Jamahdettiin viela pariksi paivaksi kuvan kauniille Gili Trawangan saarelle ja viela lahtiessakin takaraivosta kuului kuiskaus, etta olisiko sittenkin pitanyt viela jaada. Parin paivan aikana nahtiin kuitenkin viela lisaa kilpikonnia, opittiin etta Tiina-nimi on ilmeisesti hindujen taruissa rakkauden jumalan tyttaren nimi ja etta kasvoissa kannaattaa taalla kantaa luomia;ovat kuin timantteja kasvoilla. Joten nyt kannan ylpeana poskessa olevaa luomeani.
Gilithan tosiaan ovat jo muslimialuetta ja juteltiin paljon paikallisten muslimien kanssa. Kylla lahi-idan luoma muslimiuskonnon kuva muuttuu kun taalla naiden ihanien ihmisten kanssa juttelee. Sanoivat myos, etta heidan mielestaan harjoittavat muslimiuskontoa hiukan vaarin lahi-idassa. Taalla ei pingoteta uskonnon kanssa ja hindut, muslimit, kristityt, buddhalaiset voivat kaikki olla ystavia keskenaan ilman minkaanlaista kismaa. Hiukan vaikeaa oli kuitenkin ymmartaa sita, kuinka joillain naista herroista saattoi olla neljakin vaimoa. Kuulemma muslimiehella todennakoisemmin lippu taivaaseen, mita useamman naisen on saanut rengastettua. Hmm, nainkohan on.
Hupaisaa naiden ihmisten kanssa on se, etta jos vaikka menet olusille ravintolaan saattaa tyontekijat pikkuhiljaa hilautua samaan poytaan, kaivavat omat pullonsa esiin, joista ilomielin sitten tarjoillaan koko loppuilta riisi- tai kookosviinaa. Nauru ja hymy on herkassa ja ihmisten kanssa on kotoisa olo. Siina sitten rohnotellaan kuten olisi aina tunnettu. Toisaalta kusevat bisneksensa tarjoamalla juomia, mutta kiinnostus toisia kaksijalkaisia ja kulttureja kohtaan nayttaa olevan tarkeampaa. Mutta poikkeuksiakin loytyy; joukkoon mahtuu myos vahan liiankin karkkaasti lahestyvia ihmisia. Ensimmaista kertaa Aasiassa esim miehet saattavat huudella suht rivojakin lausahduksia ja saattavat yhtaakkia ottaa kainaloon ja yrittavat pusutella ilman, etta olet edes kerennyt sanomaan moi. Ahdistavaa, mutta onneksi nama ovat harvassa ja tilanteet ovat kuitenkin vahan vitsailua. Myos jotkut rihkamakauppiaat ovat suht tyrkkyja..enemman kuin muaalla Aasiassa. "Ei kiitos" taalla tuntuu valilla olevan kuin korvien ohitse lentava hoyhen. Suurin osa ihania ihmisia, jotka omaavat ehdottomasti Aasian leveimmat hymyt.
Tultiin takaisin Balille laivalla ja taytyy mainita, etta viimevuoden kuolemanpelkoisten Filippiini-laivareissujen jalkeen on ollut pelko persauksissa joka jerta ennen merelle lahtoa, mutta meri on ollut taydellinen. Ei kertaakaan laivaa korkeampia aaltoja tai edes mitaan sita lahella. Pysahdyttiin pariksi paivaksi oikein mukavaan ranta cityyn nimelta Padang Bai. Yhden reggae baarissa vietetyn Arak-illan(kookosviinaa) jalkeen oli lahdettava pohjois-Balille, Lovinaan. Arvatkaapa milla hinnalla saatiin oma huone joka on rannan laheisyydessa, aamianen kuuluu hintaan ja myos sinihohtoinen uima-allas aurinkotuoleineen loytyy pihalta?? Huikeat 7,9 euroa koko setti eli minun osuus alle nelja euroa. Ei paha. Samoilla hinnoilla yleensakin ollaan paasty yopymaan, mutta ei naiden extra ominaisuuksien kanssa. Noh, Lovina meidat veti saapumaan siksi, etta taalta kasin paasee tekemaan delffiiniretkia, joka tanaan aamukuudelta kaytiin sutasemassa. Siella ne upeat dolffiinit olivat aamupalalla syomassa pikkutonnikaloja keskella Javan merta. Sen jalkeen snorklattiin koralliriutalla kauniiden akvaariokalojen kanssa, joita oli paaaljon. Huikeita vareja taalla naissa kaloissa. Jaa meidan hauet kakkoseksi; sori vaan :D ainiin tamakin piti mainita etta kaytiin eilen kokkauskurssilla Balilaisen Butun kotona. Opittiin kuinka tehdaan indonesialaisia kanapullia, kanacurrya, jotain saniaisen tapaista mausteisessa kookoskastikkeessa, tuoretta tonnikalaa grillattuna banaaninlehdissa, papuja vikattuna indonesialaisittain ja MeeGorengia eli paistettua nuudelia. Nam Nam. Isukki muuten ihan tuli vaan mieleen etta tiesitkos etta saniaisten uusia kiemuralla olevia versoja voi syoda...ovat kuulemma terveellisia.
Nyt olen viime paivina tajunnut sen, miksi mun suuntavaisto on hiukan hukassa. Mulla ei kotona tai muualla ulkomailla ole koskaan ongelmia suunnistaa ja osaan aina reitin takaisin. Muitan myos reitteja lapsuudesta asti ja ilmasuunnat pysyvat aina selvilla, joten tallainen hahmotuskyky on aina ollut aika hyva. No se siita hehkuttamisesta. Olen kuitenkin taalla ollut usein ihan sekaisin ja nyt tajusin, etta koska olen ensimmaista kertaa paivantasaajan alapuolella niin aurinkohan kulkee eri tavalla. En tallakaan hetkella pysty kuvittelemaan mihin pain tuo palava pallo tuolta seuraavaksi putoaa. Aika kummallista ja hyvin hassu tunne :D
Sellaista taalla...Pus pus!!
Tiina
P.S. saa soittaa ja lahetella viesteja...hihihi :D indo-numeroon....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti