sanoinkuvaamatonta

Talla hetkella toivoisin, etta mun alkeelliset kirjoitustaidot pystyisivat loihtimaan tata matkaa tai naita hetkia, joita nyt nyt koen. Mun sanavarasto ei vaan kykene tahan.

Hiukan epamukavan alun jalkeen taalla filippiineilla on taas ollut juuri sita mihin taalla viime vuonna rakastuin. Cebulta lahdin viereiselle Boholin saarelle, jossa muutaman paivan ajan sain viettaa aikaa hyvan ystavani Pirren kanssa, joka oli siella lomalla Taiwanin opiskeluistaan. Ohjelmaan siella kuului suklaakukkulat(googlettakaa Bohol chocolate hills)ja maailman pienimman apinalajin kanssa kuvissa poseerausta. Tutustuin paikalliseen kundiin, joka vei mut pikkukylaan katsomaan paikallisia "idols" koe-esiintymisia ja ison orkesterin konserttia. Hauskaa, ja piru vie naa on oikeesti hyvia laulajia; ei mitaan karaoke vinkumisia..joskus harvoin kylla sitakin nimittain naa laulaa aina ja jokapaikassa. Boholilla turisteilun jalkeen paatin jopa omaksi kummastuksekseni lahtea Filippiinien turisti meccaan Boracaylle, joka viime vuonna skipattiin ihan vaan sen takia, etta tama on se mesta, jonne suurin osa paikallisista kuten myos ulkomaalaisista turisteista raahaavat itsensa nauttimaan kilometrien pituisesta hiekkarannasta. Alukis tama oli juuri sita mita olin kuvitellut. Paikka oli tupaten taynna, kaikki yrittivat myyda jotain rannalla, vedessa kulkee tusina veneita hilaten perassa kiljuvia turisteja mita ihmeellisimmissa vempaimissa. Mutta, iso mutta kunnes tutustuin naihin ihmisiin. Mun viihtymisesta taalla jotain ehka kertoo se, etta hilasin peppuni immigration officeen , pyysin lisaaikaa maassaoloon ja muutin paivamaaria Taiwanin lentoihin

Ne hetket kun sais ikuistettua muuttumattomana mieleen, jotka herkistaa, herattaa, naurattaa, kummastuttaa...yritan sita tehda tanne kirjoittamalla, mutta missa ovat ne sanat..tahan kohtaan on ehdottomasti sanottava etta sanat eivat riita kuvailemaan. Joku paiva tassa viimeisen viikon aikana istuttiin uusien filippiinilais ystavieni(osa paikallisa muusikoita) kanssa rannalla kera rommipullojen, kitaran ja hyvan fiiliksen. Nama kaverit olivat mielettomia soittajia ja laulajia. Pyysin heita laulamaan mielummin paikallisia lauluja ja pojathan lauloivat niin kauniin laulun tagalog- kielella, etta mina sitten vierautin muutaman kyyneleen (mita ei musiikin kanssa ole tapahtunut piiiiiiiiiiiitkaaan aikaan) Kukaan ei ollut moksiskaan vaan painvatoin yksi kundeista kertoi hyvin avoimesti kuinka tama hyvin surullinen laulu on tamalleen hanen tarinansa. Se etten tunne naita ihmisia viela kovin hyvin ja se etta voidaan olla puolin ja toisin nain avoimia, on juuri sita, mitka tekevat tasta matkasta sellaisen kun sen olin toivonutkin olevan ja paremman.

Suurin osa tutuistani tyoskentelee sukellusliikeessa, jossa olen tutustunut taiwanilaiseet tyttoon Eve;n, jonka kanssa ollaan mietitty etta olisipa hauska tehda jotain repaseva. Jotain mika ei kuulu ihan jokaisen taalla lomailen turistin ohjelmaan. Puhuttiin asiasta pojille ja ne oli ihan innoissaan. Jotenpa seuraavana paivana lahdettiin koko jengi sukellusfirman veneella, sukelluskamat mukana lahes autiolle saarelle kauas tasta hulinasta. Hyva etten taas tirauttanut matkalla veneen keulaassa katsellessa turkoosia merta kun delffiinit alkoivat hyppia veneemme vieressa..ja varsinaisia flipperihyppijoita olivatkin. Porukat sukelsivat ensimmaisen kerran ihan kauniin saaremme vieressa kera harppuunoiden. Yksi kundeista snorkaili veneemme vieressa ja palasi muutaman hyvin suuren oisterin kanssa, jotka avattiin samantien ja syotiin chilikastikkeen kera...voe luoja ajattin siina vaiheessa, mutta 20 minuutin jalkeen palasivat sukeltajat keihaassaan 4 suurta ja tarkoitan suurta jackfish kalaa. Kylla siina vaiheessa tuli huokailtua pariin otteeseen, etta mihin sita on lahtenyt. Siis hyvia huokauksia...erittain hyvia. Paastiin rantaan niin oli aurinko jo painumassa taivaan rannan taa joten pistettiin nuotio pystyyn. Siina grillattiin ihanaa kalaa, tirisevaa possua, keitettiin riisia ja juotiin rommia ja juteltiin. Hassua taalla Filippiineilla on se, etta kaikki kundit haluavat aina alkaa juttelemaan suhdeasioita. Ja jokaikinen kenen kanssa olen jutellut on sanonut, etta ehdottomasti haluavat tai jo omaavat vaimon, mutta sitten pitaa olaa siina sivussa jotain ei niin vakavia suhteita. Ja vaimon pitaa tama sitten hyvaksya. Olen sitten kysynyt, etta eiko harmita loukata vaimon tunteita niin ei, koksa tallainen toiminta on valttamatonta. Tai etta saako vaimo sitten menna hurvittelemaan toisten miesten kanssa niin ei missaan nimessa. Ja miksi? Koska miehen ego kasrsii jos kaverit saavat tietaa, etta vaimo oli vieraan miehen kanssa. Hahahaha...aika reilua! No se siita. Nukuttiin babualustoilla rannalla, yolla lehmat tulivat tutkimaan meita, tuhisivat korvaan ja kollahtivat nukkumaan rapsutusetaisyydelle. Kuuma oli muutenkin joten lehmien lampoiset honkaykset eivat auttaneet asiaa. Aamulla herattiin viidelta kukon kieuntaan ja tottumaton turisti niska ja selkakipuun. Kokattiin aamiaista ja Tiina pakotettiin veteen kera sukelluskamojen. Vitsi, olipa hauskaa. Taidanpa ottaa sukelluskurssin uudestaan harkintaan. Suurin osa jengista lahti aamusukellukselle ja palatessaan oli meilla tiedossa gourmet lounas. Keihaaseen oli talla kertaa paatynyt isojen trooppisten kalojen liskasi 2 iso hummeria. Mulla ei ikina olisi varaa syoda tallaista ruokaa kotona ja nyt vetelen sita ilmaiseksi ja tuoreempana kuin kukaan porvari suomessa. Huh...taisi olla yksi elamani parhaista aterioista ja reissuista. Voidaanko lahtea huomenna uudestaan?

Anteeksi tama ainainen hehkutus, mutta viihdyin OIKEASTI taalla niin hyvin, etta itkettaa lahtea...huuuiiii.

Tiina
Miss u

Tassa viela linkki lauluun josta puhuin http://www.youtube.com/watch?v=IkqT5GKDzHk&feature=related

Outo ihana Filippiinit

Jatan ihan suosiolla ketomatta Kotini, Koh taon tapahtumat, siksi etta ette varmaan jaksa lukea monelta herasin, missa kohti rantaa makoilin, minkakin ystavan kanssa olin syomassa, kuinka monta bacardi breezeria tai buckettia join. Siis ELIN. Siihen aikaan mahtui kuitenkin Visa-run ( eli maasta poistuminen vaan siksi, etta saa lisaikaa maassa oloon) Burmaan ja sain kahden viikon leiman passiini. Maasta oli poistuttava viikko sitten sunnuntaina. Sita edellisella viikolla totesin itselleni etta vaikka kuinka rakastan tata paikkaa ja naita ihmisia, on aika saada uusia kokemuksia, nahda uusia ihmisia ja palata rakastamaani maahan; siis Filippiineille.

Taalla keski Filippiineilla, Visayas-saariryhmalla, Cebun saarella alkaa Tintsan uudet seikkailut ja kolmen viikon sisalla tarkoitus kavuta Manilaan tapaamaan yhta maaliman ihaninta ja vieraanvaraista ihmista, Lenia, joka viime reissulla piti meista hyvaa huolta majoittamalla meidat kotiinsa. Taytyy sanoa etta viime maanantaina kun tulin niin taalla oli kaynnissa presindentin vaalit, ei siis paras aika saapua maahan, jossa poliittiset sun muut tapahtumat saattavat saada aikaan pahojakin konflikteja tai pommeja yms. Noh, kaikki oli siis kiinni. Jouduin kuljeskelemaan cebu-cityn pimeilla kujilla rottien, torakoiden ja kerjalaislasten keskella etsien ruokaa. Naista jalkimmaiset kavivat niin laheisiksi, etta mainasi kamera, aurinkolasit ja muu "tarpeeton" tavara kadota polyna ilmaan. Kiitos paikallisten opiskelijoiden jotka tulivat saapuivat paikalle huutaen "Don't touch her. Don't follow her!". Uutiset(haha, kylla, huoneessani oli tv) kertoivat useista pienista mielenosoituksista, pommeista eli ei siis hehkein paiva saapua tanne. Lisaksi vaikka tiedossani on aina ollut, etta Filippiinit on aasian suurin seksiturismin kohde, olen allottynyt Cebu-cityn lansimaalaisten keski-ikaisten miesten maarasta tai ei ehka niinkaan maarasta, mutta siita etta joka ikinen turisti, jonka olen nahnyt on mies ja noin 95 prosenttisesti kasikynkassa jolkottelee hadin tuskin parikymppinen tytto, katse visusti painautuneena asfalttiin. Juttelin yhden ukon kanssa ja sanoi, etta olen ainut lansimaalainen nainen jonka on nahnyt kahteen kuukauteen. Ja huomaan sen kylla...ukot nakevat mut ja ilmeisesti olisivat kiinnostuneita juttelemaan ja kyselemaan, mutta kavelen vauhdilla ohi. Ei kiinnosta. Mita paassa liikkuu; jos ei kotina saa seksia niin pitaako tulla kayttamaan hyvakseen yhtia aasian koyhimpia ihmisia, joilla ei valttamatta ole muuta mahdollisuutta. Tosirakkautta etsimassako...varmasti!! Ja paikallisistakin huomaa ettei lansimaalaisia tyttoja ihan kauheasti ole liikenteessa; pojat hihittaa ja ottaa kuvia, tytot osottelee sormella ja haluvat tulla sanomaan Hello ja hotellin vartija tuli heti hatistelemaan kaikki ketka hotellin laheisyydessa jutteli mulle. Olihan taa vahan tallasta viime vuonnakin, mutta selkeasti voimakkaammin nyt kun olen yksin. Vahan ehka rasittavaa kun ei saa olla rauhassa. Koita nyt siina olla roiskimatta nuudeleita rinnuksille kun koko ravintola tuijottaa...haha, ja pikkulapset on pahimpia...ne tulee poydan viereen tuijottamaan suu auki.

Viime vuonna en ehka osannut arvostaa naiden englannin kielen taitoa; toinen virallinen kieli ja maailman kolmanneksi suurin englantia puhuva maa. Loistavaa thain ja burman jalkeen...niit hung noi mea chad khaa aow. Mita sanoit??? Ja ensimmainen kieli taalla on tagalog, sekin kivan kuuloista; sekoitus espanjaa, aasiaa ja englantia..aika psykedeelista. Ruoka tosin haviaa thaille ihan 10-0 tai okei ehka 10-2. Halpaa taalla on, jos siis yrittaa syoda ja kulkea samoissa mestoissa kun paikalliset.
Esim.
Jeepney kyyti(paikallinen hurjin varein ja jumalaa ylistavin tekstein maalattu "minibussi") kaupungin sisalla 7pesoa(10 senttia)
3 tunnin bussimatka 90pesoa(1,5euroa)
Drinkki paikallisella rommilla 60pesoa(1euro,turisti hinta, pullon saa 40/80pesolla)
Lihaisa ruoka kokis ja vesi 120 pesoa(2 euroa,turistiravintolassa)
Internet 1 tunti 30pesoa(50senttia)
Taxin aloitustaxa 30 pesoa(50senttia)
Lento paikallisella lentoyhtiolla Taiwaniin 39euroa
Bensa litra 40pesoa (65senttia)
1000peson(16,5euroa) on isoin seteli ja sita on kaytannossa mahdoton saada rikottua. Myos 500peson seteli tuottaa suuren huokauksen ja vaihtorahaa pitaa etsia ympari kujia. Siis koyhaa on. Mutta kaikesta huolimatta rakastan tata maata sydammeni pohjasta.
Kavasin Cebu saaren toisella puolella Moalboalissa(ihana nimi), tein 4 tunnin pyoraretkenm jonka jaljilta, tai siis aarimmaisen huonon satulan jaljilta, pylly on ihan mustelmilla. Mutta olipa kivaa, mutta kuuma! Parin paivan jalkeen kyllastyin siellakin katsomaan keski-ikaisia miehia joten paatin tulla vahan turistirikkaampaan paikkaan, jossa nuo pariskunnat hukkuisivat edes vahan joukkoon. Tulin siis Bohol-saarelle. Tosin yksi iso, tai siis isoin syy tanne tuloon oli se, etta ystavani Pirre on taalla lomalla poikaystavansa kanssa. Kerkean nahda niita pari paivaa ennen kuin lahtevat takaisin Taiwaniin, jossa Pirre opiskelee.

Kotiin tulo lahestyy...ENAA reilu kuukausi...tulkaa te kaikki mielummin tanne..ikava
Puus Puus
Tiina