Ah Indonesia!

Edellisesta todella uuvuttavasta matkasta on toivuttu ja elama hymyilee taas kerran. Ensimmaista kertaa olen paivantasaajan alapuolella ja kaikki taalla onkin taivaalla ihan nurinkurin. Aurinkokin tuntuu olevan aikas polttavan lahella.
Tosiaan tapasin jo lentokentalla hyvan ystavani Marian(tyokaveri), jonka reissua odotin innolla silla on Marian ensimmainen kerta Aasiassa. Lennot olivat Jakartassa ajoillaan joten saastyttiin sekoilulta. Varoitin jo etukateen Mariaa kuumasta ja kosteasta kelista ja siita kuinka 5minuutin jalkeen vaatteet ovat jo tarrautuneet ihoon ja ohimoilta valuu hikipisaroita...ja tama patee myos yoaikaan. Ja toteenhan tuo kavi silla taalla on viela Thaimaatakin huomattavasti kosteampi ilmasto. Lahdettiin samantien viela lennoin kohti Balia, Indonesian helmea, joka on ainut suurempi hindu alue tassa 240 miljoonaa ihmista asuttavassa muslimi maassa. Ensimmainen kohde balilla oli Kuta beach; pitka ranta, jonka kaduilla oli Burger kingia, McDonaldsia, resortteja ja rannalla aurinkotuoleja ja surffareita, joten naiden vuoksi emme viipyneet kuin hetken ja lahdimme kothi Ubudia. Tassa kaupungissa kaikki tuntuivat olevan jonkinnakoisia taiteilijoita; maalareita, kankaantekijoita, puun- tai kivenveistajia. Otimme alemme skootterit ja muutaman paikallisen kuskin silla ensinnakin meidan skootteriajotaidot eivat ehka ole ne vahvimmat ja viela kun taalla on vasemmanpuoleinen liikenne. Noh eipa olisi kylla nahnyt yhtaan mitaan jos olisi itse lahtenyt ajelemaan tai ainakin noin kahden korttelin jalkeen olisi ollut pahasti hukassa silla kadut menevat niin solmuun ja mutkalle kun vaan pystyy. Kaytiin tulivuoren kuumilla lahteilla, kahvi-,kaakao ja hedelmaviljemilla, temppeleilla, balilaista tanssia, hopeapajalla ja viimeisena bongattiin paikka jossa oli kukkotappelukeha. Kukkotappeluhan on Aasiassa suosittua vapaajan viihdetta paikallisten keskuudessa ja varmaan joka toisessa kodissa kasvatetaan upeita urossiivekkaita, jotta voidaan haastaa naapurin kukko taistoon. Lansimaalaisten suosioon laji ei ilmeisesti ole loytanyt raan meininkinsa vuoksi. Ensin valitaan sopiva pari, jonka jalkeen kukkojen jalkoihin kiinnitetaan narulla teravat terat, joilla voittaja siis kaytannossa havoittaa toista niin pahasti, etta haviaja kuolee. Tosin yleensa voittajankin on niin pahasti haavoittunut, etta joutuu sekin grilliin. Sinne tepasteltiin katsomaan ja tuntui, etta meissa oli paljon enemman kummasteltavaa; taitaa olla laji lahinna miesten harrastus. Hurjaa oli se kuinka nopeasti ottelu oli jo siina vaiheessa ettei toisessa kukossa juuri henki enaa pihissyt. Olipahan kokemus.
Ubudissa kaytiin myos Monkey forest metsassa, joka siis nimensa mukaisesti taynna suht kesyja apinoita. Kylla niiden ilmeissa ja eleissa on sitten hyyyyvin paljon samaa kun meilla ihmisilla. Saipahan kikattaa.

Muutaman loistavan kaupunkipaivan jalkeen odotimme jo, etta paasisimme meren rannalle. Sille turkoosia kimmeltavalle merelle josta kaikki Indonesian yhteydessa puhuvat. Otimme siis suunnaksi Gili saaret, joissa ei sallita moottoriajoneuvoja ja matkoihin kaytetaan joko pyoraa tai cimodoa eli hurjan suloisia hevosvaunuja. Jo ensimmaisen 10 minuutin jalkeen taisimme molemmat huokaista ja kysya toisiltamme, etta voidaanko jaada tanne. Korallien ymparoima pieni saari jonka ympari voi kavella parissa tunnissa taytti kaikki meidan toiveet. Eika vaan turkoosin vetensa ansiosta vaan muutenkin tunnelma taalla karistaa viimeisetkin stressin aiheuttajat. Paatimme vuokrata pyorat ja snorklauskamat, pukea bikinit paalle ja lahtea kiertamaan saarta valilla snorklaillen. Meidan snorklaustaidot eivat olleet ehka kovinkaan kiilloteltuja ja alkukankeutta oli havaittavissa. Toisaalta meidan valineetkaan eivat tainneet olla ne parhaimmat. Kun ne saatiin vaihdettua oli meininki eri. Paastiin nakemaan hienon varisia korallikaloja, ankerias, pallokala, mutta paivan ehdoton kohokohta oli yli metrin pituinen kilpikonna joka oli tullut syontireissulle koralleille. Uitiin sen kanssa ja kaveri ei ollut moksiskaan. Paasin jopa niin lahelle, etta koskin sen kilpea, joka oli aikas levainen. Kylla sen jalkeen oli pakko nousta pintaan ja ehka kiljahtaakin. Todella upeaa. Trooppinen myrsky kuitenkin paatti lopettaa meidan snorklausreissun, mutta toisaalta oltiinkin jo aika naatteja voimakkaan merivirtauksen vuoksi.

Pajoittelen sita etten paassyt vastaamaan teidan viesteihin siita tsunamivaroituksesta...yhteydet kun taalla ovat aika huonot. Kaikki kuitenkin kunnossa. Tassa meidan indonesialiittyman numero johon kannattaa ehka tulevat yhteydenotot seuraavan 3 viikon ajan kun tuo suomiliittyma on niin harvoin paalla +6281805668167

Seuraavalla kerralla taytyy kylla puhua naista ihmisista...erilaisia..en oikeen ota selvaa..hyvalla tavalla :)
Tiina