Suunnitelmat muuttuu

Paivat ihanassa El Nidossa hujahtivat vauhdilla. Maanantaina loydettiin hyva majapaikka, johon majoittuivat kaikki meidan uudet ystavat Sabangista. Liettualaiset, Uusi-Seelantilaiset ja lahella olivat Britti-tututkin. Kaikki pariskuntia...ja muutenkin taalla on reissaamassa enemman pariskuntia...sinkuilla varmaan kivaa. Otettiin kahden ensimmaisena mainutun kanssa pieni botski heti aamusta ja lahdettiin tutkimaan bacuit archipelagoa. Ensimmaisena small lagoon, jossa oli tarkoitus snorklailla. Mun ensimmainen kerta ja kylla jannitti...hait enimmakseen. Hyppasin veteen ja laitoin paan ensimmaista kertaa pinnan alle. Menin niin hammilleni nakemastani, etta aloin kikattaa snorkkelin lapi hervottomasti. Sain silmat, nenan ja suun tayteen maukkaan suolaista vetta ja vieressa uusi-seelantilaiset hekottaa mun toilailuille. Varmaan kuulosti hauskalta pinnan ylapuolella, kun putkesta kuuluu hirnuntaa. Parin minuutin jalkeen hekotus muuttui vaan leveaksi hymyksi. Vau, miten hienoa. Pikku nemo-kaloja ja muita mita ihmeellisimpia kaloja(onneksi ei mitaan hirmu isoja), koralleja, turkoosia vetta ja auringon paistetta. Kaytiin viela monessa muussa paikassa ja olin viela loppupaivasta ihan innoissani uusista paikoista, kun muut jo jaivat rannalle lotkottelemaan. Tosin tahan saattoi vaikuttaa edellisiltana nauttimamme paikallinen rommi Tanduay(litran pullo maksaa n.2,2e)...ja taisin olla ainut, joka nautti sita hiukan vahemman. Yhdella rannalla paikalliset kuskimme grillasivat meille avotulella ihanaa kalaa lisaksi oli riisia, salaattia ja banaaneja. Viimeinen snorklaus paikka olikin suht syva ja siella tuli kylla katseltua olan yli syoksyyko joku kohti sapelihampaineen. Varsinkin, kun kuskimme mainitsivat yhden hyvan sukelluspaikan ja etta siella nakee paljon haita...not my place. Kundit taalla nakivat merikarmeen ja ankeriaan(kuulemma ainakin 3metria pitka..heh).
Keskiviikkona jouluaatto ja yritettiin tanne laittaa jouluterveiset videon kera, mutta kun sahkot El nidossa katkeavat klo16 niin aika loppui kesken...pahoittelut siita. Joulufiilis oli...hmm trooppinen. Ei ihan sama, kuin olisi katsonut kotona aamulla lumiukko-ohjelman ja iskan kanssa aloittanut kokkailemaan joulupoperoita. Loydettiin ravintola, joka tarjosi paikallisen joulubuffan hintaan 300pesoa eli n.5euroa. Ei paha. Siella kuitenkin tarjottin paikallista perinneruokaa lechonia eli kokonaista grillattua possua ja 15 muuta paikallista ruokalajia. Kutsuttiin hassun hauskat liettualaiset mukaan ja vietettiin oikein mukava ilta.
Perjantaina havahduttiin siihen, etta nostamamme rahat eivat riitakaan loppuajaksi, El nidossa ei automaattia ja pitaa maksaa viikon ajalta kamppakin. Yhdesta ravintolasta pystyi nostamaan, mutta he nappaavat itselleen ihanat 10%. Tarkoitus oli nostaa rahat, etta paastaan Coron-saarelle viela viikoksi, mutta nosto olisi ollut niin iso, etta paatettiin saastaa ja tehda 180astetta suunitelmien kanssa. Briteilta kuultiin, etta rahti laivoilla paasee reilusti halvemmalla ja kaytiinkin kysymassa meneeko sellaista Manilaan asti ja meneehan se..lauantaina. Ostettiin halvat liput ja odotettiin taas niiiin innolla minkalainen rotisko, meita tulee vastaan laiturilla. Lauantai keskiyo, majatalosta kirjauduttu ulos ja eikun satamaan. Apua...tonnikalapurkki TAAS. Ihmisia odottamassa liikaa, tavaraa pakattiin liikaa ja pelottaa liikaa. Rannalla nukkuminen rapujen syotavana ei kiinnostanut sekaan, joten taas matkaan. Kysyin kylla satamavartijoilta, etta onko laiva turvallinen niin sain naurua vastaukseksi..tarkoitti ilmeisesti etta on. Itseasiassa lippuja ostaessakin kysyin saman kysymyksen ja sain vastaukseksi etta, "If you have faith in God, it's safe". Mentiin puiseen laivaan sisalle ja nahtiin, missa meidan tuli viettaa seuraavat 30 tuntia. N.40cm levea muovisanky. Miko huusi halleluujaa. Nukahdettiin kylkikyljessa filippiinilaisten kanssa ja herattiin monesti huikeisiin aaltoihin...nukkuminen vei voiton. Auringon nousun aikaan kalalta haisevan laivan alakerrasta kiikutettiin aamupalaa ja taas nukutti, kaikkia nukutti. No eipa siella muuta tekemista ollut, kun kayda vessassa. Seuraava yo oli jotain aivan kamalaa. Laiva keinui aivan uskomattoman paljon. Olin ihan varma, etta nyt ei kay hyvin. Kavin vessassa enka meinannut pysya pontolla. Taas saan naurua osakseni kun kysyin henkilokunnalta, etta onko aallot normaaleja. Kaikki paikallisetkin nayttivat nukkuvan ihan rauhassa vaikka me Mikon kanssa meinattiin vyorya laittialle sangyistamme. Jos joskun Busterin kyydissa aallot ovat tuntuneet isoilta, eivat ne paini naiden aaltojen kanssa samassa sarjassakaan. Pari kertaa taisin sanoa apua niin kovaa, etta heratin muutaman paikallisen. 30 tuntia oli ohi ja oltiin Manilassa. Paikka johon saavuttiin oli meillekin aika jarkytys. Rannalla kilometrin verran aivan kamalia hokkeleita. Sellaisia joissa ei voisi kuvitella kenenkaan viettavan yhtaan yota. Kaikki roskat heitetaan veteen ja roskalautat meressa ovat isoja. Laiva parkkeerasi (oikea termi?) ja ikkunoista hypittiin sisaan ja meidan bongattiin sielta. Yes Mam, yes Sir..Where are you going. I can carry your bag. Beautiful Mam. What's your name Sir. Yksi kanssa matkustajamme ystavallisesti kehotti varomaan...napistelevat tavaroita. Pelotti astua uloslaivasta talle alueelle. Tielle ja taksilla pois ennenkuin kaikki alueen ihmiset ovat kasi ojossa. Taalla erot koyhien ja rikkaiden valilla on kauheaa katseltavaa. Toiset keraavat roskiksista pahvia kodin seiniksi, kun toiset ajavat city-maastureillaan pilvenpiirtajiensa oville. Manilassa ovet on pidettava liikenteessa lukossa silla kerjalaisia kulkee keskella tieta odottaen liikennevaloihin pysahtyvia autoja. Pienet lapset ottavat viela pienempia vauvoja syliinsa ja pyytavat rahaa. Ohitse kaveleminen tuntuu pahalta, mutta kaikille ei meillakaan ole varaa antaa. Ja kun luulet, etta olet kavellyt ohi, koskevat lapset viela selkaan ja taputtavat muistuttaakseen, etta kavelin juuri ohi enka antanut mitaan.
Manilasta lahedettin taas kohti batangasia, josta alkumatkasta lahdettiin Romblonille. Sielta botski Mindorolle, joka(ikava kylla) on paikallisten ykkos lomailupaikka. Silta taalla kylla nayttaakin. Etsittiin pienempi kyla, josta loydettiin hyva paikka. Oma keittio ja pyykkikone. Jes saa tehda itse ruokaa...ostettiin heti puuroa :D Saa ei suosi ja ehdottomasti paikka, jossa ollaan viihdytty vahiten. Eli alunperin ollaan suunniteltu matkamme hyvin(tanne jouduttiin El nidon rahaongelmien vuoksi). Ollaan nyt pari paivaa ja sitten kohti Lake Taalia yhta maailman vaarallisinta tulivuorta. Ja ensi viikon perjantaina jo Vietnamiin. (Miko kuulemma kylla kirjottaa sekin jatkossa...nyt noi sotapelit on kiinnostavampia..hehe) Tiina