Tanaan kotiin!!

Aikamoista, vahan ristiriitaiset tunteet. Ihana tulla kotiin, mutta nytko se sitten loppuu. Ei uusia maisemia, kulttuureja ja hulluja häsäämisiä.

Viimeiset paivat meni kylla taas entista huonnommin. Onko sitten vaan Mikon huonoa onnea vai eiko Vietnam vaan ole meidan paikka. Perjantaina Miko sai flunssan yhta akkia kovan kuumeen kera. Paatettiin lahtea heti lauantai aamusta laakariin ja niissa sitten taas tuttua sekoilua puoli paivaa. Jossain vaiheessa verikokeiden jalkeen joku heitti ilmaan H1N1-viruksen ja sydan pomppasi kurkkuun. Halusivat varmistaa sika influenssan ja lahdettiin toiseen sairaalaan ihanasti trooppisten ja tarttuvien tautien osastolle. Tutkimusten jalkeen meille ilmoitettiin, etta Mikon on jaatava kahdeksi paivaksi sairaalaan, jotta tulokset valmistuisivat. Ja voitte vaan kuvitella millasta naama Miko naytti. Otti paahan. Hengityssuojat naamalla ja osastolla, jossa Miko naytti hyvin terveelta. Kummaa naissa aasialaisissa sairaaloissa on se, etta naat kaikki hyvin pahasti letkutetut ja henkeaan haukkovat ihmiset ilman minkaannakoista nakosuojaa. Osa naista on kaytavilla ilmeisesti tilanpuutteen vuoksi. Puhtauskaan ei ihan vastaa meidan sairaaloita; paskaa lattioilla, hometta katossa ja tarttuvien tautien osastolla lentaa kummallisen paljon hyttysia. Inhottavaa olla ja ainut viihdyke Mikon huoneessa oli tuuletin. Yksi yo siella meni tamifluta syodessa ja onneksi meidan painostuksesta laakarit kyselivat tuloksia useasti. Onneksi saatiin ne jo sunnuntai iltapaivana ja negatiiviset oli...huh!!

Ei se epaonni siihen loppunut vaan samana paivana minun silmat alkoi sarkea, nako sumeni, valot sattuivat ja maatessa silmien takia meinasi taju lahtea. Oli siis yolla lahdettava sairaalaan. Mikon laakarikayntien jalkeen suunnatiin kansainvaliselle klinikalle, jossa kaynti maksoi 155 dollaria...auts! Kunnon tulehdus ja antibiootit, jotka auttoivat nopeasti.

Viela n.12 tuntia aikaa kun kone lahtee ja on kylla pienta jannitysta ilmassa. Ollaankohan me ihan aasialaistuneita. Ehka ei..sen verran ikava on Suomea ja teita! Eika haittaa vaikka on viela edessa lahes 30 tuntia pepun puudutusta. Suomi here we come! :D

Viikko!

7 paivaa!!

Nyt se tuntuu, etta se on hurjan lahella hurjan pitkan matkan ja monen tuhannen kilometrin jalkeen. Mutta paivia laskeskellaan ja aika menee hitaasti. Molemmat odotetaan kylla ensi tiistaita, kun paastaan astumaan lentokoneeseen ja aloitetaan viimeinen 25 tunnin istuminen kohti kotia. Viimeisen viikon sisalla on iskenyt hirvea halu tulla taas sinne, kun aikaisemmin tuntui silta, etta voisihan tata jatkaa jos vaan viela paasisi vaikka uuteen maahan. Valitettavasti myos Vietnam on osaksi syyllinen. Maisemat taalla pohjoisessa on juuri sita mita kaikki postikorttikuvat nayttavat; heimoja, upeita riisipeltoja, katukeittioita, riisihattuja. Ihmiset taalla vaan eivat tee matkailusta niin mukavaa kuin muualla. Hyvin rajahdysherkkaa kansaa ja tylyja. Vaikka yhteista kielta muissakaan maissa ei ole ollut, niin jos kysyt neuvoa naureskellaan sita yhdessa, kun ei ymmarreta, mutta edes yrittavat. Taalla saatat joutua tilanteeseen, jossa kaikki nayttavat torjumisliiketta kadellaan tai huiskivat, etta mene nyt pois. Tai jos kysyt hotellissa, miksi loppusumma lasketaan tietylla tavalla, ensimmaiset sanat tulee huutaen ja sen jalkeen naytetaan vihaista naamaa loppupaiva. Joskus osoitetaan sormella ja huudetaan paikallisella kielella niin vihaisesti, etta suonet pullistuvat otsalla. Ja se tekee asioinnista epamiellyttavaa ja omalla tavalla vahan pelottavaakin. Mukaviakin ihmisia loytyy monia! Muissa maissa molemminpuolinen kiinnostus muista ihmisista ja kulttuureista on vaan ollut ihan toista luokkaa kuin taalla. En sitten tieda onko sota ja sodassa nahdyt valkoiset naamat liian hyvin viela muistoissa.
Epaonnistuneen Cat Ba- reissun jalkeen kaytiin Ninh Binhissa katsomassa upeita maisemia ja palattiin taas Hanoihin. Ja paatettiin viimeinen viikko asua mukavasti..nytkin omassa huonessamme kirjoitellen blogia..aika luksusta hih :D Huomenna lahdetaan viela Halong bay:hin veneretkelle ihastelemaan taas Vietnamin upeita maisemia.

Tassa viela veikkanne puolesta ruokalista, joita kirjoittaessa vesi kylla taitaa herahtaa kielelle ja pahasti.

Ruispaloja
Oivariinia
Emmentalia
Rasvatonta laktoositonta maitoa...saako kaksi litraa?
Meetvurstia
Jacky suklaavanukasta...se sininen
Aurajuustoa
Perunasalaattia
Fazerin sininen
Fetaa
Joku ruukkusalaatti
Ja makaroonilaatikkoainekset:
Jauhelihaa
Pikku paketti kananmunia
Sipuli
Laktoositon kevyt maito
Pussi makaronia
Tomaatteja

Kylla vahan kuulostaa erilaiselta kuin, mita taalla ollaan syoty; Pad thai, Pho bo, Com rang thap cam, sinh to, nem.... ja suurin osa naista sisaltaa nuudelia tai riisia. Myos valitettavan tutuksi taalla tulee ranskalaisten perinnoksi jattama vaalea leipa, jota tulee puputettua ihan likaa.

Eija, tuliko thaimaan paketti?

Kohta nahdaan!!!
Tiina

Hauskaa vappua!

Railakasta ja ihanan tippaleipa ja silli pitoista vappua koti Suomeen. Meidan vappu kylla talla kertaa eroaa aika lailla teidan vapusta (ehka?). Paatettiin eilen lahtea saarelle nimelta Cat Ba. Kaikki meni oikein mainiosti (tai siis Vietnam-mainiosti=aina jotain ongelmia) puoleen valiin asti kunnes paatettiin avata opaskirjamme Cat Ba:n kohdalta. Kirja kertoi,etta saari on hanoilaisten suosima lomakohde ja tayttyy lomapyhina ja viikonloppuina suh tayteen. Ja hups nythan taisi olla vappu. Nooh ehka ne hinnat on vahan nouseet siita normaalista 10eurosta tai muutama paikka saattaa olla taynna. Laivalippujen kanssa oli jo ongelmia..hinta oli tupla ja seuraavien paivien lahdot taynna. Otettiin kallis lippu. Kello oli n.15.00 kun saavuttiin paamaaraan. Nauratti kun muutam ensimmainen paikka oli taynna ja paatettiin menna syomaan. Jatkettiin kyselya ja hinnat 10 euron paikoissa oli pompsahtaneet 70euroon, mutta suurin osa hotelleista,guesthouseista ja ihmisten kodeista oli taynna. Kello on nyt kahdeksan ja pahasti nayttaa silta, etta seuraava yo on vietettava puiston penkilla tai ehka saadaan paikka yhden ravintolan takahuoneesta henkilokunnan kanssa. Mutta sekin vasta ravintolan sulkemisen jalkeen. Yritetaan kuluttaa aikaa netissa silla rinkka alkaa jo tuntua liian painavalta kannettavaksi seuraavaa(kuudetta) tuntia.
Hyvaa vappua!!! vahan lohduttaa, etta muutama puiston penkilla nukkuva kohtalotoveri saattaa loytya ensi yona Suomessakin...hehehe :D

Pohjois-Vietnam

Sapa toi Vietnam kuvaan uutta positiivista ilmetta. Kuten kuvista toivottavasti naitte niin maisemat olivat hulppeita ja kuvia tuli rapsittya luultavasti megan verran. Kun te vanhempaisenikin joskus miettitte sita etta tulisitte Vietnamiin niin Sapa ehdottomasti olisi se paikka minne kannattaisi menna.
Otettiin muutamana paivana mopedi alle ja nahtiin paljon riisipeltoja, vesibuffaloita, eri heimolaisia suurten kantamuksiensa kanssa ja mika ihaninta saatiin hengittaa raikasta vuoristoilmaa. Kaytiin myos muutamissa paikalliskylissa, joista ensimmainen oli Red Dzaojen asuttama. Naiset ottivat meidat iloisesti vastaan, kavelyttivat meita ympariinsa ja nayttivat kotiaan. Tietysti he halusivat vieda meita, jotta ostettaisiin heidan kasitoitaan, mutta kaikki tapahtui erittain hyvassa hengessa. Ihmeteltiin kuinka hyvin he puhuivat englantia(ja hyvin sananlla tarkoitetaan sita, etta keskustelumme olivat hyvin yksinkertaisia, mutta saimme selvaa). Kuulemma he ovat oppineet turisteilta, mika on aika hienosti naisilta, jotka eivat osaa lukea tai kirjoittaa omaa kieltaan tai laskea. Jotkut heimonaiset saattavat osata myos ranskaa. Dzaot nayttivat meille pihallaan kasvavia yrtteja, joita voidaan kayttaa laakkeina/rohtoina tai yrttikylvyissa. Maisteltiinkin jotain mahavaivoihin auttavaa yrttia ja maku oli hyvin vahva. Emme koskaan nahnyt kylissa hyvin vanhoja ihmisia ja monet naista kertoivatkin menettaneensa vanhempansa hyvin nuorena ja toiset taas menettaneet lapsiaan. Yksikin Dzao-nainen sanoi menettenaanse vuosi sitten 20-vuotiaan tyttarensa. Tama oli tullut pellolta ja valitellut vatsaansa ja kuollut paivan paasta. Eika heilla ole varaa lahtea laakariin, silla vain varakkaimilla on varaa 50sentin mopokyytin kaupunkiin(Sapaan). Hassua on nahda naiden ihmisten koteja; seinat ja katto ovat puusta, mutta lattia on kovaksi tampattua savea ja kodin kalusteisiin kuuluu kova sanky, hyttysverkko ja hyvin simppelin nakoinen liesi. Kylla suoraansanottuna olisi vaikea totuttautua tallaiseen elamaan.
Sapan ja uusien villasukkien jalkeen suuntasimme Bac ha:han, joka on paljon pienempi ja syrjaisempi kuin Sapa. Tanne keraantyvat kaikki lahiseudun heimot sunnuntaisin myymaan tavaroitaan,buffaloitaan, lihaa, hevosia, kanoja, koiria ja kasitoitaan. Suurin osa heimolaisista kuuluvat Flower H'mongeihin, jotka ovat pukeutuneet hyvin paksun nakoisiin sametti pukuihin, jotka ovat hyvin varikkaita paasta varpaisiin. Minkaan heimojen puvut eivat ole laitettu paalle turisteja tai juhlaa varten vaan naissa tehdaan tyot ja vietetaan muukin arkinen aika.
Kaytiin Bac Ha:ssa trekkaamassa oppainamme muutama paikallinen nuori, jolla halussa vain muutama sana englantia, mukana sanakirja ja huono kunto. Selkeasti suunnittelemattomasta trekista tuli oikein mukava; nahtiin hienoa luontoa, paastiin monenkin heimokotiin(kun vaan uskallettiin avata suumme) ja nahtiin myos Flower H'mong hautajaiset. Tuntui kuin olisi hypannyt 150 vuotta ajassa taaksepain. Vahan epatodellinen olo monessa paikassa.
Tana aamuna kaytiin marketilla ja Flower H'mongja todellakin oli paljon! Mutta varmasti mieleen jaavin oli alue, jossa myytiin elaimia. Vesibuffaloita, hevosia, kanoja hakeissa toistena paalla ja samoin possuja. Paljoin koiranpentuja, joita yksikin mies naputteli mahaan JAtoinen sulloi pentunsa koriin, jossa mentu naytti silta kuin se olisi sullottu pulloon ja tilaa ei ollut liikkua mihinkaan suuntaan. Tunnetustihan vietnamilaiset syovat mita vaan, etta en sitten tieda, mihin parat viedaan. Kurjaa katseltavaa..taalla elain on otus, josta hyodytaan;ei ystava.
Koirat taalla muutenkin on joko hulluja tai sitten me ollaan vaan niin outoja. Tuntuu kuin joku susi lahestysi hampaat irvessa ja hyokkaa kohta paalle, kun nama koirat syoksahtelevat pihoistaan. Oikeasti saa pelata etteivat ne kay kimppuun. Miko karjuu ja mina jahmetyn enka suostu liikkumaan ja paikalliset tulevat hatiin kivien kanssa. Hai pelko vaihtunut yllattavasti koirapelkoon.
Tanaan suunnataan kohti Hanoita. Toivotaan,etta kuva Vietnamista ei taas muutu siihen huonompaan. Tiina
Anteeksi lukuisat virheet..kone sekoilee ja kiirus kohta lahtevaan bussiin :)

Ohhoh, taas kuveja!

Kuva1: Dzay- nainen keittiossaan, Bac Ha

Kuva2: Maisemia Bac Ha:sta

Kuva3: Flower h'mong hautajaiset, joissa miehet joivat, ilmeisesti "rukoilivat" ja soittivat jannaa torven nakoista huilua. Tasta voidaan nayttaa video kun tullaan kotiin

Kuva 4: Saman Dzay- naisen koti, jossa savilattiat ja eristyksena katossa heinaa ja hyvin paljon hamahakin seitteja.

Kuva 5: Pikku poika vesibuffalonsa kanssa Bac ha:ssa

Kuva 6: Kaksi kylalaisten hautaa Bac ha:ssa

Kuva 7 ja 8: Maisemia Bac Ha:ssa

Kuva 9: Tiina, oppaat ja sateenvarjo, jonka alle Tiina hyvin usein joutui(Huom.joutui), koska ilmeisesti luulivat, etta haluan pysya valkoisena niinkuin hekin.

Kuva 10: Maisemia Bac Ha:sta

Kuva 11: Aurinko pilkistaa Sapassa

Kuva 12: Maisemia Sapasta

Kuva 13: Maanvyoryssa jalkansa menettanyt nainen, jolle annettiin pienoinen rahallinen avustus.

Kuva 14: Tiina ja Black H'mong heimolaisia. Nama nuoret tytot menevat naimisiin hyvin nuorena ja viela nuoremman nakoisina. Esimerkiksi ihan vasemmassa reunassa oleva tytto on 18(ei todellakaan uskoisi), ollut naimisissa 2 vuotta ja hanella on 1 vauva. Joillain naista tytoista oli jo kaksikin lasta.
Kuva 15: Katugrillissa possua a'la Sapa

Tassa vahan katseltavaa

Kuva 1: Vietnamilaisia mausteita kera meritahden ja liskon

Kuva 2: H'mong naisia Sapassa

Kuva 3: Miko Sapassa

Kuva 4: H'mong nainen vesibuffalonsa kanssa

Kuva 5: Sapan riisiviljelmia

Kuva 6: Tiina ja takana Vietnamin korkein vuori Fransipan

Kuva 7: Red Dzao heimon naisia. Tassa nakyy Dzao naisille tyypillinen hiusten sheivaus hiusrajasta.

Kuva 8: Dzaoilla oli hauskaa kun Miko halusi kokeilla perintesia Dzao naisten vaatteita.

Kuva 9: Perinteinen Red Dzao naisten paahine ja tassa han kertoo meille erilaisista laakekasveista, joita popsittiinkin Dzaojen opastuksella polun varrelta poimittuna.

Kuva 10: Pikku Red dzao poikia

Kuva 11: Miko Bangkokilaisessa ostoskeskuksessa ihan pyoralla paastaan

Kuva 12: Tiina Thai-uutena vuotena jauhojen ja veden jaljilta

Kuva 13: Miko vaatteet paalla suihkussa huuhtomassa jauhoja vaatteista Thai-uutena vuotena

Kuva 14: Hurjan kokoinen scorpioni Ko Lantalla Thaimaassa

Kuva 15: Auringon laskua Ko Jamilla

Kuva 16: Miko meditoi Ko Jamilla

Kuva 17: Miko ui Ko Lantalla myrskyn lahestyessa

Kuva 18: Pikkuinen apina paivaunilla Ko Lantalla

Kuva 19: Tiina ja upea auringonlasku Ko Jamilla ja tama oli paivittaista herkkua.

No more Thailand!!

Anteeksi pitka katko kirjoitteluun, mutta en olisi saanut muutamaa lausetta pidempaa tekstia aikaiseksi. Miko on jo jattaytynyt elakkeelle bloginkirjoittaja urastaan, joten oli odotettava ennen kuin olisi jotain sanottavaa.
Viimeksi taidettiin kirjoittaa Ko Lantalta, jossa viihdyttiinkin kokonainen viikko turistipalveluiden aarella. Tai noh, missapa niita Thaimaassa ei olisi. Moottoripyorailtiin, kaytiin salilla, uitiin matalissa vesissa, Miko kavi katsomassa Muay thai otteluita ja mina kavin thaimaalaisen kokkauskurssin. Nyt siis pitaisi olla halussa sellaiset ruoat kuin: Pad thai, fried cashewnuts with chicken, panang-curry ja-tahna ja kookosmaidossa keitetyt banaanit. Hauska kokemus ulkoilmakeittiossa, jonka kuumuus keskipaivalla osoittautui yhdelle osaanottajista liian kuumaksi ja pisti pyortymaan ja veitsi tippui rytakassa jalalle. Selvittiin kaikki hengissa. Saatiin kiireiset aikataulumme sovitettu yhteen ja kaytiin Lantalla myos Ullan ja miehensa kanssa syomassa. Olipa mukavaa jutella suomea muidenkin kuin Mikon kanssa. Ja kiitos Ulla ihanista kotimaan lehdista ja rivista fazerin sinista; kylla maistui hyvalta!!
Koska Thaimaa ei alunperin matkasuunnitelmiimme kuulunut, on matkustelu taalla ollut yhta suunnitelematonta hortoilua. Jatkettiin samaa rataa ja paivan varoituksella varattiin liput toiselle puolelle Thaimaata; Ko Taolle, sukeltajien mekkaan. Tao kuuluu suosituimpiin reppureissaajien kohteisiin Ko Samuin ja Ko Phanganin lisaksi ja sen kylla huomasi heti matkan alussa. Kovassa merenkaynnissa kulkenut veneemme pursui reppureissaajien raajoja laitojen yli ja tuntui, etta ollaan menossa taas ihan vaarille alueille. Mutta toisaalta Thaimaassa ei paase karkuun turistimassoja. Taala vaan on aivan kasittamattoman paljon turisteja verrattuna muihin maihin. Viihdyttiin Taolla vaan muutama paiva eika snorklattu eika sukellettu vaikka paikka olisi ollut taydellinen siihen. Kumpaakaan ei kiinnostanut lillua meressa 30 muun turistin kanssa. Tarkoitus oli paasta kaupunkiin nimelta Prachuap khiri khan ja nahtiin paaaaljon vaivaa, jotta otettiin omat kyytimme turistibussien sijaan. Odotettiin bussimme lahtoa n4-5 tuntia. Bussin lahtiessa aurinko laski joten kylttien ja maisemien tarkkailu oli turhaa. Eri tietojen mukaan matkamme tulisi kestaa n.3-4 tuntia ja neljan tunnin kohdalla paatettiin avata suumme ja kysya onko matkaa kuinka paljon viela. Otliin ihanasti huristeltu lahes 100km ohi Prachuapista ja kuulemma ihan kohta Hua Hin:ssa. Paikka josta oltiin puhuttu, etta ei ainakaan haluttu pysahtya, koska se on pakettimatkaajien mekka eli taas taynna turisteja. Ei kai siina auttanut kuin lahtea etsimaan majapaikka 11 aikaan illalla. Heti ensimmaiseksi kuultiin, etta koska tanaan on alkanut Thai uusivuosi on kaikki majapaikat varattu ja hinnan kalliimpia. Onneksi tavattiin Bangkokilainen nuori pari, jotka tarjosivat kyytia, etta voitaisiin etsia yhdessa majapaikkaa. Loydettiin viimein majapaikka, joka oli tuplasti kalliimpi ja jossain hornassa. Onneksi aamutuimaan saatiin varattua puhelimitse majapaikka keskustasta ja halvemmalla. Mutta, kuinka ihanasti osuttiinkaan juhlahumun keskelle pahimpana uuden vuoden juhlimispaivana. Ammupaivan aikana kadut tayttyivat juhlivista thaimaalaisista vesiampareineen,-pyssyineen,-letkuineen ja saaveineen. Tapana siis uutenavuotena on kastella ja taman jalkeen jauhottaa vesi-jauholitkulla kanssajuhlijat tai autot tai nayteikkunat. Kuhan kaikki on mahdollisimman jauhoista ja markaa. Hyva etta oltiin kuultu tasta jotain huhuja ja osattiin varautua minigrippaamalla rahamme ja laitamalla paalle vaatetta, jonka kastuminen ei ole vaarallista. Pienen kadun patkan jalkeen oltiin saatu monia osumia naista kaikista: vesipyssysta, lasillisista jaavetta, letkusta, mina sain muutamaan otteseen n. 10 litran saavin kaadettuna suoraan paalaelle ja taman jalkeen oltiin viela saatu kasittely vartalokasittely jauholla. Eli naytettiin silta kuin oltaiisiin kayty vaatteet paalla ammeessa ja sen jalkeen oltu velli-tehtaalla onnettomuudessa. Ja taman jalkeen ravintolaan syomaan ja tuoli naytti silta kuin olisi vahan isompi pissa tullut housuun. Hauskaa ja hurjaa oli ja nuha ja kurkkukipu seuraavana paivana. Pari paivaa Hua hinissa ja nokka kohti Bangkokia, jossa mellakat olivat onneksi jo laantuneet ja meidan Hanoin lentomme odotti muutaman paivan jalkeen.
Tehtiin viimeiset ostokset ja lahetettiin kaikki ylimaarainen kama rinkoista kotiin, jotta ei maksella ylikiloja lentokentalla. Eli Eija: paketti tulossa!! :) Odotettiin todella innolla taas Vietnamiin tuloa, vaikka edellinen kertamme taala ei niin hyvaa kuvaa maasta jattanytkaan, mutta Thaimaa miljoonine turisteineen oli nahty kyllastymiseen asti. Muutaman tunnin younen jalkeen lentokentalle ja lento Hanoihin. Viime kerrastamme Vietnamissa muistettiin rahanahneet, epakohteliaat ihmiset ja valitettavasti ensimmaisten muutamien tuntien tavattiin vain naita. Mielestamme edelleenkin saatiin vaarat leimat passeihimme, mika oikeuttaa vaan 15 paivan oleskeluun maassa, luulemamme 30 paivan sijaan. Yritimme selvittaa tata puolituntia vaikka meita vihaisesti vain yritettiin hatistella pois. Yritettiin ystavallisesti saada selitysta miksi, mutta koska olemme Suomesta emmeka euroopasta(mita ihmetta????) emme saa kuin 15 paivaa. Mikaan selittely ei auta vaan sormella osoitellaan, etta painukaa nyt hemmettiin taalta, annetaan lappu, jossa on osoite ja lopuksi kaikki kavelevat pois. Seuraava onglemamme oli taxikuski; sellainen oli otettava, koska oli paastava juna-asemalle eika keskustaan. Loppuen lopuksi mittari naytti ihan kasittamattomia summia ja sanottiin, etta ei pystyta eika haluta maksaa. Thaimaassa sama matka aamulla maksoi 5euroa ja taalla 30e vaikka halvempi maa ja aikaisempien kokemuksiemme perusteella taala ei taksi maksa mitaan. Pitkaan riideltiin kuskimme kanssa ja ensimmaista kertaa matkan aikana arsytykseni kasvoi siihen mittaan, etta paastiin muutaman voimasanan ja huusin suorat sanat kuskille. Ja tiedan etta maltti pitaisi pitaa, nyt vaan meni yli hilseen! Paastiin tilanteesta pois maksamalla konttisumma, joka sekin oli hyvin paljon liikaa. Mikon ensimmaiset sanat taksista noustuamme taisi olla, etta: V* just tallasta taalla on, lahetaan lentokentalle, ma lahden nyt kotiin!! Rauhoittumisen jalkeen ostettiin kuitenkin liput iltajunaan Sapaan hyvin hyvin pohjois-Vietnamiin. Yo paikallisessa junassa sujui oikein hyvin muutaman paikallisen kanssa ja oikein hyva huonekin loydettiin halvalla hyvin aikaisin aamulla. Sapa sijaitsee Vietnamin korkeimman huipun Fransipanin vieressa lahella Kiinan rajaa pohjoisimpana, mita talla reissulla ollaan oltu. Ilma on viimein raikasta eika hikipisarat valu kokoaikaa selkaa pitkin. Mukavaa vaihtelua polttavan kuuman Thaimaan jalkeen. Maisemat taalla naytta upeilta ja vuorien heimonaisia tyttarineen kulkee myymassa kasitoitaan. Sapan ymparilla asuu paljon eri heimoja kuten h'mongit, red zaot, tayt, daot, giaot yms. Mikon sanat tanaan jo kuulostivat paljon paremmalta: "Ma tykkaan tasta jo niin paljon vaikka en oo mitaan viela nahnytkaan. Yksi hienoimmista paikoista, jossa ollaan kayty" Samoin sanon mina...hyvalta nayttaa ja ihmisetkin vaikuttaa mukavilta. Saatetaanpa taas innostua vaikka trekkaamaan tai olemaan yo heimokylassa, kuka tietaa.
Reilu kolme viikkoa ja kotiin. Tuntuu niin lyhyelta ajalta. Yritan kirjoittaa nyt viimeiset viikot useammin ja Ninnille ja Elinalle tidoksi, etta Mikon jaakaappi- lista on valmis ja laitetaan se joku paiva tanne kaikkien nahtavaksi. Odotetaan jo kotiin tuloa, mutta nautitaan viela viimeisista!! Alkaaka menko Thaimaaseen....turhhoo turhhoo jos aasiaan tulloo.... :) Tiina

Saaria

Juuri kun paasin vuodattamaan halujamme suomalaisen ruoan osalta, loydettiin me Krabilta skandinavia-ravintola. Listalta valitseminen otti pisimman ajan koko reissun aikana, silla lista pursusi ruokia kuten: sillia, lihapullia ja muusia, lohta ja bernaise-kastiketta, "alatoobia" tai jotain pateeta ja pihvia punaviinikastikkeella. Paadyttiin kuitenkin ottamaan ruisleivat graavilohella ja sinappikastikkeella. Kylla maistui!! Tanskalainen ravintolan omistaja ihmetteli, kuinka ollaan parjatty nelja kuukautta ilman ruisleipaa. Niinpa, sita kylla kaipaa eniten naiden pullamossoleipien jalkeen.
Krabilla vietettiin pari paivaa erittain tylsassa Krabi townissa. Ainoa askare, jota saatiin aikaan oli kaupungin temppelilla kayminen ja se oli jotain. Ensinnakin ei loydetty varsinaista isompaa temppelia koskaan tai oliko se sittenkin se yksi, mutta se oli taysin sipissa siis suljettuna. Portista sisaan kaveltyamme joku tyrkkaa meilla kouralliset hedelmia ja meilla ei ollut mitaan tietoa, mita niilla tehdaan. Syodaanko vai annetaanko buddhalle. Paadyttiin jalkimmaiseen vaikka kukaan muu ei kylla ollut hedelmia jattanyt, mutta eihan niita vaan nyt voinut syoda, jos ne olivatkin tarkoitus jattaa. Olisi buddha pahastunut. Kavellessamme temppelialueella nahtiin polttouuni, joka meidan lasnaolessa aukesi ja nahtiin sisaan siihen kauheaan uuniin, jossa poltetaan Thaimaalasten jaamistoja. Hipsittiin eteenpain ja nahtiin kuin kulkukoira nappaa kanan ja raatelee taman hengilta ja viereisessa kaivossa lahemmas kymmenen koiranpentua makaa toistensa paalla odottaen aidin paluuta metsastysretkelta. Pikkuiset olivat ihan kirpun syomia ja niin saalittavannakosia, etta oli vaikeaa kavella pois. Alueen toisella puolella oli buddhalle rakennettu silta, joka oli suht pienen lammen paalla. Lampi oli sammaleenvihrea ja kuhisi kaloja, isoja kaloja. Ja tama ei ole mikaan kalatarina vaan oikeasti lampi kuhisi yli metrin pituisia kaloja niin paljon, etta lampi piti aanta ja naytti silta, etta osa yritti etsia itsellen tilaa pinnan vaaralta puolelta. Ei uimaan ihan heti tehnyt hai peloissani menna, mutta ruokaa sielta luultavasti olisi aika helpolla saanut. Kasi veteen ja ylos. Oudon temppelikierroksemme paatti aluella jolkotellut rakki, jonka vatsa oli auennut niin pahasti, etta suolet roikkuivat pihalla. Karmaisevaa.
Seuraava kohteemme oli Ko Siboya-saari ja paatettiin ottaa helppo keino paasta saarelle. Varattiin etukateen yo majatalosta ja he vastapalvelukseksi tulivat hakemaan meita seuraavana aamuna kaupungista. Astuttiin aamulla kaverin kyytiin, jonka englannin kielen taito ei muutamaa sanaa pidemmalle kantanut. Matkalla eteemme tuli poliisiratsia ja kun ajettiin poliisien kohdalle niin poliisi huutaa: Falang Falang!! eli ulkomaalaisia ulkomaalaisia!! ja eikohan meidan kaannytetty pois tielta. Ollaan luettu muutamia tositarinoihin perustuvia vankilakirjoja, joissa falangit ovat istuneet karmaisevissa Bangkokin vankiloissa monia vuosia. Ja kun aina pitaisi tehda se, etta tarkistaa laukkunsa, ettei kukaan ole piilottanut sinne mitaan. Muutamasta grammasta kotiarestia taalla tulisi 25 vuotta tai polttouunin kohtaaminen uudestaan. Pelko siis iski ja mietin, etta mita me nyt ollaan tehty, kun noin pitaa huutaa. Ei ymmaretty sanaakaan poliisin ja kuskimme keskustelusta, mutta muutaman minuutin jalkeen oli jo selvilla, etta ongelmissa oli kuskimme eika me...huh. Puolituntia asiaa selviteltiin ja sakkolappu revittiin, kun kuskimme oli isomman poliisijehun kaveri. Muutama puhelu ja ei enaa mitaan ongelmia. Aika katevaa. Myohemmin kuultiin, etta autoa ei oltu rekisteroity turistien kuljetukseen, eika kuskillemme tullut mieleen sanoa, etta ollaan hanen ystavia. Tosin ehka juoni olisi paljastunut aika helposti. Paastiin onnellisesti majapaikkaamme: kivannakoinen paikka, mutta missaan ei nakynyt ketaan. Ei muita vieraita, ei kilometrin pituisella rannalla ketaan, eika myoskaan mitaan asumuksia tai pienta kauppaa, josta olisi vesipullonsa ostanut. Paikan omistajan veli/ystava oli jonkinnakoinen taikuri ja saatiin yli tuunnin kestanyt show juomiemme kanssa. Hauskaa oli...aikamoinen silmankaantaja. Illalla mentiin omistajien luokse ja kysyttiin etta, mita ruokaa paikassa olisi tarjolla. Vastukseksi saatiin ihmettynein kasvoin; Ai haluatteko te syoda jotain? Pitkan pahkailyn jalkeen saatiin oikein maukkaat, joskin erittain tuliset thaimaalaiset keitot. Oltiin ehka jopa liiankin skutsissa vaikka rauhallisissa paikoissa viihdytaankin ja paatettiin lahtea seuraavana paivana jatkamaan matkaa.
Seuraava saari Ko Jum oli jo ensi silmaykseltaan viihtyisamman nakoinen. Paikallista asutusta ja turisteille muutama asumuspaikka, mista valita ja uitava ranta. Jungle hill-erittain nauravan ja ystavallisen emantansa kanssa oli majapaikkamme seuraavat 3 yota. Kaytiin koulunpaattajaisissa syomassa grilliruokaa, katsellen lasten tanssiesityksia ja ongittii itsellemme vihko ja appelsiinimehu. Hauskaa etta koulun paattajaiset ovat koko saaren juhla. Loppupaivat maattiin rannalla ja uitiin matalissa vesissa, koska haipelkoni luo kummallisia varjoja heti rintaa syvemmassa vedessa...haha. Syotiin barracudaa ja Miko rakastui paikalliseen aamiaiseen: thai- munakas, riisia ja chili-kalakastiketta...simppeli ja on muuten hyvaa.
Ko jumin jalkeen otettiin lautta Ko Lantalle. Keskella merta oli "pysakki", jossa lilluttiin hetki kunnes isompi Lantalle meneva lautta pysahtyi ja otti meidat kyytiin. Lanta kaikista kaymistamme saarista tahan menessa eniten turistien suosiossa. Ja lautasta hypattyamme se oli kylla nahtavissa: tultiin taxi-kuskien muurahaiskekoon, jotka kaikki halusivat vieda meidat jonnekin. Paatettiin juoda rauhassa kahvit ennen kuin lahdettiin minnekaan. Virhe! Juomat saatuamme kuhisivat ne jalleen meidan ymparilla ja mulla meni moti taydellisesti. Miko ihme kylla jaksoi hymy suin kuunnella seuraavat puoli tuntia majapaikkojen ilmastoinneista, nettien hinnoista, hyttysverkoista ja kivista rannoilla. En jaksanut keskittya muuhun kuin juomaan. Otettiin kyyti paikkaan, josta luettiin opaskirjastamme ja kun saavuttiin paikalle iski epaluulo. Ei meilla tanne ole varaa. Kaw Kwang beach resort luki kyltissa ja uima-allas kimalteli rannan laheisyydessa. Kaytiin kuitenkin kysymassa ja loytyi kuin loytyikin meidan budjettiin sopiva mokki. Tapana on tietysti aina tsekata asumus ennen kuin otetaan yo ja menin kiltisti omat laukkupoikani kanssa katsomaan. Hieno puinen, yhden seinan kokoisilla ikkunoilla varustettu bunglaow, vitivalkoiset lakanat, ilmastointi ja lammin vesi. Olin ihan myyty...aaah ihanaa mita luksusta talla rahalla ja yritin kayttaytya coolisti, etta joo ihan kivalta nayttaa, voidaan ottaa. Kunnes laukkupoikani ilmoitti, etta tama on se tonnin asunto. Aaa okei...nolona kysyin, etta voidaanko nahda halvempi. Kaveltiin kauas, katukivet ja siistit nurmet vaihtuivat mutaan ja lukemattomiin hyttysiin ja vahan homeelle haisevaan mokkiin. Otettiin mokki silla saatiin nauttia muuten resortin antimista: altaasta ja aurinkotuoleista. Ja ensimmaista kertaa asumuksemme nimessa lukee resort...wau!! Vuokrattiin mopo ja ollaan ajaltu ympariinsa ja loydetty kuntosali, josta Miko osti heti viikon kortin. Eli talla saarella siis seuraavan viikon...kai. Onko kukaan muuten oikeastaa kuullut Lantasta. Suomalaisia taalla ei nay, mutta ruotsia taalla kuulee enemman kuin thaita ja taxit ovat koristeltu Ruotsin lipuin. Hyva puoli sinansa, etta taalta halutessaan saa lihapullia, muusia ja ruisleipaa. Ja Tiina pystyy salakuuntelemaan edes jotain. Toivotaanpa, etta Mikon tuttava Ulla ottaapi yhteytta viela kun ollaan taalla...vink vink. Ja tiedoksi niille, jotka nyt ovat ihmetelleet Tiinan vaatteita siina elefantti kuvassa niin ne tulivat talon puolesta. Kaikki Mahout-harjoittelijat saivat tallaiset vaatteet, jotteivat omat vaatteet rikkoudu elefantin karhean nahan paalla. Tiina.

Viela kuukausi Thaimaassa!

Miksi ihmeessa vietettiin viikko Bangkokissa. Mietitaan nyt kun ollaan etelassa...aurinkoa ja rantaa. Viikko siis pyorittiin siella ostellen erilaisilla marketeilla ja ostoskeskuksissa, syoten lansimaalaista ruokaa (ihanaa valilla!) ja kaytiin elaintarhassa. Nahtiin taas jarkyttavan kokoisia elefantteja, kirahveja, ihania mangusteja, tiikereita, leijonia, leopardeja, kilpikonnia, riehakkaita apinoita ja pelottavia krokotiileja, kaarmeita, liskoja. Olipa hauskaa ja jalat saatiin kipeaksi silla nahtavaa oli paljon. Nahtiinpahan Bangkokissa suomalaisiakin ja oli mukava rupatella omalla kielella muidenkin kanssa pitkasta aikaa.
Kuten jo kerrottiin edellisessa tekstissa, on meidan tehtava ns. "viisumi juoksu" ulos maasta, jotta saadaan lisaa aikaa oleskella maassa. Niinpa varattiin lennot Kuala lumpuriin Malesiaan ja samana paivana takaisin, mutta Phukettiin etela-Thaimaahan. Torstai siis vierahti istuen lentokoneessa ja lentokentilla ja muistona muutama Malesian ringgit(raha) ja 30 lisapaivaa Thaimaassa. Iltapaivalla oltiin takaisin Thaimaassa, pahimassa turistipaikassa ja heti ketkuttelija taksikuskit repivat meilta kovia hintoja. Kerrottiin haluavamme Ko Yai Noin saarelle ja taksikuski lupasi vieda meidat seka muutaman muun turistin samalla kyydilla. Noin 30 kilometrin jalkeen tiputettiin kanssamatkustajat pois ja sen jalkeen meilta alettiin hinkumaan lisaa rahaa ja paljon, koska paikka, josta saarelle paasee on lahella lentokenttaa, josta jo aluperin lahdettiin. Miksi ihmeessa kuskimme ei voinut vieda meita ensin tai vaikka ilmoittaa, etta kannattaa ottaa toinen kyyti. Yritettiin olla maksamatta vihoissamme koko matkaa, mutta eipa myoskaan auennut takakontti, jossa meidan rinkat olivat. Missattiin siis paivan viimeinen laivakyyti ja yo Phuketissa oli valttamaton. Seuraavana aamuna paikallisbussi vei meidan oikeaan paikkaan 40 bathilla kun eilinen kuskimme pyysi 400 bathia. Myos laivakyytimme oli ihanan helppo. Muistikuvat Filippiinien hurjasta merenkaynnista kaikkosivat kun livuttiin tyynella ja aurinkoisella saalla Ko Yai Noin saarelle. Totesimme heti olevamme oikeassa paikassa. Hiljaista, natteja pikku bungalow-paikkoja ja tyhjaa rantaa. Ensimmaista kertaa kahteen kuukauteen paastiin kunnon rannalle ja mereen uimaan. Ja ei ketaan muita, kahlata sai toiselle puolelle ulappaa. Olen jostain kumman syysta kehittanyt itselleni ihan kauhean hai-pelon (jota tapaamamme suomalaisheput yrittivat kovasti helpottaa kokemuksiensa kautta. Olivat uineen 1,5metristen haiden kanssa). Pelottaa kavella yli lantion syvaan veteen ja illalla kun silmat pistaa kiinni ammottaa siella isoja kitoja ja seka minut, etta Miko syodaan. Taytyy ehka kerran uskaltautua taas snorklailemaan, jotta tama helpottaa. Menen kylla nurkit ojossa ja mottasen sita 5 metrista haita kuonoon, jos tulee liaan lahelle. Otettiin mopedi paivaksi ja kierrettiin koko saari. Taas banaani- ja papaijapuita ja nahtiin ensimmaista kertaa mango- ja kumipuita. Kaytiin myos upessa Paradise resortissa, jossa meilla ei olisi varaa edes vuokrata rantatuolia. En kylla ihmette yhtaan, jos ihmiset tallaisista paikoista pulittaa paljon rentoutuakseen. Joudut tulemaan tanne lapi viidakon ja resortti on suojassa omassa lahdessa...ei siis paljoa hairiotekijoita.
Malaria-laakkeet, joita ollaan syoty koko matkan saatavat aiheuttaa herkistymista auringolle ja niin ne minun kohdalla tekevat. Iho palaa herkasti. Ette sitten nyt huolestu, mutta paatin lopettaa malaria laakkeiden syomisen, jotta voin olla auringossa pidempaan kuin tunnin. Puolustuksesi voin sanoa, etta koko loppumatka ollaan hyvin vahariskisilla alueilla. Koputtaen puuta sanon myos, etta ollaan oltu taysin terveita ja taalla ei niin huoli olisikaan, jos sairastuu, koska sairaaloita/laakareita on aina lahella.
Tanaan(maanantaina) otettiin vene kohti Krabia ja taalta lahipaivina pikkusaarille, joissa ollaan netin tavoittamattomissa, mutta puhelin pitaisi edelleen olla toiminnassa.

Viela muutama kuukausi edessa(kotona 13.5) ja ollaan hyvin iloisia, etta saatiin venytettya matkaa nain pitkaksi, mutta kaivataan molemmat asioita ja ihmisia kotoa. Riisit ja nuudelit edelleen valilla tympivat ja kuinka onneissamme oltiinkaan kun Bangkokista loytyi puuroa. Juuri juttelin isukin kanssa puhelimessa ja pakko oli pyytaa kermaista lohikeittoa kotiinpaluu ruoaksi. Peruna, kotimaiset kasvikset, lohi, laku ja juustot olisivat kova sana, mutta useimmiten puheisiin nousee tuore ruisleipa ja voi. Vesi tirskahti suuhun..hehe. Makaronilaatikko, lasagne ja lihapullat. Ruokia, joita kotona ei edes kovin usein syo maistuisivat nyt niiiiin hyvalle. Himuisesti kaipaa juttuja vanhempien, kavereiden ja tuttujen kanssa ja pienet puhelut tuntuu ihan liian lyhyilta...asiaa olisi niin kamalasti. Kuitenkin sita on aika yksin vaikka uusia ihmisia tapaa aina, mutta matkaajien kanssa jutut tuppaavat aina olevan suht samoja; missa olette olleet, minne menette ja minne kannattaa menna. Olisi kivaa kuulla mita siella tapahtuu, jotta ei olla taalla ihan yksin ja pimennossa. Taalta loydettaisiin teidan kuulumiset hyvin! ;) Vaikka ikava teita ja ruokia onkin niin ei me viela taalta haluta pois. Nautitaan olostamme ja uusista asioista. Nahdaan niin paljon hienoja, hauskoja ja erilaisia asoita, ettei taalta millaan hinnalla haluta viela lahtea. Toivotaan etta te jaksatte viela siela odotella ja seurata meidan puuhamisia! Tiina

Laos kuvia!!

Kuva 1: Tiina trekilla Vieng poukhassa
Kuva 2 ja 3: Ankka-illallisella Muang ngoi neuassa
Kuva 4: Munkit keraamassa riisejaan aamunnousun aikaan ja Miko ja Jyka taustalla silmat viela ihan ristissa Muang ngoi neuassa
Kuva 5: Pojat pelaamassa jalkapalloa paikallisten kanssa Muang ngoi neuassa
Kuva 6: Akha-heimon nainen Vieng poukhassa
Kuva 7: Trekkilounas banaanin lehdilta Vieng poukhassa
Kuva 8 ja 9: Khmu-heimon jasenia Vieng poukhassa
Kuva 10: Vang viengissa guest housen pihalla juossut kilpikonnan poikanen
Kuva 11: Meita monesti viihdyttanyt Dany poika Muang ngoi neuassa
Kuva 12: Miko ja Jyka Muang ngoi neuan suurimmalla kadulla
Kuva 13: Temppeli Luang prabangissa
Kuva 14: Meidan majoitus Vang viengissa
Kuva 15: Yleiskuvaa Muang ngoi neuasta
Kuva 16: Tiina ja elefanttifarmin pikkunen
Kuva 17: Sinkku-Jyka metsastamassa jotain..........;)