Tultiin marian kanssa Taolle eli takaisin Thaimaahan eli takaisin samalle saarelle, jossa kuukausi sitten vietin suurimman osan ajasta, ja eli takaisin sinne, missa burmalaiset ystavani ovat. Puhuin Khalarin(burmaystava) kanssa puhelimessa ja lupasin saapua n 6 paivan kuluttua, mutta olinkin taalla jo 2 paivan jalkeen. Tarkoitus oli siis yllattaa kundit ja onnistuihan tuo. Taisi muutama leuka loksahtaa, haleja sateli ja heti oli juteltava Jamien suomalaisen tyttoystavan kanssa puhelimitse. Siis iloinen paluu.
Vaikeaa on kirjoittaa tekstia, koska ollaan Marian kanssa vaan oltu ja elelty. Nukuttu pitkaan, loikoiltu rannalla ja illalla aina burmalaisten tyopaikalla Lotus barissa notkumassa. Taalla kylla Indonesian jalkeen hairitsee tama turistien paljous, paikalliset tuntuvat olevan vahemmistona. Myos toisiin turisteihin on vaikeampaa tutustua, mika sinansa kuulostaa hassulta, mutta jos on paikassa , jossa turisteja ei juuri ole ja yksikin kavelee vastaan, on helpompi aloittaa jutustelu etta mitas hittoa sa taalla teet. Noh, eipa sita seuraa ole kaivannut kun on ollut ihana Maria taalla mukana. On ollut niin helppoa reissata yhdessa...tai en teida, ehka Marse on kyllastynyt jo mun sekoboltsi holotyksiin..hihi. Toiset seuranpitajat ovat olleet taas burmalaiset, erityisesti Khalar, joka yotyonsa jalkeen jaksaa nousta aikaisin ja pyoria meidan kanssa. Ollaan kayty soutelemassa kanootilla, viereisella kauniilla Koh Nang Yuan:n saarella ja nyt kun Marian kotiinlahto maanantaina koitti niin ollaan kayty esim rukoilemassa. Khalarhan on siis buddhalainen ja otti mut mukaan pienelle temppelille. Olipahan rauhallinen tunnelma kun ihminen istuu kyykyssa, kadet rukouasennossa pitaen suitsukkeita mumisten rukouksiaan hiljaa burmaksi lahes puolen tunnin ajan. Upeaa ja erityisesti burmalaiset ovat loistavia tassa hiljentymisessa ja meditaatiossa, koska joutuvat kaksi kertaa elamassaan viettamaan aikaa "luostarissa", jossa kaytannossa kaikki paivat rukoillaan ja meditoidaan. Kysyin etta haittaako buddhaa kun olen taalla vaikken ole buddhalainen, niin sain vastaukseksi, etta buddha rakastaa kaikkia uskontoon katsomatta ja etta jos haluan puhdistaa sydameni ja mieleni niin buddha toivottaa minut tervetulleksi nukkumaan temppeliin yoksi. Ja saatanpa sen tehda sillakin uhalla, etta ulkoilmatemppelin hyttyset imevat mut hengilta.
Olen saanut pojilta myos kunnian olla sisko. Tahan kysytaan lupa, etta saavatko kutsua ja annoin, joten nyt olen sisko-tiina. Ja mina kutsun poikia veljiksi esim. Ko Taji. Nain kutsutaan laheisia ihmisia. Toisaalta tama tarkoittaa sita, etta pojat on HIUKAN ylisuojelevia siskoaan kohtaan. Tarkoitus oli lahtea Khalarin kanssa moikkaamaan hanen aitiaan/perhetta thai/burma-uutenavuotena, mutta olen ymmartanyt, etta burmalaisessa perheessa kotiin viedaan vain todella tarkea tyttoystava ehdokas niin en halua tuottaa aidille pettymysta. Khalar kylla sanoo etta se olisi ihan ok, koska olen ulkomaalainen, mutta ajatus ei tunnu niin hyvalta aidin ja minun kultturitottumuserot huomioonottaen. Tarjouduin kuitenkin maksamaan Khalarin matkan silla han ei ole nahnyt perhettaan yli neljaan vuoteen. Olen tutustunut muutamaan ruotsalaistyttoon( yksi heista seurustelee burmalaistuttuni kanssa) ja oltiin eilen yolla syomassa burmalaista ruokaa, jossa oli taas puoliksi raakaa maksaa, suolia, kissakalaa ja chilia oli niin paljon, etta tunnen sen viela tanaankin. Ruotsalaisilta jai koko ruoka syomatta, mutta mina vedin kaksi lautasellista ja hyvaa oli. Ruoan jalkeen Khalar sanoi, etta kaikki burmalaiset ja thait poydassa olivat puhuneet keskenaan ja olivat todella ylpeita minusta. Hahah...ne vitsailevatkin keskenaan valilla, etta olen puoliksi suomalainen ja puoliksi burmalainen. Kukaties, ehka entisessa elamassani olin taalta..hyvinkin. Tosin burman kieli on hiton hankalaa, mutta parilla hyvin valitulla sanalla saaa hyvat reaktiot aikaan burmalaisten keskuudessa. Osaan myos suht hyvin burmlaisia kaytostapoja kuten miten tavata vanhempi ihminen, miten istua kohteliaasti, miten ojetaa tavaroita ja sen ettei paata saa koskaan koskea. Se on ruumiin pyha kohta tosin sama patee kylla kaikkialla aasiassa.
Kaikki varmaan uulostaa niin mukavalta kokojan joten tassa teille muutama asia, josta en pida/vihaan. Siita etta sangyllani hyppii pienia hyokkailevia ja hyppyvia hamahakkeja, joilla on isot hampaat, siita etta karpaset ovat lahes aina kiinnostuneita syomaan kanssani samalta lautaselta, siita etta juomavesi ei koskaan pysy laheskaan viileana, siita etta kun kayt suihkussa niin 5 minuutin jalkeen olet taas ihan hikinen, siita etta merivesi ei viilenna tippakaan, siita etta thaimaa on taynna idioottituristeja, siita etta joudun aina lahtea muualla kuin kotiin syomaan, siita etta joudun kukemaan lahes aina samoissa vaateissa rajallisen repputilan vuoksi...noh, siina muutama :D
Hahaaa...etta tallainen blogiteksti..olen thaimaassa, mutta en puhu Thaimaasta enka thaimaalaisista :D
Tiina
P.S. kirjoitin taman tekstin jo pari paivaa sitten, mutta sain sen julkaistua vasta nyt. Taman jalkeen olen saanut Marialta puhelun, jossa han on Indonesiassa odottamassa seuraavan paivan lentoaan kotiin ja ahdistaa hurjana kun ei halua lahtea. Seuraavan kerran kuulin, etta Maria on nettikahvilassa tutkailemassa uusia lentoja. Noh sitten menikin paiva ja en kuullut mitaan joten ajattelin, etta noh eipa se kai muuta voinut kun lahtea kotiin, koska tyot ja kaikki odotti. Noh eilen iltapaivalla sain sitten puhelun etta "arvaas missa ma oon"..mina tyhma vastasin etta no suomessa(eihan se ois sinne kerennyt viela millaan) ja sain vastaukseksi etta "phuketin lentokentalla" ja tanaan aamulla, jonkun tuttu aani huuteli mun bungalowin ovella. Siis Maria on takaisin. Uskomatonta! Hullu tytto! :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hox! vastasin teidan aikaisempien tekstien kommentteihin
VastaaPoistaTiina
Tuulahdus ja tervehdys. Hyvä, että jotain negatiivistakin kirjoitit siellä oleskelusta, ettemme sinua ihan täysin sinne kauas kadota. Miten ne ihmiset siellä muuten jaksaa tehdä töitä, kun on niin kuumaa ja hikistä. No kaikkeen tottuu.
VastaaPoistaKaikki oltiin tosiaan niin innoissamme pääsiäispuhelusta sinne päin, että emme mekään oikein mitään hälinän keskellä kuulleet. Oli kuitenkin kiva kuulla äänesi ja että voit hyvin. Meillä oli tosi mukava ilta, rakkaimmat lähellä, vai yhtä puuttui.
Ja Maria sitten tuli sinne takaisin, aika veikeetä. Siis kahden hullun matka kauas pois, huomiseen...., vai miten se Kirka lauloikaan.
Jos et saa sitä orankia tänne tuotua, niin olen ihan tyytyväinen tähän face book -orankiin, onhan se ihan sisäsiistikin, oikeastaan erittäin.
Minäpä tästä juuri nyt otan ja lähden lentokentälle ja hilpasen viikon lomalle Tunisiaan. Olisin ehdottomasti tullut sinne, mutta viikko on liian lyhyt aika ja kalliimpi matkakin olisi ollut. Siellä teidän luona sielu ja ruumis saisi varmaan enemmän lepoa.
Voi hyvin kultamuru ja terkkuja Mariallekin.
With love, aiti.