Ihana luontoaiti

Keskiviikkona17.12 lahdettiin Panayn saarelta Iloilosta kohti Palawan-saarta. Paatettiin ottaa lennot 24h-lauttakyydin sijasta. 55euroon kuului 2 lentoa paikallisilla lentoyhtioilla. Ensimmainen lento oli kylla kunnon pyrahdys...nousu ja heti laskuun. Silti aika tuntui niiiiin pitkalta...taas sai nayttaa valkoista naamaa, kun kone heilui ja huoppui ylailmoissa, kuin joku paperin pala. Toista lentoa ei odotettu mitenkaan innolla ja kun bussi meidat saattoi koneen ovelle valahti molemmilta leuat alas...pieni kapea potkurikone. Kummaltakin puuttui potkurikone kokemukset ja lukuisat elokuvapatkat potkurien pysahtymisesta alkoi pyoria molemmilla mielessa. Ei auttanut, kun tehda ristin merkkia ja luottaa niihin kahteen kateen, jotka tata rotiskoa ohjaili. Yllatykseksi tama matka oli huomattavasti edellista mielyttavampi, lukuunottamatta hiukan raakaa laskutumistapaa. Pari paivaa taman jalkeen kuultiin kauhutarinoita muidenkin paikallisilta lennoilta...happinaamaarit pudonneet laskussa yms. Saavuimme Palawanin paakaupunkiin Puerto Princesaan. Hokkelikyla, josta molemmat haluttiiin heti pois. Oltiin kuitenkin vietetty kaupunkielamaa jo liian kauan(kipeena). Yksi yo siella ja otettiin jeepney kohti Sabangia. Parin tunnin matka tuntui 8tunnilta. Nailla teilla kylla eritoten huomaa olevansa kolmannen maailman maassa. Rahaa ei ilmiselvasti ole rakentaa teita ja kun koko maa on hyvin vuoristoista mennaan hiekkatiella moottorit vinkuen ylos ja alas ja hitaasti. Minkatakia nama muuten valaa teitaan betonista. Tyhjia betonipusseja on iso kasa ja tieta saatu tehtya metri...hidasta puuhaa tuolla tavalla.
Vihdoin paastiin perille...Sabang...hauskoja pikku resortteja hienolla hiekkarannalla...ihana paikka. Valittiin sabang siksi, etta taalta tehdaan retkia maailman pisimmalle maanalaiselle joelle. Ja toisena paivana paatettiin lahtea viidakkoon patikoitireitin kautta joelle. Astuttiin viidakkoon ja kuulosti, kun siella olisi ollut konsertti kaynnissa. Mitka aanet..ohhoh. Ei kylla avaraa luontoa katsellessa voi edes kuvitella milta siella kuulostaa. Apinat huutelee viereisissa puissa ja lintujen aanet aivan huimaavia. Tassa viidakossa oli 70% kaukoidan sademetsalajeista, 800 kasvilajia, 168 lintulajia, 41 perhoslajia ja huikeat 23 779 hyonteislajia. Tama suht rankka kavely kesti n.3h(5km), mutta paastiin perille. Jokeen lahdettiin oppaan kanssa pikkusilla 6hlon veneilla. Sanat ei riita kuvaamaan tata. Meidan vene oli taynna nuoria travellereita ja kaikki halusivat lahtea pidemmalle. Normaali 1,2km reitti muuttui 100peson jalkeen 3km lenkiksi. Taalla saatiin myos kokea joen taydellinen pimeys kun sammutettiin valo. Siina valossa et nahnyt omaa katta, vaikka kuinka lahelle laitoit. Joki oli parhaimmillaan 65m korkea. Kasittamaton luontoaidin tekele..huhheijjaa.
Sabang oli taynna ihania ihmisia, banana shakeja, luontoa, huimia aaltoja, riippukeinuja palmujen alla ja ihania hedelmasalaatteja halkaistusta kookoksesta. Mutta joulu lahestyy ja halutaan loytaa joku viela kivempi paikka, missa voidaan viettaa paikallinen joulu. Tanaan sunnuntaina lahdettiin aamulla kohti El Nidoa. Ostettiin veneliput jo pari paivaa sitten ja sen jalkeen kaikki on meita peloitelleet veneiden kunnosta ja liian tyrskyisesta meresta, huonoista moottoreista...kuulemma liian riskialtista. Pelko alkoi hiipia kovasti, kun paikallinen mies hukkui rannan koviin aaltoihin uintireissullaan. Lahdettiin silti ja saatiin houkuteltua muitakin reissaajia seuraksi. Aallot olivat valilla suht muhkeita ja meri vetta saatiin paallemme oikein kunnolla. 7,5h myohemmin paastiin turvallisesti perille. Nyt siis El nidossa. Yksi koko Filippiinien suosituimmista kohteista. Taalla nimittain sijaisee bacuit archipelago, joka taas esittelee luontoaidin kadenjalkia. Pystysuoria seinia nousee keskelta merta ja nama hurjat saaret muodostavat upeita lagooneja ja rantoja. Naille lahdetaan lahipaivina. Niista sitten enemman. Tiina