Facebookista loytaa taas uusia kuvia Tiinan matkasta...toivottavasti kaikki paasee ne nakemaan.
Tiinalla on muuten myos numero filippiineille jos ikava alkaa likaa painamaan niin saa laittaa viestia tai soittaa :) +639215845486
Tiina
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
lauantai 29. toukokuuta 2010
sanoinkuvaamatonta
Talla hetkella toivoisin, etta mun alkeelliset kirjoitustaidot pystyisivat loihtimaan tata matkaa tai naita hetkia, joita nyt nyt koen. Mun sanavarasto ei vaan kykene tahan.
Hiukan epamukavan alun jalkeen taalla filippiineilla on taas ollut juuri sita mihin taalla viime vuonna rakastuin. Cebulta lahdin viereiselle Boholin saarelle, jossa muutaman paivan ajan sain viettaa aikaa hyvan ystavani Pirren kanssa, joka oli siella lomalla Taiwanin opiskeluistaan. Ohjelmaan siella kuului suklaakukkulat(googlettakaa Bohol chocolate hills)ja maailman pienimman apinalajin kanssa kuvissa poseerausta. Tutustuin paikalliseen kundiin, joka vei mut pikkukylaan katsomaan paikallisia "idols" koe-esiintymisia ja ison orkesterin konserttia. Hauskaa, ja piru vie naa on oikeesti hyvia laulajia; ei mitaan karaoke vinkumisia..joskus harvoin kylla sitakin nimittain naa laulaa aina ja jokapaikassa. Boholilla turisteilun jalkeen paatin jopa omaksi kummastuksekseni lahtea Filippiinien turisti meccaan Boracaylle, joka viime vuonna skipattiin ihan vaan sen takia, etta tama on se mesta, jonne suurin osa paikallisista kuten myos ulkomaalaisista turisteista raahaavat itsensa nauttimaan kilometrien pituisesta hiekkarannasta. Alukis tama oli juuri sita mita olin kuvitellut. Paikka oli tupaten taynna, kaikki yrittivat myyda jotain rannalla, vedessa kulkee tusina veneita hilaten perassa kiljuvia turisteja mita ihmeellisimmissa vempaimissa. Mutta, iso mutta kunnes tutustuin naihin ihmisiin. Mun viihtymisesta taalla jotain ehka kertoo se, etta hilasin peppuni immigration officeen , pyysin lisaaikaa maassaoloon ja muutin paivamaaria Taiwanin lentoihin
Ne hetket kun sais ikuistettua muuttumattomana mieleen, jotka herkistaa, herattaa, naurattaa, kummastuttaa...yritan sita tehda tanne kirjoittamalla, mutta missa ovat ne sanat..tahan kohtaan on ehdottomasti sanottava etta sanat eivat riita kuvailemaan. Joku paiva tassa viimeisen viikon aikana istuttiin uusien filippiinilais ystavieni(osa paikallisa muusikoita) kanssa rannalla kera rommipullojen, kitaran ja hyvan fiiliksen. Nama kaverit olivat mielettomia soittajia ja laulajia. Pyysin heita laulamaan mielummin paikallisia lauluja ja pojathan lauloivat niin kauniin laulun tagalog- kielella, etta mina sitten vierautin muutaman kyyneleen (mita ei musiikin kanssa ole tapahtunut piiiiiiiiiiiitkaaan aikaan) Kukaan ei ollut moksiskaan vaan painvatoin yksi kundeista kertoi hyvin avoimesti kuinka tama hyvin surullinen laulu on tamalleen hanen tarinansa. Se etten tunne naita ihmisia viela kovin hyvin ja se etta voidaan olla puolin ja toisin nain avoimia, on juuri sita, mitka tekevat tasta matkasta sellaisen kun sen olin toivonutkin olevan ja paremman.
Suurin osa tutuistani tyoskentelee sukellusliikeessa, jossa olen tutustunut taiwanilaiseet tyttoon Eve;n, jonka kanssa ollaan mietitty etta olisipa hauska tehda jotain repaseva. Jotain mika ei kuulu ihan jokaisen taalla lomailen turistin ohjelmaan. Puhuttiin asiasta pojille ja ne oli ihan innoissaan. Jotenpa seuraavana paivana lahdettiin koko jengi sukellusfirman veneella, sukelluskamat mukana lahes autiolle saarelle kauas tasta hulinasta. Hyva etten taas tirauttanut matkalla veneen keulaassa katsellessa turkoosia merta kun delffiinit alkoivat hyppia veneemme vieressa..ja varsinaisia flipperihyppijoita olivatkin. Porukat sukelsivat ensimmaisen kerran ihan kauniin saaremme vieressa kera harppuunoiden. Yksi kundeista snorkaili veneemme vieressa ja palasi muutaman hyvin suuren oisterin kanssa, jotka avattiin samantien ja syotiin chilikastikkeen kera...voe luoja ajattin siina vaiheessa, mutta 20 minuutin jalkeen palasivat sukeltajat keihaassaan 4 suurta ja tarkoitan suurta jackfish kalaa. Kylla siina vaiheessa tuli huokailtua pariin otteeseen, etta mihin sita on lahtenyt. Siis hyvia huokauksia...erittain hyvia. Paastiin rantaan niin oli aurinko jo painumassa taivaan rannan taa joten pistettiin nuotio pystyyn. Siina grillattiin ihanaa kalaa, tirisevaa possua, keitettiin riisia ja juotiin rommia ja juteltiin. Hassua taalla Filippiineilla on se, etta kaikki kundit haluavat aina alkaa juttelemaan suhdeasioita. Ja jokaikinen kenen kanssa olen jutellut on sanonut, etta ehdottomasti haluavat tai jo omaavat vaimon, mutta sitten pitaa olaa siina sivussa jotain ei niin vakavia suhteita. Ja vaimon pitaa tama sitten hyvaksya. Olen sitten kysynyt, etta eiko harmita loukata vaimon tunteita niin ei, koksa tallainen toiminta on valttamatonta. Tai etta saako vaimo sitten menna hurvittelemaan toisten miesten kanssa niin ei missaan nimessa. Ja miksi? Koska miehen ego kasrsii jos kaverit saavat tietaa, etta vaimo oli vieraan miehen kanssa. Hahahaha...aika reilua! No se siita. Nukuttiin babualustoilla rannalla, yolla lehmat tulivat tutkimaan meita, tuhisivat korvaan ja kollahtivat nukkumaan rapsutusetaisyydelle. Kuuma oli muutenkin joten lehmien lampoiset honkaykset eivat auttaneet asiaa. Aamulla herattiin viidelta kukon kieuntaan ja tottumaton turisti niska ja selkakipuun. Kokattiin aamiaista ja Tiina pakotettiin veteen kera sukelluskamojen. Vitsi, olipa hauskaa. Taidanpa ottaa sukelluskurssin uudestaan harkintaan. Suurin osa jengista lahti aamusukellukselle ja palatessaan oli meilla tiedossa gourmet lounas. Keihaaseen oli talla kertaa paatynyt isojen trooppisten kalojen liskasi 2 iso hummeria. Mulla ei ikina olisi varaa syoda tallaista ruokaa kotona ja nyt vetelen sita ilmaiseksi ja tuoreempana kuin kukaan porvari suomessa. Huh...taisi olla yksi elamani parhaista aterioista ja reissuista. Voidaanko lahtea huomenna uudestaan?
Anteeksi tama ainainen hehkutus, mutta viihdyin OIKEASTI taalla niin hyvin, etta itkettaa lahtea...huuuiiii.
Tiina
Miss u
Tassa viela linkki lauluun josta puhuin http://www.youtube.com/watch?v=IkqT5GKDzHk&feature=related
Hiukan epamukavan alun jalkeen taalla filippiineilla on taas ollut juuri sita mihin taalla viime vuonna rakastuin. Cebulta lahdin viereiselle Boholin saarelle, jossa muutaman paivan ajan sain viettaa aikaa hyvan ystavani Pirren kanssa, joka oli siella lomalla Taiwanin opiskeluistaan. Ohjelmaan siella kuului suklaakukkulat(googlettakaa Bohol chocolate hills)ja maailman pienimman apinalajin kanssa kuvissa poseerausta. Tutustuin paikalliseen kundiin, joka vei mut pikkukylaan katsomaan paikallisia "idols" koe-esiintymisia ja ison orkesterin konserttia. Hauskaa, ja piru vie naa on oikeesti hyvia laulajia; ei mitaan karaoke vinkumisia..joskus harvoin kylla sitakin nimittain naa laulaa aina ja jokapaikassa. Boholilla turisteilun jalkeen paatin jopa omaksi kummastuksekseni lahtea Filippiinien turisti meccaan Boracaylle, joka viime vuonna skipattiin ihan vaan sen takia, etta tama on se mesta, jonne suurin osa paikallisista kuten myos ulkomaalaisista turisteista raahaavat itsensa nauttimaan kilometrien pituisesta hiekkarannasta. Alukis tama oli juuri sita mita olin kuvitellut. Paikka oli tupaten taynna, kaikki yrittivat myyda jotain rannalla, vedessa kulkee tusina veneita hilaten perassa kiljuvia turisteja mita ihmeellisimmissa vempaimissa. Mutta, iso mutta kunnes tutustuin naihin ihmisiin. Mun viihtymisesta taalla jotain ehka kertoo se, etta hilasin peppuni immigration officeen , pyysin lisaaikaa maassaoloon ja muutin paivamaaria Taiwanin lentoihin
Ne hetket kun sais ikuistettua muuttumattomana mieleen, jotka herkistaa, herattaa, naurattaa, kummastuttaa...yritan sita tehda tanne kirjoittamalla, mutta missa ovat ne sanat..tahan kohtaan on ehdottomasti sanottava etta sanat eivat riita kuvailemaan. Joku paiva tassa viimeisen viikon aikana istuttiin uusien filippiinilais ystavieni(osa paikallisa muusikoita) kanssa rannalla kera rommipullojen, kitaran ja hyvan fiiliksen. Nama kaverit olivat mielettomia soittajia ja laulajia. Pyysin heita laulamaan mielummin paikallisia lauluja ja pojathan lauloivat niin kauniin laulun tagalog- kielella, etta mina sitten vierautin muutaman kyyneleen (mita ei musiikin kanssa ole tapahtunut piiiiiiiiiiiitkaaan aikaan) Kukaan ei ollut moksiskaan vaan painvatoin yksi kundeista kertoi hyvin avoimesti kuinka tama hyvin surullinen laulu on tamalleen hanen tarinansa. Se etten tunne naita ihmisia viela kovin hyvin ja se etta voidaan olla puolin ja toisin nain avoimia, on juuri sita, mitka tekevat tasta matkasta sellaisen kun sen olin toivonutkin olevan ja paremman.
Suurin osa tutuistani tyoskentelee sukellusliikeessa, jossa olen tutustunut taiwanilaiseet tyttoon Eve;n, jonka kanssa ollaan mietitty etta olisipa hauska tehda jotain repaseva. Jotain mika ei kuulu ihan jokaisen taalla lomailen turistin ohjelmaan. Puhuttiin asiasta pojille ja ne oli ihan innoissaan. Jotenpa seuraavana paivana lahdettiin koko jengi sukellusfirman veneella, sukelluskamat mukana lahes autiolle saarelle kauas tasta hulinasta. Hyva etten taas tirauttanut matkalla veneen keulaassa katsellessa turkoosia merta kun delffiinit alkoivat hyppia veneemme vieressa..ja varsinaisia flipperihyppijoita olivatkin. Porukat sukelsivat ensimmaisen kerran ihan kauniin saaremme vieressa kera harppuunoiden. Yksi kundeista snorkaili veneemme vieressa ja palasi muutaman hyvin suuren oisterin kanssa, jotka avattiin samantien ja syotiin chilikastikkeen kera...voe luoja ajattin siina vaiheessa, mutta 20 minuutin jalkeen palasivat sukeltajat keihaassaan 4 suurta ja tarkoitan suurta jackfish kalaa. Kylla siina vaiheessa tuli huokailtua pariin otteeseen, etta mihin sita on lahtenyt. Siis hyvia huokauksia...erittain hyvia. Paastiin rantaan niin oli aurinko jo painumassa taivaan rannan taa joten pistettiin nuotio pystyyn. Siina grillattiin ihanaa kalaa, tirisevaa possua, keitettiin riisia ja juotiin rommia ja juteltiin. Hassua taalla Filippiineilla on se, etta kaikki kundit haluavat aina alkaa juttelemaan suhdeasioita. Ja jokaikinen kenen kanssa olen jutellut on sanonut, etta ehdottomasti haluavat tai jo omaavat vaimon, mutta sitten pitaa olaa siina sivussa jotain ei niin vakavia suhteita. Ja vaimon pitaa tama sitten hyvaksya. Olen sitten kysynyt, etta eiko harmita loukata vaimon tunteita niin ei, koksa tallainen toiminta on valttamatonta. Tai etta saako vaimo sitten menna hurvittelemaan toisten miesten kanssa niin ei missaan nimessa. Ja miksi? Koska miehen ego kasrsii jos kaverit saavat tietaa, etta vaimo oli vieraan miehen kanssa. Hahahaha...aika reilua! No se siita. Nukuttiin babualustoilla rannalla, yolla lehmat tulivat tutkimaan meita, tuhisivat korvaan ja kollahtivat nukkumaan rapsutusetaisyydelle. Kuuma oli muutenkin joten lehmien lampoiset honkaykset eivat auttaneet asiaa. Aamulla herattiin viidelta kukon kieuntaan ja tottumaton turisti niska ja selkakipuun. Kokattiin aamiaista ja Tiina pakotettiin veteen kera sukelluskamojen. Vitsi, olipa hauskaa. Taidanpa ottaa sukelluskurssin uudestaan harkintaan. Suurin osa jengista lahti aamusukellukselle ja palatessaan oli meilla tiedossa gourmet lounas. Keihaaseen oli talla kertaa paatynyt isojen trooppisten kalojen liskasi 2 iso hummeria. Mulla ei ikina olisi varaa syoda tallaista ruokaa kotona ja nyt vetelen sita ilmaiseksi ja tuoreempana kuin kukaan porvari suomessa. Huh...taisi olla yksi elamani parhaista aterioista ja reissuista. Voidaanko lahtea huomenna uudestaan?
Anteeksi tama ainainen hehkutus, mutta viihdyin OIKEASTI taalla niin hyvin, etta itkettaa lahtea...huuuiiii.
Tiina
Miss u
Tassa viela linkki lauluun josta puhuin http://www.youtube.com/watch?v=IkqT5GKDzHk&feature=related
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Outo ihana Filippiinit
Jatan ihan suosiolla ketomatta Kotini, Koh taon tapahtumat, siksi etta ette varmaan jaksa lukea monelta herasin, missa kohti rantaa makoilin, minkakin ystavan kanssa olin syomassa, kuinka monta bacardi breezeria tai buckettia join. Siis ELIN. Siihen aikaan mahtui kuitenkin Visa-run ( eli maasta poistuminen vaan siksi, etta saa lisaikaa maassa oloon) Burmaan ja sain kahden viikon leiman passiini. Maasta oli poistuttava viikko sitten sunnuntaina. Sita edellisella viikolla totesin itselleni etta vaikka kuinka rakastan tata paikkaa ja naita ihmisia, on aika saada uusia kokemuksia, nahda uusia ihmisia ja palata rakastamaani maahan; siis Filippiineille.
Taalla keski Filippiineilla, Visayas-saariryhmalla, Cebun saarella alkaa Tintsan uudet seikkailut ja kolmen viikon sisalla tarkoitus kavuta Manilaan tapaamaan yhta maaliman ihaninta ja vieraanvaraista ihmista, Lenia, joka viime reissulla piti meista hyvaa huolta majoittamalla meidat kotiinsa. Taytyy sanoa etta viime maanantaina kun tulin niin taalla oli kaynnissa presindentin vaalit, ei siis paras aika saapua maahan, jossa poliittiset sun muut tapahtumat saattavat saada aikaan pahojakin konflikteja tai pommeja yms. Noh, kaikki oli siis kiinni. Jouduin kuljeskelemaan cebu-cityn pimeilla kujilla rottien, torakoiden ja kerjalaislasten keskella etsien ruokaa. Naista jalkimmaiset kavivat niin laheisiksi, etta mainasi kamera, aurinkolasit ja muu "tarpeeton" tavara kadota polyna ilmaan. Kiitos paikallisten opiskelijoiden jotka tulivat saapuivat paikalle huutaen "Don't touch her. Don't follow her!". Uutiset(haha, kylla, huoneessani oli tv) kertoivat useista pienista mielenosoituksista, pommeista eli ei siis hehkein paiva saapua tanne. Lisaksi vaikka tiedossani on aina ollut, etta Filippiinit on aasian suurin seksiturismin kohde, olen allottynyt Cebu-cityn lansimaalaisten keski-ikaisten miesten maarasta tai ei ehka niinkaan maarasta, mutta siita etta joka ikinen turisti, jonka olen nahnyt on mies ja noin 95 prosenttisesti kasikynkassa jolkottelee hadin tuskin parikymppinen tytto, katse visusti painautuneena asfalttiin. Juttelin yhden ukon kanssa ja sanoi, etta olen ainut lansimaalainen nainen jonka on nahnyt kahteen kuukauteen. Ja huomaan sen kylla...ukot nakevat mut ja ilmeisesti olisivat kiinnostuneita juttelemaan ja kyselemaan, mutta kavelen vauhdilla ohi. Ei kiinnosta. Mita paassa liikkuu; jos ei kotina saa seksia niin pitaako tulla kayttamaan hyvakseen yhtia aasian koyhimpia ihmisia, joilla ei valttamatta ole muuta mahdollisuutta. Tosirakkautta etsimassako...varmasti!! Ja paikallisistakin huomaa ettei lansimaalaisia tyttoja ihan kauheasti ole liikenteessa; pojat hihittaa ja ottaa kuvia, tytot osottelee sormella ja haluvat tulla sanomaan Hello ja hotellin vartija tuli heti hatistelemaan kaikki ketka hotellin laheisyydessa jutteli mulle. Olihan taa vahan tallasta viime vuonnakin, mutta selkeasti voimakkaammin nyt kun olen yksin. Vahan ehka rasittavaa kun ei saa olla rauhassa. Koita nyt siina olla roiskimatta nuudeleita rinnuksille kun koko ravintola tuijottaa...haha, ja pikkulapset on pahimpia...ne tulee poydan viereen tuijottamaan suu auki.
Viime vuonna en ehka osannut arvostaa naiden englannin kielen taitoa; toinen virallinen kieli ja maailman kolmanneksi suurin englantia puhuva maa. Loistavaa thain ja burman jalkeen...niit hung noi mea chad khaa aow. Mita sanoit??? Ja ensimmainen kieli taalla on tagalog, sekin kivan kuuloista; sekoitus espanjaa, aasiaa ja englantia..aika psykedeelista. Ruoka tosin haviaa thaille ihan 10-0 tai okei ehka 10-2. Halpaa taalla on, jos siis yrittaa syoda ja kulkea samoissa mestoissa kun paikalliset.
Esim.
Jeepney kyyti(paikallinen hurjin varein ja jumalaa ylistavin tekstein maalattu "minibussi") kaupungin sisalla 7pesoa(10 senttia)
3 tunnin bussimatka 90pesoa(1,5euroa)
Drinkki paikallisella rommilla 60pesoa(1euro,turisti hinta, pullon saa 40/80pesolla)
Lihaisa ruoka kokis ja vesi 120 pesoa(2 euroa,turistiravintolassa)
Internet 1 tunti 30pesoa(50senttia)
Taxin aloitustaxa 30 pesoa(50senttia)
Lento paikallisella lentoyhtiolla Taiwaniin 39euroa
Bensa litra 40pesoa (65senttia)
1000peson(16,5euroa) on isoin seteli ja sita on kaytannossa mahdoton saada rikottua. Myos 500peson seteli tuottaa suuren huokauksen ja vaihtorahaa pitaa etsia ympari kujia. Siis koyhaa on. Mutta kaikesta huolimatta rakastan tata maata sydammeni pohjasta.
Kavasin Cebu saaren toisella puolella Moalboalissa(ihana nimi), tein 4 tunnin pyoraretkenm jonka jaljilta, tai siis aarimmaisen huonon satulan jaljilta, pylly on ihan mustelmilla. Mutta olipa kivaa, mutta kuuma! Parin paivan jalkeen kyllastyin siellakin katsomaan keski-ikaisia miehia joten paatin tulla vahan turistirikkaampaan paikkaan, jossa nuo pariskunnat hukkuisivat edes vahan joukkoon. Tulin siis Bohol-saarelle. Tosin yksi iso, tai siis isoin syy tanne tuloon oli se, etta ystavani Pirre on taalla lomalla poikaystavansa kanssa. Kerkean nahda niita pari paivaa ennen kuin lahtevat takaisin Taiwaniin, jossa Pirre opiskelee.
Kotiin tulo lahestyy...ENAA reilu kuukausi...tulkaa te kaikki mielummin tanne..ikava
Puus Puus
Tiina
Taalla keski Filippiineilla, Visayas-saariryhmalla, Cebun saarella alkaa Tintsan uudet seikkailut ja kolmen viikon sisalla tarkoitus kavuta Manilaan tapaamaan yhta maaliman ihaninta ja vieraanvaraista ihmista, Lenia, joka viime reissulla piti meista hyvaa huolta majoittamalla meidat kotiinsa. Taytyy sanoa etta viime maanantaina kun tulin niin taalla oli kaynnissa presindentin vaalit, ei siis paras aika saapua maahan, jossa poliittiset sun muut tapahtumat saattavat saada aikaan pahojakin konflikteja tai pommeja yms. Noh, kaikki oli siis kiinni. Jouduin kuljeskelemaan cebu-cityn pimeilla kujilla rottien, torakoiden ja kerjalaislasten keskella etsien ruokaa. Naista jalkimmaiset kavivat niin laheisiksi, etta mainasi kamera, aurinkolasit ja muu "tarpeeton" tavara kadota polyna ilmaan. Kiitos paikallisten opiskelijoiden jotka tulivat saapuivat paikalle huutaen "Don't touch her. Don't follow her!". Uutiset(haha, kylla, huoneessani oli tv) kertoivat useista pienista mielenosoituksista, pommeista eli ei siis hehkein paiva saapua tanne. Lisaksi vaikka tiedossani on aina ollut, etta Filippiinit on aasian suurin seksiturismin kohde, olen allottynyt Cebu-cityn lansimaalaisten keski-ikaisten miesten maarasta tai ei ehka niinkaan maarasta, mutta siita etta joka ikinen turisti, jonka olen nahnyt on mies ja noin 95 prosenttisesti kasikynkassa jolkottelee hadin tuskin parikymppinen tytto, katse visusti painautuneena asfalttiin. Juttelin yhden ukon kanssa ja sanoi, etta olen ainut lansimaalainen nainen jonka on nahnyt kahteen kuukauteen. Ja huomaan sen kylla...ukot nakevat mut ja ilmeisesti olisivat kiinnostuneita juttelemaan ja kyselemaan, mutta kavelen vauhdilla ohi. Ei kiinnosta. Mita paassa liikkuu; jos ei kotina saa seksia niin pitaako tulla kayttamaan hyvakseen yhtia aasian koyhimpia ihmisia, joilla ei valttamatta ole muuta mahdollisuutta. Tosirakkautta etsimassako...varmasti!! Ja paikallisistakin huomaa ettei lansimaalaisia tyttoja ihan kauheasti ole liikenteessa; pojat hihittaa ja ottaa kuvia, tytot osottelee sormella ja haluvat tulla sanomaan Hello ja hotellin vartija tuli heti hatistelemaan kaikki ketka hotellin laheisyydessa jutteli mulle. Olihan taa vahan tallasta viime vuonnakin, mutta selkeasti voimakkaammin nyt kun olen yksin. Vahan ehka rasittavaa kun ei saa olla rauhassa. Koita nyt siina olla roiskimatta nuudeleita rinnuksille kun koko ravintola tuijottaa...haha, ja pikkulapset on pahimpia...ne tulee poydan viereen tuijottamaan suu auki.
Viime vuonna en ehka osannut arvostaa naiden englannin kielen taitoa; toinen virallinen kieli ja maailman kolmanneksi suurin englantia puhuva maa. Loistavaa thain ja burman jalkeen...niit hung noi mea chad khaa aow. Mita sanoit??? Ja ensimmainen kieli taalla on tagalog, sekin kivan kuuloista; sekoitus espanjaa, aasiaa ja englantia..aika psykedeelista. Ruoka tosin haviaa thaille ihan 10-0 tai okei ehka 10-2. Halpaa taalla on, jos siis yrittaa syoda ja kulkea samoissa mestoissa kun paikalliset.
Esim.
Jeepney kyyti(paikallinen hurjin varein ja jumalaa ylistavin tekstein maalattu "minibussi") kaupungin sisalla 7pesoa(10 senttia)
3 tunnin bussimatka 90pesoa(1,5euroa)
Drinkki paikallisella rommilla 60pesoa(1euro,turisti hinta, pullon saa 40/80pesolla)
Lihaisa ruoka kokis ja vesi 120 pesoa(2 euroa,turistiravintolassa)
Internet 1 tunti 30pesoa(50senttia)
Taxin aloitustaxa 30 pesoa(50senttia)
Lento paikallisella lentoyhtiolla Taiwaniin 39euroa
Bensa litra 40pesoa (65senttia)
1000peson(16,5euroa) on isoin seteli ja sita on kaytannossa mahdoton saada rikottua. Myos 500peson seteli tuottaa suuren huokauksen ja vaihtorahaa pitaa etsia ympari kujia. Siis koyhaa on. Mutta kaikesta huolimatta rakastan tata maata sydammeni pohjasta.
Kavasin Cebu saaren toisella puolella Moalboalissa(ihana nimi), tein 4 tunnin pyoraretkenm jonka jaljilta, tai siis aarimmaisen huonon satulan jaljilta, pylly on ihan mustelmilla. Mutta olipa kivaa, mutta kuuma! Parin paivan jalkeen kyllastyin siellakin katsomaan keski-ikaisia miehia joten paatin tulla vahan turistirikkaampaan paikkaan, jossa nuo pariskunnat hukkuisivat edes vahan joukkoon. Tulin siis Bohol-saarelle. Tosin yksi iso, tai siis isoin syy tanne tuloon oli se, etta ystavani Pirre on taalla lomalla poikaystavansa kanssa. Kerkean nahda niita pari paivaa ennen kuin lahtevat takaisin Taiwaniin, jossa Pirre opiskelee.
Kotiin tulo lahestyy...ENAA reilu kuukausi...tulkaa te kaikki mielummin tanne..ikava
Puus Puus
Tiina
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Kuveja Kuveja
Taas voitte kayda facebookissa kattomassa alkumatkan kuvia, joissa Tiina on ihan kalman kalpea :D
Tiina
Tiina
torstai 8. huhtikuuta 2010
Vaikein blogikirjotus ikina
Tultiin marian kanssa Taolle eli takaisin Thaimaahan eli takaisin samalle saarelle, jossa kuukausi sitten vietin suurimman osan ajasta, ja eli takaisin sinne, missa burmalaiset ystavani ovat. Puhuin Khalarin(burmaystava) kanssa puhelimessa ja lupasin saapua n 6 paivan kuluttua, mutta olinkin taalla jo 2 paivan jalkeen. Tarkoitus oli siis yllattaa kundit ja onnistuihan tuo. Taisi muutama leuka loksahtaa, haleja sateli ja heti oli juteltava Jamien suomalaisen tyttoystavan kanssa puhelimitse. Siis iloinen paluu.
Vaikeaa on kirjoittaa tekstia, koska ollaan Marian kanssa vaan oltu ja elelty. Nukuttu pitkaan, loikoiltu rannalla ja illalla aina burmalaisten tyopaikalla Lotus barissa notkumassa. Taalla kylla Indonesian jalkeen hairitsee tama turistien paljous, paikalliset tuntuvat olevan vahemmistona. Myos toisiin turisteihin on vaikeampaa tutustua, mika sinansa kuulostaa hassulta, mutta jos on paikassa , jossa turisteja ei juuri ole ja yksikin kavelee vastaan, on helpompi aloittaa jutustelu etta mitas hittoa sa taalla teet. Noh, eipa sita seuraa ole kaivannut kun on ollut ihana Maria taalla mukana. On ollut niin helppoa reissata yhdessa...tai en teida, ehka Marse on kyllastynyt jo mun sekoboltsi holotyksiin..hihi. Toiset seuranpitajat ovat olleet taas burmalaiset, erityisesti Khalar, joka yotyonsa jalkeen jaksaa nousta aikaisin ja pyoria meidan kanssa. Ollaan kayty soutelemassa kanootilla, viereisella kauniilla Koh Nang Yuan:n saarella ja nyt kun Marian kotiinlahto maanantaina koitti niin ollaan kayty esim rukoilemassa. Khalarhan on siis buddhalainen ja otti mut mukaan pienelle temppelille. Olipahan rauhallinen tunnelma kun ihminen istuu kyykyssa, kadet rukouasennossa pitaen suitsukkeita mumisten rukouksiaan hiljaa burmaksi lahes puolen tunnin ajan. Upeaa ja erityisesti burmalaiset ovat loistavia tassa hiljentymisessa ja meditaatiossa, koska joutuvat kaksi kertaa elamassaan viettamaan aikaa "luostarissa", jossa kaytannossa kaikki paivat rukoillaan ja meditoidaan. Kysyin etta haittaako buddhaa kun olen taalla vaikken ole buddhalainen, niin sain vastaukseksi, etta buddha rakastaa kaikkia uskontoon katsomatta ja etta jos haluan puhdistaa sydameni ja mieleni niin buddha toivottaa minut tervetulleksi nukkumaan temppeliin yoksi. Ja saatanpa sen tehda sillakin uhalla, etta ulkoilmatemppelin hyttyset imevat mut hengilta.
Olen saanut pojilta myos kunnian olla sisko. Tahan kysytaan lupa, etta saavatko kutsua ja annoin, joten nyt olen sisko-tiina. Ja mina kutsun poikia veljiksi esim. Ko Taji. Nain kutsutaan laheisia ihmisia. Toisaalta tama tarkoittaa sita, etta pojat on HIUKAN ylisuojelevia siskoaan kohtaan. Tarkoitus oli lahtea Khalarin kanssa moikkaamaan hanen aitiaan/perhetta thai/burma-uutenavuotena, mutta olen ymmartanyt, etta burmalaisessa perheessa kotiin viedaan vain todella tarkea tyttoystava ehdokas niin en halua tuottaa aidille pettymysta. Khalar kylla sanoo etta se olisi ihan ok, koska olen ulkomaalainen, mutta ajatus ei tunnu niin hyvalta aidin ja minun kultturitottumuserot huomioonottaen. Tarjouduin kuitenkin maksamaan Khalarin matkan silla han ei ole nahnyt perhettaan yli neljaan vuoteen. Olen tutustunut muutamaan ruotsalaistyttoon( yksi heista seurustelee burmalaistuttuni kanssa) ja oltiin eilen yolla syomassa burmalaista ruokaa, jossa oli taas puoliksi raakaa maksaa, suolia, kissakalaa ja chilia oli niin paljon, etta tunnen sen viela tanaankin. Ruotsalaisilta jai koko ruoka syomatta, mutta mina vedin kaksi lautasellista ja hyvaa oli. Ruoan jalkeen Khalar sanoi, etta kaikki burmalaiset ja thait poydassa olivat puhuneet keskenaan ja olivat todella ylpeita minusta. Hahah...ne vitsailevatkin keskenaan valilla, etta olen puoliksi suomalainen ja puoliksi burmalainen. Kukaties, ehka entisessa elamassani olin taalta..hyvinkin. Tosin burman kieli on hiton hankalaa, mutta parilla hyvin valitulla sanalla saaa hyvat reaktiot aikaan burmalaisten keskuudessa. Osaan myos suht hyvin burmlaisia kaytostapoja kuten miten tavata vanhempi ihminen, miten istua kohteliaasti, miten ojetaa tavaroita ja sen ettei paata saa koskaan koskea. Se on ruumiin pyha kohta tosin sama patee kylla kaikkialla aasiassa.
Kaikki varmaan uulostaa niin mukavalta kokojan joten tassa teille muutama asia, josta en pida/vihaan. Siita etta sangyllani hyppii pienia hyokkailevia ja hyppyvia hamahakkeja, joilla on isot hampaat, siita etta karpaset ovat lahes aina kiinnostuneita syomaan kanssani samalta lautaselta, siita etta juomavesi ei koskaan pysy laheskaan viileana, siita etta kun kayt suihkussa niin 5 minuutin jalkeen olet taas ihan hikinen, siita etta merivesi ei viilenna tippakaan, siita etta thaimaa on taynna idioottituristeja, siita etta joudun aina lahtea muualla kuin kotiin syomaan, siita etta joudun kukemaan lahes aina samoissa vaateissa rajallisen repputilan vuoksi...noh, siina muutama :D
Hahaaa...etta tallainen blogiteksti..olen thaimaassa, mutta en puhu Thaimaasta enka thaimaalaisista :D
Tiina
P.S. kirjoitin taman tekstin jo pari paivaa sitten, mutta sain sen julkaistua vasta nyt. Taman jalkeen olen saanut Marialta puhelun, jossa han on Indonesiassa odottamassa seuraavan paivan lentoaan kotiin ja ahdistaa hurjana kun ei halua lahtea. Seuraavan kerran kuulin, etta Maria on nettikahvilassa tutkailemassa uusia lentoja. Noh sitten menikin paiva ja en kuullut mitaan joten ajattelin, etta noh eipa se kai muuta voinut kun lahtea kotiin, koska tyot ja kaikki odotti. Noh eilen iltapaivalla sain sitten puhelun etta "arvaas missa ma oon"..mina tyhma vastasin etta no suomessa(eihan se ois sinne kerennyt viela millaan) ja sain vastaukseksi etta "phuketin lentokentalla" ja tanaan aamulla, jonkun tuttu aani huuteli mun bungalowin ovella. Siis Maria on takaisin. Uskomatonta! Hullu tytto! :D
Vaikeaa on kirjoittaa tekstia, koska ollaan Marian kanssa vaan oltu ja elelty. Nukuttu pitkaan, loikoiltu rannalla ja illalla aina burmalaisten tyopaikalla Lotus barissa notkumassa. Taalla kylla Indonesian jalkeen hairitsee tama turistien paljous, paikalliset tuntuvat olevan vahemmistona. Myos toisiin turisteihin on vaikeampaa tutustua, mika sinansa kuulostaa hassulta, mutta jos on paikassa , jossa turisteja ei juuri ole ja yksikin kavelee vastaan, on helpompi aloittaa jutustelu etta mitas hittoa sa taalla teet. Noh, eipa sita seuraa ole kaivannut kun on ollut ihana Maria taalla mukana. On ollut niin helppoa reissata yhdessa...tai en teida, ehka Marse on kyllastynyt jo mun sekoboltsi holotyksiin..hihi. Toiset seuranpitajat ovat olleet taas burmalaiset, erityisesti Khalar, joka yotyonsa jalkeen jaksaa nousta aikaisin ja pyoria meidan kanssa. Ollaan kayty soutelemassa kanootilla, viereisella kauniilla Koh Nang Yuan:n saarella ja nyt kun Marian kotiinlahto maanantaina koitti niin ollaan kayty esim rukoilemassa. Khalarhan on siis buddhalainen ja otti mut mukaan pienelle temppelille. Olipahan rauhallinen tunnelma kun ihminen istuu kyykyssa, kadet rukouasennossa pitaen suitsukkeita mumisten rukouksiaan hiljaa burmaksi lahes puolen tunnin ajan. Upeaa ja erityisesti burmalaiset ovat loistavia tassa hiljentymisessa ja meditaatiossa, koska joutuvat kaksi kertaa elamassaan viettamaan aikaa "luostarissa", jossa kaytannossa kaikki paivat rukoillaan ja meditoidaan. Kysyin etta haittaako buddhaa kun olen taalla vaikken ole buddhalainen, niin sain vastaukseksi, etta buddha rakastaa kaikkia uskontoon katsomatta ja etta jos haluan puhdistaa sydameni ja mieleni niin buddha toivottaa minut tervetulleksi nukkumaan temppeliin yoksi. Ja saatanpa sen tehda sillakin uhalla, etta ulkoilmatemppelin hyttyset imevat mut hengilta.
Olen saanut pojilta myos kunnian olla sisko. Tahan kysytaan lupa, etta saavatko kutsua ja annoin, joten nyt olen sisko-tiina. Ja mina kutsun poikia veljiksi esim. Ko Taji. Nain kutsutaan laheisia ihmisia. Toisaalta tama tarkoittaa sita, etta pojat on HIUKAN ylisuojelevia siskoaan kohtaan. Tarkoitus oli lahtea Khalarin kanssa moikkaamaan hanen aitiaan/perhetta thai/burma-uutenavuotena, mutta olen ymmartanyt, etta burmalaisessa perheessa kotiin viedaan vain todella tarkea tyttoystava ehdokas niin en halua tuottaa aidille pettymysta. Khalar kylla sanoo etta se olisi ihan ok, koska olen ulkomaalainen, mutta ajatus ei tunnu niin hyvalta aidin ja minun kultturitottumuserot huomioonottaen. Tarjouduin kuitenkin maksamaan Khalarin matkan silla han ei ole nahnyt perhettaan yli neljaan vuoteen. Olen tutustunut muutamaan ruotsalaistyttoon( yksi heista seurustelee burmalaistuttuni kanssa) ja oltiin eilen yolla syomassa burmalaista ruokaa, jossa oli taas puoliksi raakaa maksaa, suolia, kissakalaa ja chilia oli niin paljon, etta tunnen sen viela tanaankin. Ruotsalaisilta jai koko ruoka syomatta, mutta mina vedin kaksi lautasellista ja hyvaa oli. Ruoan jalkeen Khalar sanoi, etta kaikki burmalaiset ja thait poydassa olivat puhuneet keskenaan ja olivat todella ylpeita minusta. Hahah...ne vitsailevatkin keskenaan valilla, etta olen puoliksi suomalainen ja puoliksi burmalainen. Kukaties, ehka entisessa elamassani olin taalta..hyvinkin. Tosin burman kieli on hiton hankalaa, mutta parilla hyvin valitulla sanalla saaa hyvat reaktiot aikaan burmalaisten keskuudessa. Osaan myos suht hyvin burmlaisia kaytostapoja kuten miten tavata vanhempi ihminen, miten istua kohteliaasti, miten ojetaa tavaroita ja sen ettei paata saa koskaan koskea. Se on ruumiin pyha kohta tosin sama patee kylla kaikkialla aasiassa.
Kaikki varmaan uulostaa niin mukavalta kokojan joten tassa teille muutama asia, josta en pida/vihaan. Siita etta sangyllani hyppii pienia hyokkailevia ja hyppyvia hamahakkeja, joilla on isot hampaat, siita etta karpaset ovat lahes aina kiinnostuneita syomaan kanssani samalta lautaselta, siita etta juomavesi ei koskaan pysy laheskaan viileana, siita etta kun kayt suihkussa niin 5 minuutin jalkeen olet taas ihan hikinen, siita etta merivesi ei viilenna tippakaan, siita etta thaimaa on taynna idioottituristeja, siita etta joudun aina lahtea muualla kuin kotiin syomaan, siita etta joudun kukemaan lahes aina samoissa vaateissa rajallisen repputilan vuoksi...noh, siina muutama :D
Hahaaa...etta tallainen blogiteksti..olen thaimaassa, mutta en puhu Thaimaasta enka thaimaalaisista :D
Tiina
P.S. kirjoitin taman tekstin jo pari paivaa sitten, mutta sain sen julkaistua vasta nyt. Taman jalkeen olen saanut Marialta puhelun, jossa han on Indonesiassa odottamassa seuraavan paivan lentoaan kotiin ja ahdistaa hurjana kun ei halua lahtea. Seuraavan kerran kuulin, etta Maria on nettikahvilassa tutkailemassa uusia lentoja. Noh sitten menikin paiva ja en kuullut mitaan joten ajattelin, etta noh eipa se kai muuta voinut kun lahtea kotiin, koska tyot ja kaikki odotti. Noh eilen iltapaivalla sain sitten puhelun etta "arvaas missa ma oon"..mina tyhma vastasin etta no suomessa(eihan se ois sinne kerennyt viela millaan) ja sain vastaukseksi etta "phuketin lentokentalla" ja tanaan aamulla, jonkun tuttu aani huuteli mun bungalowin ovella. Siis Maria on takaisin. Uskomatonta! Hullu tytto! :D
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Kuvia viimein!
Loysin kuin loysinkin paikan, jossa saan kuviani kasiteltya. Tuolla kameralla kun kuvia ottaa niin tiedostot ovat hiiirmuisia ja nama aasia koneet eivat ihan niihin kykene. Noh, mutta kuvat ovat nyt sitten nahtavissa mun Facebook profiilissa. Reilusti yli kolme tuntia niita taytyi sinne ahertaa, joten toivottavasti pidatte. Siella siis kuvia lahinna viimeisen kuukauden ajalta. Alkumatkan kuvat joudun lataamaan sitten myohemmin. Pahoittelen tallaista kummallista jarjestelya.
Heiips murut ja terveisia Thaimaasta...Koh Taolla jalleen
Tiina
P.S. Thai numero +66831035762 ja tahan on huomattavasti halvempi soittaa kun tuleviin tai edellisiin. Vink vink :)
Heiips murut ja terveisia Thaimaasta...Koh Taolla jalleen
Tiina
P.S. Thai numero +66831035762 ja tahan on huomattavasti halvempi soittaa kun tuleviin tai edellisiin. Vink vink :)
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Yleiskatsaus
Viimeiset tapahtumat
Viimeiset paivat Balilla menivat balilaisen uudenvuoden merkeissa. Maanantai-iltana isot kulkueet kaduilla kantoivat huiman kokoisia Ogoh-Ogoh-hahmoja, jotka kuvasivat erilaisia pahoja henkia. Seuraavana paivana pysyteltiin sisatiloissa, ilman valoa(ei edes otsalammpu saanut olla paalla), ei puhelimia ja mieli taynna hyvia ajatuksia, jotta saataisiin pahat henget karkoitettua Balilta. Ja ihan oikeasti ulkona liikkuminen on kielletty vangitsemisen uhalla, lentoliikenne lakkautetaan paivaksi siis taydellinen hiljaisuus. Todella tama otetaan tosissaan...vain poliisit partioivat katuja ja etta valot pysyvat sammuksissa. Taman hiljaisuuden aikana pahat henget luulevat, etta Balilla ei enaa ole ihmisia ja ottavat kimpsunsa ja kampsunsa ja lahtevat merille. Nain seuraava vuosi voidaan aloittaa ilman naita kurjimuksia. Seuraavana paivana sita hiljaisuutta vasta osaakin arvostaa, kun kadut taas vilisevat parisevista mopoista ja muista aantelijoista.
Torstaiksi oltiin varattu lennot Sumatralle, lantiseen Indonesiaan; koti Indonesian aarimuslimeille, uhanalaisille orangeille, tulivuorille ja vuoden 2006 tsunami maanjaristykselle. Turistien maara verrattuna Baliin on suuri; kaytannossa tuntuu kuin olisimme kahdestaan valloittamassa Sumatraa. Loistavaa. Ensimmainen stoppi tehtiin Bukit Lawangissa, joka on erittain uhanalaisten orankien aluetta. Vain taalla ja Borneolla voi naita karvaisia kavereita enaa loytaa. Oppaamme Asani vei meidat yhden paivan trekille viidakkoon. Nyt on sanottava aidille anteeksipyynto, koska joudun kertomaan jotain sellaista, mista olet kateellinen :D Paastiin paivan aikan nakemaan lahes 10 orankia ja yksi naaras poikasensa kanssa ihan muutaman metrin paasta. Ihanien, ilmeikkaiden ja lepposien puissaheilujien joukkoon mahtuu maassa liikkuvia pahamaineisia Mina-orankeja. Maineensa ne ovat kartuttaneet puramalla ihmisia. Ja eikohan meidan sitten taytynyt tormata tallaiseen. Onneksi vaan kikatutti kun oppaamme huusi, etta RUN RUN!! Pakkohan siina oli juosta karkuun ettei saa kasivarteen tatuointia hampailla, joita ei ole koskaan pesty. Hahah...aikamoinen kokemus. Tiestitteko muuten, etta omaamme naiden oranssikarvaisten kavereiden kanssa 94,6%:sti samat geenit. Siksi orankien lahelle meneminen ja ruokkiminen on kiellettya, koska tautien tarttuminen puolin ja toisin on mahdollista. Loistava reissu kaiken kaikkineen; viidakkolounaineen, iilimatoineen, laakekasveineen ja koskenlaskuineen.
Eilen saavuttiin Lake toballe, kaakkois-Aasian suurimalle jarvelle ja muinoin kannibaaleina tunnettujen Batak-ihmisten kotiseuduille. Nyt yovytaan samassa guesthousessa kuin Madventuresin Riku ja Tunna taalla ollessaan. Ja vaan relataan.
Ruoka:
Riisia, riisia, riisia. Silla aika pitkalti mennaan. Tietysti erilaisten lisukkeiden kanssa tai paistettuna ja hoystettyna. Aamupalanakin yksi parhaista vaihtoehdoista. Paikallisia hedelmiakin ollaan naposteltu. Naista ehdottomaksi suosikiksi on noussut Mangosteen. Balilla viimeisena iltana iski kuitenkin ihan hirmuinen lankkari ruoan himo ja turistirysa Kuta beachiltahan loytyikin vanha kunnon McDonalds, jossa laskelmieni mukaan soin 1300 kaloria ja aikaa kului ehka 20 minuuttia. Ja voi vinde kun olkin hyva olo sen jalkeen...NOT! Taallahan paikalliset syovat ruokansa kasin ja mekin sita ollaan pari kertaa kokeiltu. Riisin syomienen ei vaan ehka suju meilta yhta siististi kuin paikallisilta. Myos paikallisissa ravintoloissa mammat annostelevat ruokasi kasin banaaninlehtilautaselle. Hassua myos on se, etta ruoat on valmistettu tunteja aikaisemmin ja seisovat lasikaapissa ilmeisesti niin kauan paivan aikana kunnen loppuvat. Kaikki tamahan kuuloistaisi oivalta reseptilta ruokamyrkytykselle, mutta vatsavaivat ovat jossain ihan muuaalla kuin meidan luona kylassa. Ilmeisesti tapa milla ruoat tehdaan varmistaa sen, etta niita voidaan pitaa huoneenlammossa. Ja hyvaa on!
Tiina:
Ihan sama Tiina se taitaa taalla edellen reissata..vain muutaman kokemuksen rikkaampana. Ulkoinen olemus on hiukan kalmaakin kalpeampaa talvi-ihoa tummempi, kulmakarvat ovat karahtaneet valkoisiksi, riisidietilla on ehka saatu noin yksi kilo lisaa ja meikkia ei ole tama naama nahnyt viikoihin. Taytyy koputtaa puuta, mutta sairauksilta ollaan valtytty. Mita nyt vatsa pelottelee heittamalla muutaman kuperkeikan valilla, mutta kenellapa Aasiassa ressaavalla ei. Luteita ei olla tahan mennessa sankykavereina loydetty, joten viime reissun kaltaisia puremakuvia ei toivottavasti ole tiedossa. Poskilihaksissa on kylla havaittavissa paivittaisita jomotusta; syyna jatkuva hymyily.
Fiilikset:
Kuinka ihminen voi olla tulla nain onnelliseksi ihmisista joiden kanssa ei aina edes ole yhteista kielta. Vaikka olemme maapallon suurimmassa muslimimaassa ja lahella aluetta(Banda achec), jossa fanaattisia muslimeja, ei olo voisi tuntua turvallisemmalta. Ihmiset ovat kiinnostuneita ja auttavat ilman, etta odottavat sinulta mitaan vastapalveluksia.
Kunpa nama kaikki fiilikset pysyisivat mielessa samanlaisena kuin nyt. Ne kaikki uudet kokemukset ja elamykset. Se kuinka apina kyttaa kadessasi olevaa banaania, kuinka pelottava voi pieni viidakkoiilimato olla, miten hyvalta riisi voi maistua aamiaisella, miten arsyttavaa on kun apinat hyppivat peltikatollasi keskella yota tai miten ihanan helppoa taalla tuntemmattomien on tulla ja olla lahella. Kaikkia naita varten tulisi pitaa hiljaisia hetkia, miettia ja painaa mieleen. Viime matkasta poiketen en ole suunnitellut tai lukenut etukateen juurikaan, mika on tuonut matkaan erilaista fiilista. Ei tunnu, etta olen taalla matkalla vaan, etta olen ja elan taalla. Koti...silta taalla usein tuntuu. Ehka edellisessa elamassa tai tulevassa elamassa olen kotoisin Aasiasta.
Tulevat tapahtumat:
Paikallinen englannin kielen opettaja pyysi meita kaymaan hanen koululla, jotta oppilaat saisivat harjoitusta englannin kielella puhumisesta. Se viela harkinnan alla, mutta Lake toba toimii kuitenkin kotinamme seuraavat kolme paivaa. Perjantaina sitten suunnistamme takaisin Thaimaahan.
Pahoittelut viela pitkasta viiveesta blogin kirjoittamiseen...
Rakkaudella
Tiina
Viimeiset paivat Balilla menivat balilaisen uudenvuoden merkeissa. Maanantai-iltana isot kulkueet kaduilla kantoivat huiman kokoisia Ogoh-Ogoh-hahmoja, jotka kuvasivat erilaisia pahoja henkia. Seuraavana paivana pysyteltiin sisatiloissa, ilman valoa(ei edes otsalammpu saanut olla paalla), ei puhelimia ja mieli taynna hyvia ajatuksia, jotta saataisiin pahat henget karkoitettua Balilta. Ja ihan oikeasti ulkona liikkuminen on kielletty vangitsemisen uhalla, lentoliikenne lakkautetaan paivaksi siis taydellinen hiljaisuus. Todella tama otetaan tosissaan...vain poliisit partioivat katuja ja etta valot pysyvat sammuksissa. Taman hiljaisuuden aikana pahat henget luulevat, etta Balilla ei enaa ole ihmisia ja ottavat kimpsunsa ja kampsunsa ja lahtevat merille. Nain seuraava vuosi voidaan aloittaa ilman naita kurjimuksia. Seuraavana paivana sita hiljaisuutta vasta osaakin arvostaa, kun kadut taas vilisevat parisevista mopoista ja muista aantelijoista.
Torstaiksi oltiin varattu lennot Sumatralle, lantiseen Indonesiaan; koti Indonesian aarimuslimeille, uhanalaisille orangeille, tulivuorille ja vuoden 2006 tsunami maanjaristykselle. Turistien maara verrattuna Baliin on suuri; kaytannossa tuntuu kuin olisimme kahdestaan valloittamassa Sumatraa. Loistavaa. Ensimmainen stoppi tehtiin Bukit Lawangissa, joka on erittain uhanalaisten orankien aluetta. Vain taalla ja Borneolla voi naita karvaisia kavereita enaa loytaa. Oppaamme Asani vei meidat yhden paivan trekille viidakkoon. Nyt on sanottava aidille anteeksipyynto, koska joudun kertomaan jotain sellaista, mista olet kateellinen :D Paastiin paivan aikan nakemaan lahes 10 orankia ja yksi naaras poikasensa kanssa ihan muutaman metrin paasta. Ihanien, ilmeikkaiden ja lepposien puissaheilujien joukkoon mahtuu maassa liikkuvia pahamaineisia Mina-orankeja. Maineensa ne ovat kartuttaneet puramalla ihmisia. Ja eikohan meidan sitten taytynyt tormata tallaiseen. Onneksi vaan kikatutti kun oppaamme huusi, etta RUN RUN!! Pakkohan siina oli juosta karkuun ettei saa kasivarteen tatuointia hampailla, joita ei ole koskaan pesty. Hahah...aikamoinen kokemus. Tiestitteko muuten, etta omaamme naiden oranssikarvaisten kavereiden kanssa 94,6%:sti samat geenit. Siksi orankien lahelle meneminen ja ruokkiminen on kiellettya, koska tautien tarttuminen puolin ja toisin on mahdollista. Loistava reissu kaiken kaikkineen; viidakkolounaineen, iilimatoineen, laakekasveineen ja koskenlaskuineen.
Eilen saavuttiin Lake toballe, kaakkois-Aasian suurimalle jarvelle ja muinoin kannibaaleina tunnettujen Batak-ihmisten kotiseuduille. Nyt yovytaan samassa guesthousessa kuin Madventuresin Riku ja Tunna taalla ollessaan. Ja vaan relataan.
Ruoka:
Riisia, riisia, riisia. Silla aika pitkalti mennaan. Tietysti erilaisten lisukkeiden kanssa tai paistettuna ja hoystettyna. Aamupalanakin yksi parhaista vaihtoehdoista. Paikallisia hedelmiakin ollaan naposteltu. Naista ehdottomaksi suosikiksi on noussut Mangosteen. Balilla viimeisena iltana iski kuitenkin ihan hirmuinen lankkari ruoan himo ja turistirysa Kuta beachiltahan loytyikin vanha kunnon McDonalds, jossa laskelmieni mukaan soin 1300 kaloria ja aikaa kului ehka 20 minuuttia. Ja voi vinde kun olkin hyva olo sen jalkeen...NOT! Taallahan paikalliset syovat ruokansa kasin ja mekin sita ollaan pari kertaa kokeiltu. Riisin syomienen ei vaan ehka suju meilta yhta siististi kuin paikallisilta. Myos paikallisissa ravintoloissa mammat annostelevat ruokasi kasin banaaninlehtilautaselle. Hassua myos on se, etta ruoat on valmistettu tunteja aikaisemmin ja seisovat lasikaapissa ilmeisesti niin kauan paivan aikana kunnen loppuvat. Kaikki tamahan kuuloistaisi oivalta reseptilta ruokamyrkytykselle, mutta vatsavaivat ovat jossain ihan muuaalla kuin meidan luona kylassa. Ilmeisesti tapa milla ruoat tehdaan varmistaa sen, etta niita voidaan pitaa huoneenlammossa. Ja hyvaa on!
Tiina:
Ihan sama Tiina se taitaa taalla edellen reissata..vain muutaman kokemuksen rikkaampana. Ulkoinen olemus on hiukan kalmaakin kalpeampaa talvi-ihoa tummempi, kulmakarvat ovat karahtaneet valkoisiksi, riisidietilla on ehka saatu noin yksi kilo lisaa ja meikkia ei ole tama naama nahnyt viikoihin. Taytyy koputtaa puuta, mutta sairauksilta ollaan valtytty. Mita nyt vatsa pelottelee heittamalla muutaman kuperkeikan valilla, mutta kenellapa Aasiassa ressaavalla ei. Luteita ei olla tahan mennessa sankykavereina loydetty, joten viime reissun kaltaisia puremakuvia ei toivottavasti ole tiedossa. Poskilihaksissa on kylla havaittavissa paivittaisita jomotusta; syyna jatkuva hymyily.
Fiilikset:
Kuinka ihminen voi olla tulla nain onnelliseksi ihmisista joiden kanssa ei aina edes ole yhteista kielta. Vaikka olemme maapallon suurimmassa muslimimaassa ja lahella aluetta(Banda achec), jossa fanaattisia muslimeja, ei olo voisi tuntua turvallisemmalta. Ihmiset ovat kiinnostuneita ja auttavat ilman, etta odottavat sinulta mitaan vastapalveluksia.
Kunpa nama kaikki fiilikset pysyisivat mielessa samanlaisena kuin nyt. Ne kaikki uudet kokemukset ja elamykset. Se kuinka apina kyttaa kadessasi olevaa banaania, kuinka pelottava voi pieni viidakkoiilimato olla, miten hyvalta riisi voi maistua aamiaisella, miten arsyttavaa on kun apinat hyppivat peltikatollasi keskella yota tai miten ihanan helppoa taalla tuntemmattomien on tulla ja olla lahella. Kaikkia naita varten tulisi pitaa hiljaisia hetkia, miettia ja painaa mieleen. Viime matkasta poiketen en ole suunnitellut tai lukenut etukateen juurikaan, mika on tuonut matkaan erilaista fiilista. Ei tunnu, etta olen taalla matkalla vaan, etta olen ja elan taalla. Koti...silta taalla usein tuntuu. Ehka edellisessa elamassa tai tulevassa elamassa olen kotoisin Aasiasta.
Tulevat tapahtumat:
Paikallinen englannin kielen opettaja pyysi meita kaymaan hanen koululla, jotta oppilaat saisivat harjoitusta englannin kielella puhumisesta. Se viela harkinnan alla, mutta Lake toba toimii kuitenkin kotinamme seuraavat kolme paivaa. Perjantaina sitten suunnistamme takaisin Thaimaahan.
Pahoittelut viela pitkasta viiveesta blogin kirjoittamiseen...
Rakkaudella
Tiina
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Bali again!
Jamahdettiin viela pariksi paivaksi kuvan kauniille Gili Trawangan saarelle ja viela lahtiessakin takaraivosta kuului kuiskaus, etta olisiko sittenkin pitanyt viela jaada. Parin paivan aikana nahtiin kuitenkin viela lisaa kilpikonnia, opittiin etta Tiina-nimi on ilmeisesti hindujen taruissa rakkauden jumalan tyttaren nimi ja etta kasvoissa kannaattaa taalla kantaa luomia;ovat kuin timantteja kasvoilla. Joten nyt kannan ylpeana poskessa olevaa luomeani.
Gilithan tosiaan ovat jo muslimialuetta ja juteltiin paljon paikallisten muslimien kanssa. Kylla lahi-idan luoma muslimiuskonnon kuva muuttuu kun taalla naiden ihanien ihmisten kanssa juttelee. Sanoivat myos, etta heidan mielestaan harjoittavat muslimiuskontoa hiukan vaarin lahi-idassa. Taalla ei pingoteta uskonnon kanssa ja hindut, muslimit, kristityt, buddhalaiset voivat kaikki olla ystavia keskenaan ilman minkaanlaista kismaa. Hiukan vaikeaa oli kuitenkin ymmartaa sita, kuinka joillain naista herroista saattoi olla neljakin vaimoa. Kuulemma muslimiehella todennakoisemmin lippu taivaaseen, mita useamman naisen on saanut rengastettua. Hmm, nainkohan on.
Hupaisaa naiden ihmisten kanssa on se, etta jos vaikka menet olusille ravintolaan saattaa tyontekijat pikkuhiljaa hilautua samaan poytaan, kaivavat omat pullonsa esiin, joista ilomielin sitten tarjoillaan koko loppuilta riisi- tai kookosviinaa. Nauru ja hymy on herkassa ja ihmisten kanssa on kotoisa olo. Siina sitten rohnotellaan kuten olisi aina tunnettu. Toisaalta kusevat bisneksensa tarjoamalla juomia, mutta kiinnostus toisia kaksijalkaisia ja kulttureja kohtaan nayttaa olevan tarkeampaa. Mutta poikkeuksiakin loytyy; joukkoon mahtuu myos vahan liiankin karkkaasti lahestyvia ihmisia. Ensimmaista kertaa Aasiassa esim miehet saattavat huudella suht rivojakin lausahduksia ja saattavat yhtaakkia ottaa kainaloon ja yrittavat pusutella ilman, etta olet edes kerennyt sanomaan moi. Ahdistavaa, mutta onneksi nama ovat harvassa ja tilanteet ovat kuitenkin vahan vitsailua. Myos jotkut rihkamakauppiaat ovat suht tyrkkyja..enemman kuin muaalla Aasiassa. "Ei kiitos" taalla tuntuu valilla olevan kuin korvien ohitse lentava hoyhen. Suurin osa ihania ihmisia, jotka omaavat ehdottomasti Aasian leveimmat hymyt.
Tultiin takaisin Balille laivalla ja taytyy mainita, etta viimevuoden kuolemanpelkoisten Filippiini-laivareissujen jalkeen on ollut pelko persauksissa joka jerta ennen merelle lahtoa, mutta meri on ollut taydellinen. Ei kertaakaan laivaa korkeampia aaltoja tai edes mitaan sita lahella. Pysahdyttiin pariksi paivaksi oikein mukavaan ranta cityyn nimelta Padang Bai. Yhden reggae baarissa vietetyn Arak-illan(kookosviinaa) jalkeen oli lahdettava pohjois-Balille, Lovinaan. Arvatkaapa milla hinnalla saatiin oma huone joka on rannan laheisyydessa, aamianen kuuluu hintaan ja myos sinihohtoinen uima-allas aurinkotuoleineen loytyy pihalta?? Huikeat 7,9 euroa koko setti eli minun osuus alle nelja euroa. Ei paha. Samoilla hinnoilla yleensakin ollaan paasty yopymaan, mutta ei naiden extra ominaisuuksien kanssa. Noh, Lovina meidat veti saapumaan siksi, etta taalta kasin paasee tekemaan delffiiniretkia, joka tanaan aamukuudelta kaytiin sutasemassa. Siella ne upeat dolffiinit olivat aamupalalla syomassa pikkutonnikaloja keskella Javan merta. Sen jalkeen snorklattiin koralliriutalla kauniiden akvaariokalojen kanssa, joita oli paaaljon. Huikeita vareja taalla naissa kaloissa. Jaa meidan hauet kakkoseksi; sori vaan :D ainiin tamakin piti mainita etta kaytiin eilen kokkauskurssilla Balilaisen Butun kotona. Opittiin kuinka tehdaan indonesialaisia kanapullia, kanacurrya, jotain saniaisen tapaista mausteisessa kookoskastikkeessa, tuoretta tonnikalaa grillattuna banaaninlehdissa, papuja vikattuna indonesialaisittain ja MeeGorengia eli paistettua nuudelia. Nam Nam. Isukki muuten ihan tuli vaan mieleen etta tiesitkos etta saniaisten uusia kiemuralla olevia versoja voi syoda...ovat kuulemma terveellisia.
Nyt olen viime paivina tajunnut sen, miksi mun suuntavaisto on hiukan hukassa. Mulla ei kotona tai muualla ulkomailla ole koskaan ongelmia suunnistaa ja osaan aina reitin takaisin. Muitan myos reitteja lapsuudesta asti ja ilmasuunnat pysyvat aina selvilla, joten tallainen hahmotuskyky on aina ollut aika hyva. No se siita hehkuttamisesta. Olen kuitenkin taalla ollut usein ihan sekaisin ja nyt tajusin, etta koska olen ensimmaista kertaa paivantasaajan alapuolella niin aurinkohan kulkee eri tavalla. En tallakaan hetkella pysty kuvittelemaan mihin pain tuo palava pallo tuolta seuraavaksi putoaa. Aika kummallista ja hyvin hassu tunne :D
Sellaista taalla...Pus pus!!
Tiina
P.S. saa soittaa ja lahetella viesteja...hihihi :D indo-numeroon....
Gilithan tosiaan ovat jo muslimialuetta ja juteltiin paljon paikallisten muslimien kanssa. Kylla lahi-idan luoma muslimiuskonnon kuva muuttuu kun taalla naiden ihanien ihmisten kanssa juttelee. Sanoivat myos, etta heidan mielestaan harjoittavat muslimiuskontoa hiukan vaarin lahi-idassa. Taalla ei pingoteta uskonnon kanssa ja hindut, muslimit, kristityt, buddhalaiset voivat kaikki olla ystavia keskenaan ilman minkaanlaista kismaa. Hiukan vaikeaa oli kuitenkin ymmartaa sita, kuinka joillain naista herroista saattoi olla neljakin vaimoa. Kuulemma muslimiehella todennakoisemmin lippu taivaaseen, mita useamman naisen on saanut rengastettua. Hmm, nainkohan on.
Hupaisaa naiden ihmisten kanssa on se, etta jos vaikka menet olusille ravintolaan saattaa tyontekijat pikkuhiljaa hilautua samaan poytaan, kaivavat omat pullonsa esiin, joista ilomielin sitten tarjoillaan koko loppuilta riisi- tai kookosviinaa. Nauru ja hymy on herkassa ja ihmisten kanssa on kotoisa olo. Siina sitten rohnotellaan kuten olisi aina tunnettu. Toisaalta kusevat bisneksensa tarjoamalla juomia, mutta kiinnostus toisia kaksijalkaisia ja kulttureja kohtaan nayttaa olevan tarkeampaa. Mutta poikkeuksiakin loytyy; joukkoon mahtuu myos vahan liiankin karkkaasti lahestyvia ihmisia. Ensimmaista kertaa Aasiassa esim miehet saattavat huudella suht rivojakin lausahduksia ja saattavat yhtaakkia ottaa kainaloon ja yrittavat pusutella ilman, etta olet edes kerennyt sanomaan moi. Ahdistavaa, mutta onneksi nama ovat harvassa ja tilanteet ovat kuitenkin vahan vitsailua. Myos jotkut rihkamakauppiaat ovat suht tyrkkyja..enemman kuin muaalla Aasiassa. "Ei kiitos" taalla tuntuu valilla olevan kuin korvien ohitse lentava hoyhen. Suurin osa ihania ihmisia, jotka omaavat ehdottomasti Aasian leveimmat hymyt.
Tultiin takaisin Balille laivalla ja taytyy mainita, etta viimevuoden kuolemanpelkoisten Filippiini-laivareissujen jalkeen on ollut pelko persauksissa joka jerta ennen merelle lahtoa, mutta meri on ollut taydellinen. Ei kertaakaan laivaa korkeampia aaltoja tai edes mitaan sita lahella. Pysahdyttiin pariksi paivaksi oikein mukavaan ranta cityyn nimelta Padang Bai. Yhden reggae baarissa vietetyn Arak-illan(kookosviinaa) jalkeen oli lahdettava pohjois-Balille, Lovinaan. Arvatkaapa milla hinnalla saatiin oma huone joka on rannan laheisyydessa, aamianen kuuluu hintaan ja myos sinihohtoinen uima-allas aurinkotuoleineen loytyy pihalta?? Huikeat 7,9 euroa koko setti eli minun osuus alle nelja euroa. Ei paha. Samoilla hinnoilla yleensakin ollaan paasty yopymaan, mutta ei naiden extra ominaisuuksien kanssa. Noh, Lovina meidat veti saapumaan siksi, etta taalta kasin paasee tekemaan delffiiniretkia, joka tanaan aamukuudelta kaytiin sutasemassa. Siella ne upeat dolffiinit olivat aamupalalla syomassa pikkutonnikaloja keskella Javan merta. Sen jalkeen snorklattiin koralliriutalla kauniiden akvaariokalojen kanssa, joita oli paaaljon. Huikeita vareja taalla naissa kaloissa. Jaa meidan hauet kakkoseksi; sori vaan :D ainiin tamakin piti mainita etta kaytiin eilen kokkauskurssilla Balilaisen Butun kotona. Opittiin kuinka tehdaan indonesialaisia kanapullia, kanacurrya, jotain saniaisen tapaista mausteisessa kookoskastikkeessa, tuoretta tonnikalaa grillattuna banaaninlehdissa, papuja vikattuna indonesialaisittain ja MeeGorengia eli paistettua nuudelia. Nam Nam. Isukki muuten ihan tuli vaan mieleen etta tiesitkos etta saniaisten uusia kiemuralla olevia versoja voi syoda...ovat kuulemma terveellisia.
Nyt olen viime paivina tajunnut sen, miksi mun suuntavaisto on hiukan hukassa. Mulla ei kotona tai muualla ulkomailla ole koskaan ongelmia suunnistaa ja osaan aina reitin takaisin. Muitan myos reitteja lapsuudesta asti ja ilmasuunnat pysyvat aina selvilla, joten tallainen hahmotuskyky on aina ollut aika hyva. No se siita hehkuttamisesta. Olen kuitenkin taalla ollut usein ihan sekaisin ja nyt tajusin, etta koska olen ensimmaista kertaa paivantasaajan alapuolella niin aurinkohan kulkee eri tavalla. En tallakaan hetkella pysty kuvittelemaan mihin pain tuo palava pallo tuolta seuraavaksi putoaa. Aika kummallista ja hyvin hassu tunne :D
Sellaista taalla...Pus pus!!
Tiina
P.S. saa soittaa ja lahetella viesteja...hihihi :D indo-numeroon....
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Ah Indonesia!
Edellisesta todella uuvuttavasta matkasta on toivuttu ja elama hymyilee taas kerran. Ensimmaista kertaa olen paivantasaajan alapuolella ja kaikki taalla onkin taivaalla ihan nurinkurin. Aurinkokin tuntuu olevan aikas polttavan lahella.
Tosiaan tapasin jo lentokentalla hyvan ystavani Marian(tyokaveri), jonka reissua odotin innolla silla on Marian ensimmainen kerta Aasiassa. Lennot olivat Jakartassa ajoillaan joten saastyttiin sekoilulta. Varoitin jo etukateen Mariaa kuumasta ja kosteasta kelista ja siita kuinka 5minuutin jalkeen vaatteet ovat jo tarrautuneet ihoon ja ohimoilta valuu hikipisaroita...ja tama patee myos yoaikaan. Ja toteenhan tuo kavi silla taalla on viela Thaimaatakin huomattavasti kosteampi ilmasto. Lahdettiin samantien viela lennoin kohti Balia, Indonesian helmea, joka on ainut suurempi hindu alue tassa 240 miljoonaa ihmista asuttavassa muslimi maassa. Ensimmainen kohde balilla oli Kuta beach; pitka ranta, jonka kaduilla oli Burger kingia, McDonaldsia, resortteja ja rannalla aurinkotuoleja ja surffareita, joten naiden vuoksi emme viipyneet kuin hetken ja lahdimme kothi Ubudia. Tassa kaupungissa kaikki tuntuivat olevan jonkinnakoisia taiteilijoita; maalareita, kankaantekijoita, puun- tai kivenveistajia. Otimme alemme skootterit ja muutaman paikallisen kuskin silla ensinnakin meidan skootteriajotaidot eivat ehka ole ne vahvimmat ja viela kun taalla on vasemmanpuoleinen liikenne. Noh eipa olisi kylla nahnyt yhtaan mitaan jos olisi itse lahtenyt ajelemaan tai ainakin noin kahden korttelin jalkeen olisi ollut pahasti hukassa silla kadut menevat niin solmuun ja mutkalle kun vaan pystyy. Kaytiin tulivuoren kuumilla lahteilla, kahvi-,kaakao ja hedelmaviljemilla, temppeleilla, balilaista tanssia, hopeapajalla ja viimeisena bongattiin paikka jossa oli kukkotappelukeha. Kukkotappeluhan on Aasiassa suosittua vapaajan viihdetta paikallisten keskuudessa ja varmaan joka toisessa kodissa kasvatetaan upeita urossiivekkaita, jotta voidaan haastaa naapurin kukko taistoon. Lansimaalaisten suosioon laji ei ilmeisesti ole loytanyt raan meininkinsa vuoksi. Ensin valitaan sopiva pari, jonka jalkeen kukkojen jalkoihin kiinnitetaan narulla teravat terat, joilla voittaja siis kaytannossa havoittaa toista niin pahasti, etta haviaja kuolee. Tosin yleensa voittajankin on niin pahasti haavoittunut, etta joutuu sekin grilliin. Sinne tepasteltiin katsomaan ja tuntui, etta meissa oli paljon enemman kummasteltavaa; taitaa olla laji lahinna miesten harrastus. Hurjaa oli se kuinka nopeasti ottelu oli jo siina vaiheessa ettei toisessa kukossa juuri henki enaa pihissyt. Olipahan kokemus.
Ubudissa kaytiin myos Monkey forest metsassa, joka siis nimensa mukaisesti taynna suht kesyja apinoita. Kylla niiden ilmeissa ja eleissa on sitten hyyyyvin paljon samaa kun meilla ihmisilla. Saipahan kikattaa.
Muutaman loistavan kaupunkipaivan jalkeen odotimme jo, etta paasisimme meren rannalle. Sille turkoosia kimmeltavalle merelle josta kaikki Indonesian yhteydessa puhuvat. Otimme siis suunnaksi Gili saaret, joissa ei sallita moottoriajoneuvoja ja matkoihin kaytetaan joko pyoraa tai cimodoa eli hurjan suloisia hevosvaunuja. Jo ensimmaisen 10 minuutin jalkeen taisimme molemmat huokaista ja kysya toisiltamme, etta voidaanko jaada tanne. Korallien ymparoima pieni saari jonka ympari voi kavella parissa tunnissa taytti kaikki meidan toiveet. Eika vaan turkoosin vetensa ansiosta vaan muutenkin tunnelma taalla karistaa viimeisetkin stressin aiheuttajat. Paatimme vuokrata pyorat ja snorklauskamat, pukea bikinit paalle ja lahtea kiertamaan saarta valilla snorklaillen. Meidan snorklaustaidot eivat olleet ehka kovinkaan kiilloteltuja ja alkukankeutta oli havaittavissa. Toisaalta meidan valineetkaan eivat tainneet olla ne parhaimmat. Kun ne saatiin vaihdettua oli meininki eri. Paastiin nakemaan hienon varisia korallikaloja, ankerias, pallokala, mutta paivan ehdoton kohokohta oli yli metrin pituinen kilpikonna joka oli tullut syontireissulle koralleille. Uitiin sen kanssa ja kaveri ei ollut moksiskaan. Paasin jopa niin lahelle, etta koskin sen kilpea, joka oli aikas levainen. Kylla sen jalkeen oli pakko nousta pintaan ja ehka kiljahtaakin. Todella upeaa. Trooppinen myrsky kuitenkin paatti lopettaa meidan snorklausreissun, mutta toisaalta oltiinkin jo aika naatteja voimakkaan merivirtauksen vuoksi.
Pajoittelen sita etten paassyt vastaamaan teidan viesteihin siita tsunamivaroituksesta...yhteydet kun taalla ovat aika huonot. Kaikki kuitenkin kunnossa. Tassa meidan indonesialiittyman numero johon kannattaa ehka tulevat yhteydenotot seuraavan 3 viikon ajan kun tuo suomiliittyma on niin harvoin paalla +6281805668167
Seuraavalla kerralla taytyy kylla puhua naista ihmisista...erilaisia..en oikeen ota selvaa..hyvalla tavalla :)
Tiina
Tosiaan tapasin jo lentokentalla hyvan ystavani Marian(tyokaveri), jonka reissua odotin innolla silla on Marian ensimmainen kerta Aasiassa. Lennot olivat Jakartassa ajoillaan joten saastyttiin sekoilulta. Varoitin jo etukateen Mariaa kuumasta ja kosteasta kelista ja siita kuinka 5minuutin jalkeen vaatteet ovat jo tarrautuneet ihoon ja ohimoilta valuu hikipisaroita...ja tama patee myos yoaikaan. Ja toteenhan tuo kavi silla taalla on viela Thaimaatakin huomattavasti kosteampi ilmasto. Lahdettiin samantien viela lennoin kohti Balia, Indonesian helmea, joka on ainut suurempi hindu alue tassa 240 miljoonaa ihmista asuttavassa muslimi maassa. Ensimmainen kohde balilla oli Kuta beach; pitka ranta, jonka kaduilla oli Burger kingia, McDonaldsia, resortteja ja rannalla aurinkotuoleja ja surffareita, joten naiden vuoksi emme viipyneet kuin hetken ja lahdimme kothi Ubudia. Tassa kaupungissa kaikki tuntuivat olevan jonkinnakoisia taiteilijoita; maalareita, kankaantekijoita, puun- tai kivenveistajia. Otimme alemme skootterit ja muutaman paikallisen kuskin silla ensinnakin meidan skootteriajotaidot eivat ehka ole ne vahvimmat ja viela kun taalla on vasemmanpuoleinen liikenne. Noh eipa olisi kylla nahnyt yhtaan mitaan jos olisi itse lahtenyt ajelemaan tai ainakin noin kahden korttelin jalkeen olisi ollut pahasti hukassa silla kadut menevat niin solmuun ja mutkalle kun vaan pystyy. Kaytiin tulivuoren kuumilla lahteilla, kahvi-,kaakao ja hedelmaviljemilla, temppeleilla, balilaista tanssia, hopeapajalla ja viimeisena bongattiin paikka jossa oli kukkotappelukeha. Kukkotappeluhan on Aasiassa suosittua vapaajan viihdetta paikallisten keskuudessa ja varmaan joka toisessa kodissa kasvatetaan upeita urossiivekkaita, jotta voidaan haastaa naapurin kukko taistoon. Lansimaalaisten suosioon laji ei ilmeisesti ole loytanyt raan meininkinsa vuoksi. Ensin valitaan sopiva pari, jonka jalkeen kukkojen jalkoihin kiinnitetaan narulla teravat terat, joilla voittaja siis kaytannossa havoittaa toista niin pahasti, etta haviaja kuolee. Tosin yleensa voittajankin on niin pahasti haavoittunut, etta joutuu sekin grilliin. Sinne tepasteltiin katsomaan ja tuntui, etta meissa oli paljon enemman kummasteltavaa; taitaa olla laji lahinna miesten harrastus. Hurjaa oli se kuinka nopeasti ottelu oli jo siina vaiheessa ettei toisessa kukossa juuri henki enaa pihissyt. Olipahan kokemus.
Ubudissa kaytiin myos Monkey forest metsassa, joka siis nimensa mukaisesti taynna suht kesyja apinoita. Kylla niiden ilmeissa ja eleissa on sitten hyyyyvin paljon samaa kun meilla ihmisilla. Saipahan kikattaa.
Muutaman loistavan kaupunkipaivan jalkeen odotimme jo, etta paasisimme meren rannalle. Sille turkoosia kimmeltavalle merelle josta kaikki Indonesian yhteydessa puhuvat. Otimme siis suunnaksi Gili saaret, joissa ei sallita moottoriajoneuvoja ja matkoihin kaytetaan joko pyoraa tai cimodoa eli hurjan suloisia hevosvaunuja. Jo ensimmaisen 10 minuutin jalkeen taisimme molemmat huokaista ja kysya toisiltamme, etta voidaanko jaada tanne. Korallien ymparoima pieni saari jonka ympari voi kavella parissa tunnissa taytti kaikki meidan toiveet. Eika vaan turkoosin vetensa ansiosta vaan muutenkin tunnelma taalla karistaa viimeisetkin stressin aiheuttajat. Paatimme vuokrata pyorat ja snorklauskamat, pukea bikinit paalle ja lahtea kiertamaan saarta valilla snorklaillen. Meidan snorklaustaidot eivat olleet ehka kovinkaan kiilloteltuja ja alkukankeutta oli havaittavissa. Toisaalta meidan valineetkaan eivat tainneet olla ne parhaimmat. Kun ne saatiin vaihdettua oli meininki eri. Paastiin nakemaan hienon varisia korallikaloja, ankerias, pallokala, mutta paivan ehdoton kohokohta oli yli metrin pituinen kilpikonna joka oli tullut syontireissulle koralleille. Uitiin sen kanssa ja kaveri ei ollut moksiskaan. Paasin jopa niin lahelle, etta koskin sen kilpea, joka oli aikas levainen. Kylla sen jalkeen oli pakko nousta pintaan ja ehka kiljahtaakin. Todella upeaa. Trooppinen myrsky kuitenkin paatti lopettaa meidan snorklausreissun, mutta toisaalta oltiinkin jo aika naatteja voimakkaan merivirtauksen vuoksi.
Pajoittelen sita etten paassyt vastaamaan teidan viesteihin siita tsunamivaroituksesta...yhteydet kun taalla ovat aika huonot. Kaikki kuitenkin kunnossa. Tassa meidan indonesialiittyman numero johon kannattaa ehka tulevat yhteydenotot seuraavan 3 viikon ajan kun tuo suomiliittyma on niin harvoin paalla +6281805668167
Seuraavalla kerralla taytyy kylla puhua naista ihmisista...erilaisia..en oikeen ota selvaa..hyvalla tavalla :)
Tiina
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Thaimaa->Malesia->Indonesia
Oli aika jattaa hyvastit ihanalla Koh Taolle..voih, kuinka siella viihdyinkaan. Ne ihmiset! Love love love! Kuala Lumpur Malesiassa oli paikka jonne oli kerettava perjantaihin mennessa nimittain siella odotti lento kohti Indonesiaa. Tarkoitus oli varata helppo junamatka Thaimaasta Malesiaan, mutta yllatys yllatys junat olivat kaikki taynna, joten jouduin turvautumaan bussilla matkustamiseen. Lipun myyja lupasi, etta olisin perilla torstaina n.22 tunnin paasta lahdosta, joka antaisi viela aikaa viettaa yksi yo Kuala lumpurissa ennen seuraavan paivan lentoa. Viimeinen ilta ja oli haikeutta molemmin puolin lahdon kanssa...Pojat (siis burmalaiset) istuivat koko illan mun kanssa viela rupattelemassa ja kyselivat koska tulen takaisin. He saattoivat mut bussille ja huutelivat peraan etta We love You Tiina. Voi niita...hyvia muistoja jai.
No ensimmainen etappi matkaa oli yovene, joka ilmeisesti kaikkien turistien yllatykseksi oli pieni puinen kippo, jossa nukuttiin 80cm levyisella patjalla vierustoverin kanssa kahdestaan. Ja tietysti mun tuurilla sain n.190 cm turistipojan toiselle puolelle ja toisella puolella nukkui suht kookas aasialaismies. Siina sitten kyhnotettiin toistemme kainaloissa vuorotellen. 8 tunnin matka kuitenkin sujui suhteellisen nopeasti nukkuen, mutta eipa ollut minun matka paattymassa siihen vaan pitka bussi matka toiseen maahan oli viela edessa. Aasialaiseen tyylin siis jouduttiin odottelemaan ja vaihtamaan bussia ja ja taas odottelemaan ja taas vaihtamaan bussia. Paastiin Malesian rajalle ja yhden britti kundin kanssa pohdittiin, kuinka pitka matka meilla viela olisi paamaaraamme Kuala lumpuriin. Kuvittelimme sen olevan ehka noin 4tunnin paassa ja luvattuun saapumisaikaan olisi enaa 2 tuntia. Noh, tamahan nyt oli ihan odotettavissa silla aasiassa mikaan ei ole ajallaan...ei koskaan. Parin tunnin paasta oltiin Penangissa, jossa yllatys yllatys meidan piti vaihtaa bussia. Seuraava bussi olisi lahtenyt n.20 min kuluttua, mutta sepas olikin taynna, joten odottelimme kadulla istuen seuraava bussia jonka piti lahtea 3 tunnin paasta, mutta sekin viivastyi tunnin. Onneksi viimein saatiin bussi jossa istuinosaa sai kaannettya jopa nukuttavaan asentoon. Noin neljan aikaan perjantaina aamuyosta oltiin perilla Kuala Lumpurissa suihkun tarpeessa, nalkaisina ja erittain vasyneina. Eipa kannattanut enaa tassa vaiheessa ottaa huonetta silla meilla oli britti kundin kanssa enaa 12 tuntia lentojen lahtoon, joten otimme bussin Kuala lumpurin lentokentalle, jossa siis palloiltiin seuraava puolivuorokautta. Kaiken taman hereilla olon jalkeen molempien silmapussit olivat aikamoinen naky. Onneksi paastiin suihkuun nimittain lahes 40 tunnin, 30 asteen ja imastoimattomien bussien yhdistelma oli tehnyt meista haisevia ja nuhjuisia matkaajia. Tarinoita kertoessa kulutettiin aikaa. Samilla oli 16 tunnin lento kohti britteja kun taas minulle ensin lento Indonesiaan Jakartaan, jossa tapasin Marian(ystava kotoa) ja sen jalkeen viela yhteinen lento Balille.
Balille paastyamme huokaisin helpotuksesta siita etta 53 tunnin matka olisi viimein ohi ja reissu Marian kanssa voisi alkaa. Juttuseura taisi jaada suhteellisen vahalle ja uni taisi tulla ennen kuin sain paata tyynyyn. Nyt kuitenkin Balilla, jossa ilma on kostea kuin hoyrysaunassa ja aalloot ovat hurjia. Paadyimme ottamaan bussin pois isosta turisti keskittymasta kaupunkiin nimelta Ubud, jossa on paljon balilaisia taiteilijoita, kasitoita, joogaa, apinoita, balilaista tanssia, temppeleita... Naita tutkiessa siis seuraavat pari paivaa ja edelleen naita silmapusseja karistellessa...
Tiina
No ensimmainen etappi matkaa oli yovene, joka ilmeisesti kaikkien turistien yllatykseksi oli pieni puinen kippo, jossa nukuttiin 80cm levyisella patjalla vierustoverin kanssa kahdestaan. Ja tietysti mun tuurilla sain n.190 cm turistipojan toiselle puolelle ja toisella puolella nukkui suht kookas aasialaismies. Siina sitten kyhnotettiin toistemme kainaloissa vuorotellen. 8 tunnin matka kuitenkin sujui suhteellisen nopeasti nukkuen, mutta eipa ollut minun matka paattymassa siihen vaan pitka bussi matka toiseen maahan oli viela edessa. Aasialaiseen tyylin siis jouduttiin odottelemaan ja vaihtamaan bussia ja ja taas odottelemaan ja taas vaihtamaan bussia. Paastiin Malesian rajalle ja yhden britti kundin kanssa pohdittiin, kuinka pitka matka meilla viela olisi paamaaraamme Kuala lumpuriin. Kuvittelimme sen olevan ehka noin 4tunnin paassa ja luvattuun saapumisaikaan olisi enaa 2 tuntia. Noh, tamahan nyt oli ihan odotettavissa silla aasiassa mikaan ei ole ajallaan...ei koskaan. Parin tunnin paasta oltiin Penangissa, jossa yllatys yllatys meidan piti vaihtaa bussia. Seuraava bussi olisi lahtenyt n.20 min kuluttua, mutta sepas olikin taynna, joten odottelimme kadulla istuen seuraava bussia jonka piti lahtea 3 tunnin paasta, mutta sekin viivastyi tunnin. Onneksi viimein saatiin bussi jossa istuinosaa sai kaannettya jopa nukuttavaan asentoon. Noin neljan aikaan perjantaina aamuyosta oltiin perilla Kuala Lumpurissa suihkun tarpeessa, nalkaisina ja erittain vasyneina. Eipa kannattanut enaa tassa vaiheessa ottaa huonetta silla meilla oli britti kundin kanssa enaa 12 tuntia lentojen lahtoon, joten otimme bussin Kuala lumpurin lentokentalle, jossa siis palloiltiin seuraava puolivuorokautta. Kaiken taman hereilla olon jalkeen molempien silmapussit olivat aikamoinen naky. Onneksi paastiin suihkuun nimittain lahes 40 tunnin, 30 asteen ja imastoimattomien bussien yhdistelma oli tehnyt meista haisevia ja nuhjuisia matkaajia. Tarinoita kertoessa kulutettiin aikaa. Samilla oli 16 tunnin lento kohti britteja kun taas minulle ensin lento Indonesiaan Jakartaan, jossa tapasin Marian(ystava kotoa) ja sen jalkeen viela yhteinen lento Balille.
Balille paastyamme huokaisin helpotuksesta siita etta 53 tunnin matka olisi viimein ohi ja reissu Marian kanssa voisi alkaa. Juttuseura taisi jaada suhteellisen vahalle ja uni taisi tulla ennen kuin sain paata tyynyyn. Nyt kuitenkin Balilla, jossa ilma on kostea kuin hoyrysaunassa ja aalloot ovat hurjia. Paadyimme ottamaan bussin pois isosta turisti keskittymasta kaupunkiin nimelta Ubud, jossa on paljon balilaisia taiteilijoita, kasitoita, joogaa, apinoita, balilaista tanssia, temppeleita... Naita tutkiessa siis seuraavat pari paivaa ja edelleen naita silmapusseja karistellessa...
Tiina
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Miniterveiset Koh tao:lta...taas
Ihana rentouttava pikku ranta jai taakse ja vastoin kaikkia suunnitelmiani ja matkustustapojani otin laivalipun edelliseen paikkaan eli Koh tao:lle. Tahan on erittain hyva syy. Viikko sitten kun oltiin taalla tyttojen kanssa tavattiin aivan mielettoman kiva burmalainen kundi nimelta Kha-la. Coconut-boy (helpompi nimi) tyoskentelee yhdessa rantaravintoiloissa ja ystavystyttiin viime kerralla niin, etta oli pakko tulla takaisin. Itseasiassa tarkoituksena oli vieda Kha-la kaymaan burmassa tapaamassa perhettaan, koska ei ole paassyt kaymaan siella vuoteen. 20 euron kk-palkalla ei kylla juu ihan kauhesti matkustella. Valitettavasti 7 paivaa viikossa ja 13 tuntia paivassa toita estaa hiukan sellaiselle matkalle lahtemista, joka olisi ehka kestanyt vahintaan 3 paivaa.
No mutta eipa tuo ole haitannut. Olen ollut erittain tyytyvainen paluustani. Vaikka tama ei mikaan rauhallisuuden tyyssija olekaan kuten edellinen paikka. Kha-la on vienyt mua sellasiin paikkoihin johin taalla bikineissa pyorivat turistit eivat mene. Parisen paivaa olen siis pyorinyt paikallisten ja burmalaisten kodeissa, pikku teehuoneissa, pelaamassa korttia ja bilista ja syonyt burmalaista ruokaa..nam. Naiden kaikkien mukavien kokekemusten myota olen tutustunut aarettoman mukaviin burmalaisiin ja hauskaa onkin nyt kavella taalla kun burmalaiset huutaa Minglawa shii Tiina tai Nikaun laa shii(moi tai mita kuuluu). Jos tallaisia ihmisia viela loytaa jostain niin voi olla viela tyytyvainen asuvansa talla planeetalla. Ehkapa taytyy muuttaa Burmaan :D Hahahaa...se taytyy viela mainita, etta eipa ehka kannatta aasialaisten kanssa lahtea juomaan silla ne konttaa, sammaltaa ja oksentaa jo siina vaiheessa kun itse vasta on paassyt vauhtiin. Tama siis tuli koettua eilen kun lahdettiin thaimaalaisten ja burmalaisten kanssa porukalla ulos. Ja kohta jo talutettiin paata lyhyempia kundeja kotiin nukkumaan; myos Kha-laa.
Pari paivaa ajattelin viela viettaa Ko Taolla; maaten rannalla ja olla naiden ihanien ihmisten kanssa. Ensi viikon torstaina on sitten uudet kuviot ja reissaamistakin sitten reilusti enemman nimittain lento kohti Indonesiaa odottaa.
Tiina- shet la!!! <3
No mutta eipa tuo ole haitannut. Olen ollut erittain tyytyvainen paluustani. Vaikka tama ei mikaan rauhallisuuden tyyssija olekaan kuten edellinen paikka. Kha-la on vienyt mua sellasiin paikkoihin johin taalla bikineissa pyorivat turistit eivat mene. Parisen paivaa olen siis pyorinyt paikallisten ja burmalaisten kodeissa, pikku teehuoneissa, pelaamassa korttia ja bilista ja syonyt burmalaista ruokaa..nam. Naiden kaikkien mukavien kokekemusten myota olen tutustunut aarettoman mukaviin burmalaisiin ja hauskaa onkin nyt kavella taalla kun burmalaiset huutaa Minglawa shii Tiina tai Nikaun laa shii(moi tai mita kuuluu). Jos tallaisia ihmisia viela loytaa jostain niin voi olla viela tyytyvainen asuvansa talla planeetalla. Ehkapa taytyy muuttaa Burmaan :D Hahahaa...se taytyy viela mainita, etta eipa ehka kannatta aasialaisten kanssa lahtea juomaan silla ne konttaa, sammaltaa ja oksentaa jo siina vaiheessa kun itse vasta on paassyt vauhtiin. Tama siis tuli koettua eilen kun lahdettiin thaimaalaisten ja burmalaisten kanssa porukalla ulos. Ja kohta jo talutettiin paata lyhyempia kundeja kotiin nukkumaan; myos Kha-laa.
Pari paivaa ajattelin viela viettaa Ko Taolla; maaten rannalla ja olla naiden ihanien ihmisten kanssa. Ensi viikon torstaina on sitten uudet kuviot ja reissaamistakin sitten reilusti enemman nimittain lento kohti Indonesiaa odottaa.
Tiina- shet la!!! <3
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Tiina sydan Thaimaa
Koh Tao jai taakse ja suunnattiin tytsyjen kanssa viereiselle Koh Phanganin saarelle. Ihan mukavaa vaihtelua varsinkin kun kaikissa aikaisemmissa paikoisa olin aiemmin jo ollut. Niin no...alunperin mietitytti onko se ihan mun mesta, nimittain Phangan on tunnettu FullMoon bileistaan, jonne jokainen hiukankin biletyksesta pitava reppureissaaja tulee vetamaan hirmuiset larvit papan rahoilla, jonka jalkeen sitten loytavat itsensa aamulla puolialastomina ja ryostettyina rannalta. Olin kuitenkin ottanut hiukan selvaa etukateen ja loysin joogareiden suosiman pienen rannan Phanganin laitamilta. Tanne siis tultiin ja heti paikassa oli kadotuksen tunnetta. Paikka jonne selvastikaan kukaan ei tule hetkeksi vaan kaikki haluavat jaada lopullisesti. Paljon hippeja, jotka joko asuvat pysyvasti tai ainakin viihtyvat kuukausia. Ihmiset tuntevat toisensa nimelta, moikaavat, hymyilevat kaikille ja halailevat...siis lempeytta ja rakkautta ilmassa. Sielu ja kroppa tuntuu taalla olevan nin rauhassa..tuntuu jotenkin silta kuin sulaisi. Hahahaaa..ja tahan olotilaan ei ole tarvinnut possytella yhtikas mitaan. Siitas saitte senkin vainoharhaiset :D Ehdottomasti rentouttavin paikka ikina.
Tyoille oli viela kolme yota aikaa, mutta tanaan(tiistai) oli niiden lahdettava kohti uusia koitoksia; vaihtoon Taiwaniin. Itse en voi viela lahtea...toivottavasti paasen joskus taalta pois. Jain istumaan rannalle tyttojen lahdettya pomppuiselle merelle. Tuijotin kuohuvaa merta varmaan tunnin..kaksi..kunnes tytto tulee kysymaan olenko kiireinen. No enpa tainnut olla, joten han esitteli itsensa ja kertoi olevansa 10paivan hieronta intensiivikurssilla ja tarvitsisi kropan jolla harjoitella iltapaivan hierontaharjoituksissa. Suostuin. Kaveltiin viidakon lapi meditaatiosaliin, jossa selvisi etta kyseessa on ayurvedinen joogahieronta, jota tehdaan hengityksen tahdissa. Loistavaa! Ei voi kroppa tuntua paremmalta.
Olen taalla tavannut ihania ihmisia ja myos viime reissulta tutun ihmisen. Yksi paikan tunnetuista kavereista nayttaa olevan Sid; 45-vuotias musta joogaopettaja, jonka sydammessa tuntuu loytyvan paikka ihan jokaiselle. Myos minulle. Sid naytti viereisille rannoille pikkupolkuja ja antoi ihania elamanoppeja. Sain myos loistavaa hengitysopetusta, jolla toivotaan etta lahtisi tama yleisvasymys pois ja paha olo joka kerran jalkeen kun syo. Niin ihan totta siita pitikin sanoa etta viimeisen viikon verran oon karsiny sellaisesta ongelmasta etta kun syo niin tulee aivan kamala oksettava olo. Siis olen jattanyt syomista vahemmalle etten joudu karsimaan siita. Jos joku tietaa mista voisi olla kyse niin otan ilomielin tiedon vastaan.
Nyt asun guest housen pitajien kanssa samassa talossa tosin omassa huoneessa. Siella mulla on patja, hyttysverkko, hemmetin kova tyyny, tuuletin, pari liskoa silloin talloin ja iso koppakuorianen. Mita muuta sita voi reppureissari tarvita. Huomenna aamusta joogaamaan ja ainakin viela paiva....kaksi....kolme...nelja....
I feel very ZEN..
Tiina ti16.2
P.S. Googlatkaapa sellainen lintu kuin Hornbill. Yksi sellainen lentelee ja istuskelee silloin talloin meidan pihassa. Kaunis iso lintu. Laitan kuvia kunhan paasen hyvalle koneelle...
Niin ja sekin piti viela sanoa, etta pidattaydyn kertomasta taman Phanganilla sijaitsevan ihanan rannan nimea blogissani, koska siella viihtyvat eivat toivo enempaa vierailijoita :)
Tyoille oli viela kolme yota aikaa, mutta tanaan(tiistai) oli niiden lahdettava kohti uusia koitoksia; vaihtoon Taiwaniin. Itse en voi viela lahtea...toivottavasti paasen joskus taalta pois. Jain istumaan rannalle tyttojen lahdettya pomppuiselle merelle. Tuijotin kuohuvaa merta varmaan tunnin..kaksi..kunnes tytto tulee kysymaan olenko kiireinen. No enpa tainnut olla, joten han esitteli itsensa ja kertoi olevansa 10paivan hieronta intensiivikurssilla ja tarvitsisi kropan jolla harjoitella iltapaivan hierontaharjoituksissa. Suostuin. Kaveltiin viidakon lapi meditaatiosaliin, jossa selvisi etta kyseessa on ayurvedinen joogahieronta, jota tehdaan hengityksen tahdissa. Loistavaa! Ei voi kroppa tuntua paremmalta.
Olen taalla tavannut ihania ihmisia ja myos viime reissulta tutun ihmisen. Yksi paikan tunnetuista kavereista nayttaa olevan Sid; 45-vuotias musta joogaopettaja, jonka sydammessa tuntuu loytyvan paikka ihan jokaiselle. Myos minulle. Sid naytti viereisille rannoille pikkupolkuja ja antoi ihania elamanoppeja. Sain myos loistavaa hengitysopetusta, jolla toivotaan etta lahtisi tama yleisvasymys pois ja paha olo joka kerran jalkeen kun syo. Niin ihan totta siita pitikin sanoa etta viimeisen viikon verran oon karsiny sellaisesta ongelmasta etta kun syo niin tulee aivan kamala oksettava olo. Siis olen jattanyt syomista vahemmalle etten joudu karsimaan siita. Jos joku tietaa mista voisi olla kyse niin otan ilomielin tiedon vastaan.
Nyt asun guest housen pitajien kanssa samassa talossa tosin omassa huoneessa. Siella mulla on patja, hyttysverkko, hemmetin kova tyyny, tuuletin, pari liskoa silloin talloin ja iso koppakuorianen. Mita muuta sita voi reppureissari tarvita. Huomenna aamusta joogaamaan ja ainakin viela paiva....kaksi....kolme...nelja....
I feel very ZEN..
Tiina ti16.2
P.S. Googlatkaapa sellainen lintu kuin Hornbill. Yksi sellainen lentelee ja istuskelee silloin talloin meidan pihassa. Kaunis iso lintu. Laitan kuvia kunhan paasen hyvalle koneelle...
Niin ja sekin piti viela sanoa, etta pidattaydyn kertomasta taman Phanganilla sijaitsevan ihanan rannan nimea blogissani, koska siella viihtyvat eivat toivo enempaa vierailijoita :)
tiistai 9. helmikuuta 2010
Reeelaaaax.....
Hmm..vaikea alkaa kirjottamaan taas mitaan, kun ollaan tyttojen kanssa otettu aikas rennosti. Niin eli tosiaan sain tytot viimein bangkokiin torstaina 3lta aamuyosta. Aivan loistavaa..tosin hitto noi on hitaita aamulla :D ja myos 5h paikkarit saattaa kuulua kuvaan..annettakoon anteeksi..lomallahan me ollaan. Pari paivaa pyorittiin bangkokissa ja sunnuntaina alkoi sitten perus aasia-sahellys. Lahto oli siis sovittu 20.00 ja kun mennaan toimiston eteen on se aaaivan tyhjillaan. Ei kai siina auttanut kun taas odottaa, etta joku jostain tupsahtaa hakemaan meita lahtevaksi etela thaimaaseen. Ja ketaan ei tietysti kuulu. Onneksi ihana paikallinen tarjoutui soittamaan puhelimestaan toimistoon ja saikin meille kyydin hommattua. Tosin meidat tassa vaiheessa kiikutettiin matkoja operoivaan toimistoon, jossa meidan matkaa ei yllari yllari oltu rekisteroity koneelle. Muutaman hikipisaran vuodatettuamme he heltyi paastamaan meidatkin bussiin ja kohti Ko Tao:a. Loppu matka sujui oiken loistavasti kapertyneena bussin ah niin mukaville penkeille.
Ko tao...onhan tama ihan loistava paikka (jos muistatte niin oltiin Mikonkin kanssa taalla), mutta niin kylla tuntuu ajattelevan moni muukin turisti ja erityisesti suomalaisturistit. Suomea kuulee taalla lahes saman verran kuin thaita. Siita puheen ollen olen yrittanyt opetella thaiksi vahan enemman juttuja kuin viimeksi kuten numerot 1-10, ei kiitos yms...vaikeeta on. Eilen tosiaan saavuttiin ja se meni katsellessa tytsyjen piiiiiitkia paikkareita ja tanaan ollaan otettu lahes yhta rennosti. Makoiltiin siis rannalla ja juotiin kookosmehua suoraan kookoksesta. Nyt iho kiittaa, kipristelee ja punottaa.
Voi vinde miten olin yllattynyt kun kuulin, etta Pirreakin kiinnostais avomerenkalastus. Siis ottakaamme siita selvaa ja jos sadaan suht sopu hintaan niin kohta lahetellaan kuvia hirmusen isoista miekka- ja tonnikaloista :D Snorklaamaan ehka uskalletaan lahtea nimittain hai ei ole hyokannyt taolla ihmisen kimppuun yli kolmeen vuoteen...hui, ehka nyt sitten on sen aika. Tiesittekos muuten mika taalla on yleisin kuolinsyy: kookos putoaa paahan.
Huomenna ensimmaista kertaa joogaamaan ja toivottavasti paastaan jatkossakin vaikka paivittain. Hiki siella kylla varmasti virtaa, sen verran kuuma tulee jo kun kattaan nostaa.
Nyt on pakko lahtea antamaan naille palaneille pohkeille jonkinnakoista ensiapua...ehka thai hierontaa rannalla :D (ja by the way se on oikeaa hierontaa). Palataan!
Tiina
Ko tao...onhan tama ihan loistava paikka (jos muistatte niin oltiin Mikonkin kanssa taalla), mutta niin kylla tuntuu ajattelevan moni muukin turisti ja erityisesti suomalaisturistit. Suomea kuulee taalla lahes saman verran kuin thaita. Siita puheen ollen olen yrittanyt opetella thaiksi vahan enemman juttuja kuin viimeksi kuten numerot 1-10, ei kiitos yms...vaikeeta on. Eilen tosiaan saavuttiin ja se meni katsellessa tytsyjen piiiiiitkia paikkareita ja tanaan ollaan otettu lahes yhta rennosti. Makoiltiin siis rannalla ja juotiin kookosmehua suoraan kookoksesta. Nyt iho kiittaa, kipristelee ja punottaa.
Voi vinde miten olin yllattynyt kun kuulin, etta Pirreakin kiinnostais avomerenkalastus. Siis ottakaamme siita selvaa ja jos sadaan suht sopu hintaan niin kohta lahetellaan kuvia hirmusen isoista miekka- ja tonnikaloista :D Snorklaamaan ehka uskalletaan lahtea nimittain hai ei ole hyokannyt taolla ihmisen kimppuun yli kolmeen vuoteen...hui, ehka nyt sitten on sen aika. Tiesittekos muuten mika taalla on yleisin kuolinsyy: kookos putoaa paahan.
Huomenna ensimmaista kertaa joogaamaan ja toivottavasti paastaan jatkossakin vaikka paivittain. Hiki siella kylla varmasti virtaa, sen verran kuuma tulee jo kun kattaan nostaa.
Nyt on pakko lahtea antamaan naille palaneille pohkeille jonkinnakoista ensiapua...ehka thai hierontaa rannalla :D (ja by the way se on oikeaa hierontaa). Palataan!
Tiina
perjantai 5. helmikuuta 2010
Deja vu!
Taalla sita nyt sitten todellakin ollaan. Aika kummalista on taas olla samoilla mestoilla ja kummallisempaa se on viela yksinaan. Kaikki kylla taala bangkokissa tuntuu niin turvalliselta hyyyyyvin tutulta. Ihan kuin vasta eilen taalta olisi lahtenyt. Tosin olkapaat on eri mielta nyt jo...siis punottaa. Hassua on myos se, etta mun varpaat on tanne tulosta lahtien olleet ihan tulipunaiset. Ne saa varmaan taas ekaa kertaa pariin kuukauteen verta pakkasten jaljilta tai sitten kun ne on visusti olleet villasukissa koko talven niin niita alkaa ujostuttaa tallanen hurja paljastelu. Aika hassua. Olipa mukavaa kavella eilen Mikon ja mun favorite bangkok guesthouseen ja heti tiskilta respan kundi huutaa etta: Oh, you came back!!! Where is your boyfriend? Miko varmaan muistaa se oli se joka auttoi meita telkkarin kanssa :D
Nukkumisen lisaksi ei viela kauheasti ole tullut tehtya mitaan. Paivan pyorinyt ympari ja totutellut taas elamaan taalla ja vastailemaan tuk tuk kuskien kysymyksiin ja ehdotuksiin: "It's free just for today. You must take tuk tuk". Ja kylla, thai ruoka maittaa edelleen..nam nam...pad thaiii.
Tanaan keskiyolla saan reissukavereita nimittain Pirre ja Maarit ennen vaihto-oppilas vuotta ottavat pikku loman thaimaassa. Ja suunnitelmatkin tehdaan sitten tytsyjen tultua.
Mutta siis kaikki kunnossa ja jet lag jo melkein nukuttu pois siis matka alkakoon.
Luv luv luv Tiina
Nukkumisen lisaksi ei viela kauheasti ole tullut tehtya mitaan. Paivan pyorinyt ympari ja totutellut taas elamaan taalla ja vastailemaan tuk tuk kuskien kysymyksiin ja ehdotuksiin: "It's free just for today. You must take tuk tuk". Ja kylla, thai ruoka maittaa edelleen..nam nam...pad thaiii.
Tanaan keskiyolla saan reissukavereita nimittain Pirre ja Maarit ennen vaihto-oppilas vuotta ottavat pikku loman thaimaassa. Ja suunnitelmatkin tehdaan sitten tytsyjen tultua.
Mutta siis kaikki kunnossa ja jet lag jo melkein nukuttu pois siis matka alkakoon.
Luv luv luv Tiina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
