Thaimaa->Malesia->Indonesia

Oli aika jattaa hyvastit ihanalla Koh Taolle..voih, kuinka siella viihdyinkaan. Ne ihmiset! Love love love! Kuala Lumpur Malesiassa oli paikka jonne oli kerettava perjantaihin mennessa nimittain siella odotti lento kohti Indonesiaa. Tarkoitus oli varata helppo junamatka Thaimaasta Malesiaan, mutta yllatys yllatys junat olivat kaikki taynna, joten jouduin turvautumaan bussilla matkustamiseen. Lipun myyja lupasi, etta olisin perilla torstaina n.22 tunnin paasta lahdosta, joka antaisi viela aikaa viettaa yksi yo Kuala lumpurissa ennen seuraavan paivan lentoa. Viimeinen ilta ja oli haikeutta molemmin puolin lahdon kanssa...Pojat (siis burmalaiset) istuivat koko illan mun kanssa viela rupattelemassa ja kyselivat koska tulen takaisin. He saattoivat mut bussille ja huutelivat peraan etta We love You Tiina. Voi niita...hyvia muistoja jai.

No ensimmainen etappi matkaa oli yovene, joka ilmeisesti kaikkien turistien yllatykseksi oli pieni puinen kippo, jossa nukuttiin 80cm levyisella patjalla vierustoverin kanssa kahdestaan. Ja tietysti mun tuurilla sain n.190 cm turistipojan toiselle puolelle ja toisella puolella nukkui suht kookas aasialaismies. Siina sitten kyhnotettiin toistemme kainaloissa vuorotellen. 8 tunnin matka kuitenkin sujui suhteellisen nopeasti nukkuen, mutta eipa ollut minun matka paattymassa siihen vaan pitka bussi matka toiseen maahan oli viela edessa. Aasialaiseen tyylin siis jouduttiin odottelemaan ja vaihtamaan bussia ja ja taas odottelemaan ja taas vaihtamaan bussia. Paastiin Malesian rajalle ja yhden britti kundin kanssa pohdittiin, kuinka pitka matka meilla viela olisi paamaaraamme Kuala lumpuriin. Kuvittelimme sen olevan ehka noin 4tunnin paassa ja luvattuun saapumisaikaan olisi enaa 2 tuntia. Noh, tamahan nyt oli ihan odotettavissa silla aasiassa mikaan ei ole ajallaan...ei koskaan. Parin tunnin paasta oltiin Penangissa, jossa yllatys yllatys meidan piti vaihtaa bussia. Seuraava bussi olisi lahtenyt n.20 min kuluttua, mutta sepas olikin taynna, joten odottelimme kadulla istuen seuraava bussia jonka piti lahtea 3 tunnin paasta, mutta sekin viivastyi tunnin. Onneksi viimein saatiin bussi jossa istuinosaa sai kaannettya jopa nukuttavaan asentoon. Noin neljan aikaan perjantaina aamuyosta oltiin perilla Kuala Lumpurissa suihkun tarpeessa, nalkaisina ja erittain vasyneina. Eipa kannattanut enaa tassa vaiheessa ottaa huonetta silla meilla oli britti kundin kanssa enaa 12 tuntia lentojen lahtoon, joten otimme bussin Kuala lumpurin lentokentalle, jossa siis palloiltiin seuraava puolivuorokautta. Kaiken taman hereilla olon jalkeen molempien silmapussit olivat aikamoinen naky. Onneksi paastiin suihkuun nimittain lahes 40 tunnin, 30 asteen ja imastoimattomien bussien yhdistelma oli tehnyt meista haisevia ja nuhjuisia matkaajia. Tarinoita kertoessa kulutettiin aikaa. Samilla oli 16 tunnin lento kohti britteja kun taas minulle ensin lento Indonesiaan Jakartaan, jossa tapasin Marian(ystava kotoa) ja sen jalkeen viela yhteinen lento Balille.

Balille paastyamme huokaisin helpotuksesta siita etta 53 tunnin matka olisi viimein ohi ja reissu Marian kanssa voisi alkaa. Juttuseura taisi jaada suhteellisen vahalle ja uni taisi tulla ennen kuin sain paata tyynyyn. Nyt kuitenkin Balilla, jossa ilma on kostea kuin hoyrysaunassa ja aalloot ovat hurjia. Paadyimme ottamaan bussin pois isosta turisti keskittymasta kaupunkiin nimelta Ubud, jossa on paljon balilaisia taiteilijoita, kasitoita, joogaa, apinoita, balilaista tanssia, temppeleita... Naita tutkiessa siis seuraavat pari paivaa ja edelleen naita silmapusseja karistellessa...

Tiina

Miniterveiset Koh tao:lta...taas

Ihana rentouttava pikku ranta jai taakse ja vastoin kaikkia suunnitelmiani ja matkustustapojani otin laivalipun edelliseen paikkaan eli Koh tao:lle. Tahan on erittain hyva syy. Viikko sitten kun oltiin taalla tyttojen kanssa tavattiin aivan mielettoman kiva burmalainen kundi nimelta Kha-la. Coconut-boy (helpompi nimi) tyoskentelee yhdessa rantaravintoiloissa ja ystavystyttiin viime kerralla niin, etta oli pakko tulla takaisin. Itseasiassa tarkoituksena oli vieda Kha-la kaymaan burmassa tapaamassa perhettaan, koska ei ole paassyt kaymaan siella vuoteen. 20 euron kk-palkalla ei kylla juu ihan kauhesti matkustella. Valitettavasti 7 paivaa viikossa ja 13 tuntia paivassa toita estaa hiukan sellaiselle matkalle lahtemista, joka olisi ehka kestanyt vahintaan 3 paivaa.

No mutta eipa tuo ole haitannut. Olen ollut erittain tyytyvainen paluustani. Vaikka tama ei mikaan rauhallisuuden tyyssija olekaan kuten edellinen paikka. Kha-la on vienyt mua sellasiin paikkoihin johin taalla bikineissa pyorivat turistit eivat mene. Parisen paivaa olen siis pyorinyt paikallisten ja burmalaisten kodeissa, pikku teehuoneissa, pelaamassa korttia ja bilista ja syonyt burmalaista ruokaa..nam. Naiden kaikkien mukavien kokekemusten myota olen tutustunut aarettoman mukaviin burmalaisiin ja hauskaa onkin nyt kavella taalla kun burmalaiset huutaa Minglawa shii Tiina tai Nikaun laa shii(moi tai mita kuuluu). Jos tallaisia ihmisia viela loytaa jostain niin voi olla viela tyytyvainen asuvansa talla planeetalla. Ehkapa taytyy muuttaa Burmaan :D Hahahaa...se taytyy viela mainita, etta eipa ehka kannatta aasialaisten kanssa lahtea juomaan silla ne konttaa, sammaltaa ja oksentaa jo siina vaiheessa kun itse vasta on paassyt vauhtiin. Tama siis tuli koettua eilen kun lahdettiin thaimaalaisten ja burmalaisten kanssa porukalla ulos. Ja kohta jo talutettiin paata lyhyempia kundeja kotiin nukkumaan; myos Kha-laa.

Pari paivaa ajattelin viela viettaa Ko Taolla; maaten rannalla ja olla naiden ihanien ihmisten kanssa. Ensi viikon torstaina on sitten uudet kuviot ja reissaamistakin sitten reilusti enemman nimittain lento kohti Indonesiaa odottaa.

Tiina- shet la!!! <3

Tiina sydan Thaimaa

Koh Tao jai taakse ja suunnattiin tytsyjen kanssa viereiselle Koh Phanganin saarelle. Ihan mukavaa vaihtelua varsinkin kun kaikissa aikaisemmissa paikoisa olin aiemmin jo ollut. Niin no...alunperin mietitytti onko se ihan mun mesta, nimittain Phangan on tunnettu FullMoon bileistaan, jonne jokainen hiukankin biletyksesta pitava reppureissaaja tulee vetamaan hirmuiset larvit papan rahoilla, jonka jalkeen sitten loytavat itsensa aamulla puolialastomina ja ryostettyina rannalta. Olin kuitenkin ottanut hiukan selvaa etukateen ja loysin joogareiden suosiman pienen rannan Phanganin laitamilta. Tanne siis tultiin ja heti paikassa oli kadotuksen tunnetta. Paikka jonne selvastikaan kukaan ei tule hetkeksi vaan kaikki haluavat jaada lopullisesti. Paljon hippeja, jotka joko asuvat pysyvasti tai ainakin viihtyvat kuukausia. Ihmiset tuntevat toisensa nimelta, moikaavat, hymyilevat kaikille ja halailevat...siis lempeytta ja rakkautta ilmassa. Sielu ja kroppa tuntuu taalla olevan nin rauhassa..tuntuu jotenkin silta kuin sulaisi. Hahahaaa..ja tahan olotilaan ei ole tarvinnut possytella yhtikas mitaan. Siitas saitte senkin vainoharhaiset :D Ehdottomasti rentouttavin paikka ikina.

Tyoille oli viela kolme yota aikaa, mutta tanaan(tiistai) oli niiden lahdettava kohti uusia koitoksia; vaihtoon Taiwaniin. Itse en voi viela lahtea...toivottavasti paasen joskus taalta pois. Jain istumaan rannalle tyttojen lahdettya pomppuiselle merelle. Tuijotin kuohuvaa merta varmaan tunnin..kaksi..kunnes tytto tulee kysymaan olenko kiireinen. No enpa tainnut olla, joten han esitteli itsensa ja kertoi olevansa 10paivan hieronta intensiivikurssilla ja tarvitsisi kropan jolla harjoitella iltapaivan hierontaharjoituksissa. Suostuin. Kaveltiin viidakon lapi meditaatiosaliin, jossa selvisi etta kyseessa on ayurvedinen joogahieronta, jota tehdaan hengityksen tahdissa. Loistavaa! Ei voi kroppa tuntua paremmalta.

Olen taalla tavannut ihania ihmisia ja myos viime reissulta tutun ihmisen. Yksi paikan tunnetuista kavereista nayttaa olevan Sid; 45-vuotias musta joogaopettaja, jonka sydammessa tuntuu loytyvan paikka ihan jokaiselle. Myos minulle. Sid naytti viereisille rannoille pikkupolkuja ja antoi ihania elamanoppeja. Sain myos loistavaa hengitysopetusta, jolla toivotaan etta lahtisi tama yleisvasymys pois ja paha olo joka kerran jalkeen kun syo. Niin ihan totta siita pitikin sanoa etta viimeisen viikon verran oon karsiny sellaisesta ongelmasta etta kun syo niin tulee aivan kamala oksettava olo. Siis olen jattanyt syomista vahemmalle etten joudu karsimaan siita. Jos joku tietaa mista voisi olla kyse niin otan ilomielin tiedon vastaan.

Nyt asun guest housen pitajien kanssa samassa talossa tosin omassa huoneessa. Siella mulla on patja, hyttysverkko, hemmetin kova tyyny, tuuletin, pari liskoa silloin talloin ja iso koppakuorianen. Mita muuta sita voi reppureissari tarvita. Huomenna aamusta joogaamaan ja ainakin viela paiva....kaksi....kolme...nelja....

I feel very ZEN..
Tiina ti16.2

P.S. Googlatkaapa sellainen lintu kuin Hornbill. Yksi sellainen lentelee ja istuskelee silloin talloin meidan pihassa. Kaunis iso lintu. Laitan kuvia kunhan paasen hyvalle koneelle...
Niin ja sekin piti viela sanoa, etta pidattaydyn kertomasta taman Phanganilla sijaitsevan ihanan rannan nimea blogissani, koska siella viihtyvat eivat toivo enempaa vierailijoita :)

Reeelaaaax.....

Hmm..vaikea alkaa kirjottamaan taas mitaan, kun ollaan tyttojen kanssa otettu aikas rennosti. Niin eli tosiaan sain tytot viimein bangkokiin torstaina 3lta aamuyosta. Aivan loistavaa..tosin hitto noi on hitaita aamulla :D ja myos 5h paikkarit saattaa kuulua kuvaan..annettakoon anteeksi..lomallahan me ollaan. Pari paivaa pyorittiin bangkokissa ja sunnuntaina alkoi sitten perus aasia-sahellys. Lahto oli siis sovittu 20.00 ja kun mennaan toimiston eteen on se aaaivan tyhjillaan. Ei kai siina auttanut kun taas odottaa, etta joku jostain tupsahtaa hakemaan meita lahtevaksi etela thaimaaseen. Ja ketaan ei tietysti kuulu. Onneksi ihana paikallinen tarjoutui soittamaan puhelimestaan toimistoon ja saikin meille kyydin hommattua. Tosin meidat tassa vaiheessa kiikutettiin matkoja operoivaan toimistoon, jossa meidan matkaa ei yllari yllari oltu rekisteroity koneelle. Muutaman hikipisaran vuodatettuamme he heltyi paastamaan meidatkin bussiin ja kohti Ko Tao:a. Loppu matka sujui oiken loistavasti kapertyneena bussin ah niin mukaville penkeille.
Ko tao...onhan tama ihan loistava paikka (jos muistatte niin oltiin Mikonkin kanssa taalla), mutta niin kylla tuntuu ajattelevan moni muukin turisti ja erityisesti suomalaisturistit. Suomea kuulee taalla lahes saman verran kuin thaita. Siita puheen ollen olen yrittanyt opetella thaiksi vahan enemman juttuja kuin viimeksi kuten numerot 1-10, ei kiitos yms...vaikeeta on. Eilen tosiaan saavuttiin ja se meni katsellessa tytsyjen piiiiiitkia paikkareita ja tanaan ollaan otettu lahes yhta rennosti. Makoiltiin siis rannalla ja juotiin kookosmehua suoraan kookoksesta. Nyt iho kiittaa, kipristelee ja punottaa.
Voi vinde miten olin yllattynyt kun kuulin, etta Pirreakin kiinnostais avomerenkalastus. Siis ottakaamme siita selvaa ja jos sadaan suht sopu hintaan niin kohta lahetellaan kuvia hirmusen isoista miekka- ja tonnikaloista :D Snorklaamaan ehka uskalletaan lahtea nimittain hai ei ole hyokannyt taolla ihmisen kimppuun yli kolmeen vuoteen...hui, ehka nyt sitten on sen aika. Tiesittekos muuten mika taalla on yleisin kuolinsyy: kookos putoaa paahan.
Huomenna ensimmaista kertaa joogaamaan ja toivottavasti paastaan jatkossakin vaikka paivittain. Hiki siella kylla varmasti virtaa, sen verran kuuma tulee jo kun kattaan nostaa.
Nyt on pakko lahtea antamaan naille palaneille pohkeille jonkinnakoista ensiapua...ehka thai hierontaa rannalla :D (ja by the way se on oikeaa hierontaa). Palataan!
Tiina

Deja vu!

Taalla sita nyt sitten todellakin ollaan. Aika kummalista on taas olla samoilla mestoilla ja kummallisempaa se on viela yksinaan. Kaikki kylla taala bangkokissa tuntuu niin turvalliselta hyyyyyvin tutulta. Ihan kuin vasta eilen taalta olisi lahtenyt. Tosin olkapaat on eri mielta nyt jo...siis punottaa. Hassua on myos se, etta mun varpaat on tanne tulosta lahtien olleet ihan tulipunaiset. Ne saa varmaan taas ekaa kertaa pariin kuukauteen verta pakkasten jaljilta tai sitten kun ne on visusti olleet villasukissa koko talven niin niita alkaa ujostuttaa tallanen hurja paljastelu. Aika hassua. Olipa mukavaa kavella eilen Mikon ja mun favorite bangkok guesthouseen ja heti tiskilta respan kundi huutaa etta: Oh, you came back!!! Where is your boyfriend? Miko varmaan muistaa se oli se joka auttoi meita telkkarin kanssa :D
Nukkumisen lisaksi ei viela kauheasti ole tullut tehtya mitaan. Paivan pyorinyt ympari ja totutellut taas elamaan taalla ja vastailemaan tuk tuk kuskien kysymyksiin ja ehdotuksiin: "It's free just for today. You must take tuk tuk". Ja kylla, thai ruoka maittaa edelleen..nam nam...pad thaiii.
Tanaan keskiyolla saan reissukavereita nimittain Pirre ja Maarit ennen vaihto-oppilas vuotta ottavat pikku loman thaimaassa. Ja suunnitelmatkin tehdaan sitten tytsyjen tultua.
Mutta siis kaikki kunnossa ja jet lag jo melkein nukuttu pois siis matka alkakoon.
Luv luv luv Tiina