostus muista ihmisista ja kulttuureista on vaan ollut ihan toista luokkaa kuin taalla. En sitten tieda onko sota ja sodassa nahdyt valkoiset naamat liian hyvin viela muistoissa.
Epaonnistuneen Cat Ba- reissun jalkeen kaytiin Ninh Binhissa katsomassa upeita maisemia ja palattiin taas Hanoihin. Ja paatettiin viimeinen viikko asua mukavasti..nytkin omassa huonessamme kirjoitellen blogia..aika luksusta hih :D Huomenna lahdetaan viela Halong bay:hin veneretkelle ihastelemaan taas Vietnamin upeita maisemia.

Tassa viela veikkanne puolesta ruokalista, joita kirjoittaessa vesi kylla taitaa herahtaa kielelle ja pahasti.

Ruispaloja
Oivariinia
Emmentalia
Rasvatonta laktoositonta maitoa...saako kaksi litraa?
Meetvurstia
Jacky suklaavanukasta...se sininen
Aurajuustoa
Perunasalaattia
Fazerin sininen
Fetaa
Joku ruukkusalaatti
Ja makaroonilaatikkoainekset:
Jauhelihaa
Pikku paketti kananmunia
Sipuli
Laktoositon kevyt maito
Pussi makaronia
Tomaatteja

Kylla vahan kuulostaa erilaiselta kuin, mita taalla ollaan syoty; Pad thai, Pho bo, Com rang thap cam, sinh to, nem.... ja suurin osa naista sisaltaa nuudelia tai riisia. Myos valitettavan tutuksi taalla tulee ranskalaisten perinnoksi jattama vaalea leipa, jota tulee puputettua ihan likaa.

Eija, tuliko thaimaan paketti?

Kohta nahdaan!!!
Tiina