Laos etelasta pohjoiseen

Noniin! Siita onkin jo pitka aika kun viimeksi tanne raapustellut mitaan, joten ei muuta kun mp3 soitin korville ja raapustamaan. Nahtiin siis Jyka Laosin Paksessa helmikuun alussa ja nyt muutama paiva sitten Jyka lahti bussimatkalle kohti Hanoita josta Jyka lentaa suomeen maaliskuun alussa (haha). Oli hauskaa nahda kaveria Suomesta ja viela taalla kaukana kotoa. Juttua riitti taas niin, ettei meinannut puheenvuoroa saada eli iloinen jalleen nakeminen siis. Oisikohan ollut jo seuraava aamu kun meikalainen pesi hampaansa Jykan hammasharjalla. (Oli sitten yllattaen samanlainen harja kun mulla ja kun oli tottunut tietenkin jo siihen ettei vessassa ole oman harjan lisaksi kun Tiinan harja. ( Tama toistui muuten viela kerran). Pakse jatettiin taakse ja lahdettiin kohti Vientiainea. Paatettiin ottaa sleeper bus, jotta saataisiin nukuttua lapi yon kestavassa matkassa. Bussissa oli monta kerros-sankya, johon rojahdettua ei meikalaisellakaan ollut mitaan ongelmia nukahtamisen kanssa vaaka-asentoon paastessani. Puolisen tuntia ihmettelin bussin jarkyttavan kovaa vauhtia oisella moottoritiella turbon viheltaessa vauhtia lisaa prameaan bussiin. Tahan astisista matkustamisista vaivattomin ja ehdottomasti pramein kulkuneuvo, milla olen taalla matkustanut. Aamu koitti Vientiainen bussiasemalla jossa joku tuli kiskomaan meita kaikkia kolmea ylos. Kaikki nukkuivat niin sikeasti koko yon ,etta bussista oli kaikki poistuneet ja me ei oltu kuultu mitaan. Ei muuta kun horroksesta vetamaan paitaa vaarinpain paalle ja ulos etsimaan jonkunlaista aasia milla paastaisiin kohti Vientiainen keskustaa. Siella sitten taas kavelemaan pitkin keskustaa vertaillen majapaikkojen hintoja raskas rinkka selassa paita markana hiesta. Bongattiin Swedish bakery ja pizza house johon paadyttiin syomaan itsemme ahkyiksi , vaihteluna ainaisille riisi nuudeli variaatioille. (on muuten tallahetkella kiintio todella taynna!) . Lahdettiin pizza houselta kavelemaan kohti majapaikkaa ja poikettiin pieneen kauppaan jossa naimme ison julisteen Sean Kingstonin keikan olevan siella ja paivamaara oli kyseinen paiva. Jos osti 30000 kipilla ( 3 e) kaupasta jotain niin sai ilmasen lipun keikalle. Kylmakaappi auki , kolme isoa paikallista Beer Laoa mukaan ja ilmainen lippu haltuun. Meista kaikki tiesivat tasan yhden biisin Seanilta, mutta paatettiin lahtea kokemaan keikka myos ulkomailla ja olihan arvattavissa , etta paikalliset on innoissaan saadessaan joku artisti ulkomailta esiintymaan sinne. Kyyti paikallisella jumbolla (melkein sama kuin tuk tuk) maaranpaahan ja ovelta viela kaksi 30000 kipin lippua lisaa. Ei montaa askelta keretty ottaa kun tuli muutama heppu Thai Tv:sta kysymaan olisimmeko kiinnostuneet antamaan haastattelun Thaimaan televisioon?. Ja olisi sitten pitanyt kertoa mita mielta olemme Sean Kingstonista ja siita , etta han on siella esiintymassa. Kieltaydyime kohteliaasti, koska emme viittineet lahtea kuitenkaan kertomaan televisioon ,etta emme pida ukkoa juuri minaan:) . Tosin olisihan ollut kivaa kertoa miten hyva asia on Laosilaisille ,etta saa ulkomaalaisen artistin esiintymaan. Paikallisia lamppareita oli monta ennen kyseista "tahtea" joista pidimme paljon enemman kun Seanista. Ei saanut Sean oikein Englannillaan ja muutenkin mielestani lattealla esiintymisellaan varmaan omastakaan mielestaan yleisoa mukaan meininkiin ja lahti tylysti mielestani lyhyehkon keikan jalkeen pois ilman minkaan laista encorea pois. Suoraan sanottuna ukko oli ihan paska , mutta juteltuani paikallisten kanssa kaikki olivat tykanneet eli siis onnistunut keikka siina mielessa ja Laosilaisilla hyva mieli. Itsellani myos kuten Tiinalla ja Jykallakin fiilis oli hyva, koska olihan meininki itse keikka paikalla hyva ja saimme kuulla monta paikallista tahtea illan aikana. Saatiin ilmainen kyyti pick up auton lavalla jonkin hotellin yokerhoon hopisemalla niita naita paikallisten kanssa . Suurkaupungin muutaman paivan kaaos sai jaada kaikkien mielesta taakse ja otimme suunnan kohti Vang Viengia ajatuksella joki, bungalowit ja riippumatto. Vang vieng oli tata ja myos kaikkea muuta!! Ei jumalauta mika paikka!emma jaksa! tekno raikaa pienella saarekkeella missa on vieri vieressa samanlaisia baareja, missa kaiken maailman kansallisuuksien keijot kohtaa toisensa. Porukalla kaikkilla jalassa Fisherman pantsit ja tietysti se oleellisin eli Beer Lao paita. Mika ihme ihmisia vaivaa? Voisiko jengi pitaa samanlaisia vaatteita kun kotona...kai ne sitten pitaa paikallisten olutfirmojen logo paitoja kotonaankin..enhan makaan pida lapinkulta paitaa Suomessa. Kai toi on joku juttu mita ma ei Tiina eika Jyka tajuta ollenkaan. Frendeja pauhaa telkkareista joka paikassa ja ravintoloissa tarjoillaan ruokaa, mika on tarkoitettu pelkastaan turisteille. Niin kuin niin surullisen monessa paikassa muuallakin taalla menut on tehty pelkastaan meille ja paikallisten ruokia ei juuri nay. Niitahan me tanne tultiin syomaan! Kaikki orveltaa ympari kannissa ja missa lie sekavuustiloissaan toikkaroi ilman paitaa kunnioittamatta paikallisia ollenkaan. Joka paiva autolastillisia ihmisia lahti tuubaamaan eli laskemaan isoilla porukoilla traktorin sisarenkailla jokea alas kalliiseen hintaan ja tuli takaisin jotkut taytta ymmarrysta vailla. Ei ihan se meidan juttu tuolla paikassa .Voihan tuota tehda muuallakin ilman muita omassa rauhassa ja 17 dollarin sijasta alle eurolla. Paikalliset pitavat siis erittain epakunnioittavana ja loukkaavana paljastavia asuja ja eihan se jengia siella nayttanyt kiinnostavan vaan miehet kavelivat missa sattuu ilman paitaa ja nahtii,n jopa ravintoloiden edessa naisten toikkaroivan pienissa bikineissaam 10 illalla! Etta silla tavalla. Tulee vastaan miehia jotka ajavat skoottereilla naisten bikinit paalla pupillit planeetan kokosena ja naamassa meikkia!keeeijjjjjoot! Nahtiin monta ihmista milla oli side tai kipsi joko paassa kadessa tai jalassa. Mua ja jykaa tuli illalla vastaan Ruotsalainen tytto jonka silmat pyori paassa ja se sanoi jotenkin nain: otteko syoneet jo sienia? ma oon ollu taalla jo kuukauden bailaamassa ja kavin just hakemassa kuukauden viisumin lisaa ja oon viela kuukauden lisaa. Jaa , etta semmosta. Autettiin tyton aurinkolasit irti sen tukasta ja toivotettiin hyvia matkoja sienien maailmassa kuukaudeksi eteenpain. Onhan toikin tietty matkustamista menna sekoilemaan 2 kuukaudeksi toiseen maahan nakematta maasta yhtaan mitaan. Olla samassa paikassa bailaamassa illasta iltaan. Tulipas iso dissaus paikkaa kohtaan mutta sita se oli. Hyviakin puolia toki paikassa oli myos. Todella kaunis ja maisemat olivat mahtavia. Ja oli paikassa mahdollisuus menna harrastamaan kallioliipeilya mihin ittemme toki Jykan kanssa buukattiinkin. Otettiin 5 tunnin kiipeily paiva aivan mahtavilla kallioilla joen tuntumassa. Opas sanoi heti ensimmaiseksi , etta naytan vain kerran miten tama solmu tehdaan. Solmu siis mika piti kiinnittaa kiipeilyvaljaisiin. Ei muuten riittanyt kerta oppaalle meinaan kumpikaan meista ei muistanut viela paivan paatyttyakaan , etta miten se tehdaan! Ei meista ainakaan merimiehia tule. Kiipeily oli ehdottomasti paikan hienoin juttu ja tata kirjoittaessakin tekisi mieli lahtea kapuamaan kohti 20 metrin maalia. Riippuu ihan ihmisista mita haluaa tehda , mutta paikkana tuo ei siis ollut sita mita me haluttiin, joten lahdettiin siis jo muutaman paivan kuluttua jatkamaan matkaa kohti Luang Prabangia. Paikallisbusseja ei paikasta saatu, joten kyytimme oli hiace minibussi, jossa jouduimme viimeisina tulleina Tiinan kanssa etupenkille ja Jyka sai auton huonoimman extrapenkin ilman paanojaa ja Jykan mukaan ilman jousia:). Luang Prabangissa paatimme ottaa hieman sivusta Guest Housen ajatuksella hiljaisuus joka osottautui vaaraksi, koska vieressa oli iso temppeli jossa oli jonkinmoiset pippalot kaynnissa. Illasta iltaan kovaa mekkaalaa, joista pahin oli lapi yon kestava ihme saarnaus ja aamulla Guesthousen sivuosassa kaynnissa oleva rakennustyomaa. Tuli sitten nukuttua monta yota korvatulpat korvissa. Aamukahvia juodessani kysyin paikalliselta , etta mita ne munkit siella oikeen juhlii? monta kertaa yritin kysya samaa kysymysta eri tavoilla ilman tulosta. Paikallinen heppu tiesi mita juhlitaan , mutta ei tiennyt sita sanaa joten han tokaisi , etta munkeilla on vaikka sellanen sticky rice and barbeque festival kaynnissa. Kahvithan siina meni kurkkuun kun oli niin hienosti lohkastu juttu! Guest Houselta oli noin 10 minuutin kavelymatka Night marketille jossa paikalliset myivat hienoja kasitoitaan silkkihuiveista antiikkitavaraan. Tavaraa oli aivan mielettomia maaria hienosti valaistulla kadulla. Tosin monella oli aika paljon samaa tavaraa , mutta sehan vaan helpotti meidan tinkimista erilaisista esineista. Tavarat olivat halpoja ja hienoja ja olisi tehnyt taas mieli ostaa rinkka tayteen tavaraa , mutta kun ei voi niin ei voi. Viela olisi pitka aika kantaa painavia esineita joten mukaan tarttui vain muutamia pienia kevyita asioita. Tiina oli naina aikoina jotenkin saanut juonittua itsensa ostamaan mulle myohastynytta synttarilahjaa, jonka luovutti sitten illalla. Tietemattomana tasta kavalasta selkani takana kayneesta juonimisesta Tiina antoi mulle kirjekuoren, missa oli Mahout kurssi, joka kaytaisiin kaikki kolme seuraavan paivana. Mahout on siis elefanttien kouluttaja ja meista tulisi ainakin jollain tapaa samanlaisia. Aivan loistava lahja kiitos siita Tiina:) Aikaisin aamulla kohti elefanttifarmia, jossa bussimatkan jalkeen pieni joen ylitys veneella ja olimme perilla. Huh huh miten isoja ne onkaan! Noin lahelta en ole ikina nahnyt elefantteja ja nyt pitaisi menna viela niskan paalle istumaan ja antamaan komentoja naille mammuteille. Taytyy myontaa , etta jonkinmoinen perhosfarmi lenteleli vatsassa kun meni ensimmaista kertaa lahelle elefanttia. Lahdettiin vaihtamaan Mahoutin asut paalle ( tarjoustalon narufarkku paita look) ja kiivettiin torniin josta hyppasimme kaikki norsujen niskojen paalle ja oikea mahoutti istui elefantin selassa olevaan istuin koriin. Elefantin niskakarvat olivat hauskat. Aivan kuin olisi katuharjaa silitellyt. Kovia ja mustia. Pai Pai eli eteenpain! Heti ensimmaiseksi tuli kysymys ,etta ei kai me nyt herrajumala laheta tota jokea ylittamaan mista me juuri tultiin tanne farmille veneella? No kyllahan me mentiin yli joen vastakkaisella puolella olevaa viidakkoa kohti ja sielta noin tunnin matka erilaisilla komennoilla kohti paikkka, missa soimme lounaan ja opettelimme erilaisia komentoja elefanteille. Olisimme kaikki toivoneet ,etta saisimme opettaa elefantteja maasta kasin erilaisilla komennoilla myos, mutta saimme vain olla selassa ja sielta kasin huudella komentoja. Lounaan jalkeen teimme viela pienen lenkin jonka jalkeen kavelimme takaisin lapi vanhan kylan ja temppelin kautta kohti farmia, jonne jaimme odottelemaan kouluttajia jotka toisivat elefantit takaisin farmille, jossa menisimme kylpyyn elefanttien kanssa jokeen! Odotellessa otimme venekyydin ylajuoksuun ja lilluimme jokea pitkin kolmistaan + kaksi muuta mahoutti oppilasta meidan kanssa tuubausrenkailla kohti kylpemispaikkaa. Elefantit olivat talla aikaa saapuneet kylpemispaikalle ja ei muuta kun selkaan taas. Meika sai maman eli vanhimman(45vuotta) ja isoimman korilaan ja ei muuta kun veteen. Huomasi , etta taisi olla elefanttien paivan kivoin osuus paasta kylpemaan jokeen kuuman paivan jalkeen. Oppaat kaskettivat elefantit istumaan veteen ja me roiskittiin vetta ympariinsa ja pestiin lahinna fanttien paat ja rapsuteltiin jattimaisten korvien takaa. Aivan huikea kokemus! Illalla lahdettiin syomaan ranta ravintolaan, jossa saimme eteemme poydan, jossa oli keskella saviruukku, jonka sisalla hiilia. Saviruukun paalle laitettiin laakea iso pannu jossa oli keskella kupera kohta. Reunoille kaadettiin kannusta vetta ja sekaan heitetiin erilaisia kasvia, sienia kukkakaalia, nuudelia ym. Keskelle tulikin sitten karistymaan erilaiset lihat ja meren elavat. Lisailtiin reunoille lisaa vetta aika ajoin ja kaanneltiin lihoja. Lisukkeeksi oli valkosipulia, chileja, maustetahnaa ja jotain pikkelssin tapaista. Ehdottomasti yksi parhaimmista ruoista koko reissulla ja ruokaa oli paljon! Kaikki lahtivat paikasta mahat pullollaan ahisten ja koko lysti maksoi 3 euroa. Kaytiin Prabangissa myos katsomassa massiivinen vesiputous ja samassa paikassa oli myos salametsastajilta turvaan otettuja aurinko karhuja. Loppuun viela pitaa kiittaa sinkku Jykaa loistavasta matkaseurasta ja mahtavan hienoista neppaus auto radoista rannalla ja pikkupaskiasten puremista selkaan ja koko kroppaan. Kaikille terkkuja nyt on sormet talta eraa puudutettu joten juttu loppuu ny! kuvia laitetaan myoh! -peace- Miko
Ps. Katsokaahan Tiinankin teksti Muang Ngoi Neua