Viela kuukausi Thaimaassa!

Miksi ihmeessa vietettiin viikko Bangkokissa. Mietitaan nyt kun ollaan etelassa...aurinkoa ja rantaa. Viikko siis pyorittiin siella ostellen erilaisilla marketeilla ja ostoskeskuksissa, syoten lansimaalaista ruokaa (ihanaa valilla!) ja kaytiin elaintarhassa. Nahtiin taas jarkyttavan kokoisia elefantteja, kirahveja, ihania mangusteja, tiikereita, leijonia, leopardeja, kilpikonnia, riehakkaita apinoita ja pelottavia krokotiileja, kaarmeita, liskoja. Olipa hauskaa ja jalat saatiin kipeaksi silla nahtavaa oli paljon. Nahtiinpahan Bangkokissa suomalaisiakin ja oli mukava rupatella omalla kielella muidenkin kanssa pitkasta aikaa.
Kuten jo kerrottiin edellisessa tekstissa, on meidan tehtava ns. "viisumi juoksu" ulos maasta, jotta saadaan lisaa aikaa oleskella maassa. Niinpa varattiin lennot Kuala lumpuriin Malesiaan ja samana paivana takaisin, mutta Phukettiin etela-Thaimaahan. Torstai siis vierahti istuen lentokoneessa ja lentokentilla ja muistona muutama Malesian ringgit(raha) ja 30 lisapaivaa Thaimaassa. Iltapaivalla oltiin takaisin Thaimaassa, pahimassa turistipaikassa ja heti ketkuttelija taksikuskit repivat meilta kovia hintoja. Kerrottiin haluavamme Ko Yai Noin saarelle ja taksikuski lupasi vieda meidat seka muutaman muun turistin samalla kyydilla. Noin 30 kilometrin jalkeen tiputettiin kanssamatkustajat pois ja sen jalkeen meilta alettiin hinkumaan lisaa rahaa ja paljon, koska paikka, josta saarelle paasee on lahella lentokenttaa, josta jo aluperin lahdettiin. Miksi ihmeessa kuskimme ei voinut vieda meita ensin tai vaikka ilmoittaa, etta kannattaa ottaa toinen kyyti. Yritettiin olla maksamatta vihoissamme koko matkaa, mutta eipa myoskaan auennut takakontti, jossa meidan rinkat olivat. Missattiin siis paivan viimeinen laivakyyti ja yo Phuketissa oli valttamaton. Seuraavana aamuna paikallisbussi vei meidan oikeaan paikkaan 40 bathilla kun eilinen kuskimme pyysi 400 bathia. Myos laivakyytimme oli ihanan helppo. Muistikuvat Filippiinien hurjasta merenkaynnista kaikkosivat kun livuttiin tyynella ja aurinkoisella saalla Ko Yai Noin saarelle. Totesimme heti olevamme oikeassa paikassa. Hiljaista, natteja pikku bungalow-paikkoja ja tyhjaa rantaa. Ensimmaista kertaa kahteen kuukauteen paastiin kunnon rannalle ja mereen uimaan. Ja ei ketaan muita, kahlata sai toiselle puolelle ulappaa. Olen jostain kumman syysta kehittanyt itselleni ihan kauhean hai-pelon (jota tapaamamme suomalaisheput yrittivat kovasti helpottaa kokemuksiensa kautta. Olivat uineen 1,5metristen haiden kanssa). Pelottaa kavella yli lantion syvaan veteen ja illalla kun silmat pistaa kiinni ammottaa siella isoja kitoja ja seka minut, etta Miko syodaan. Taytyy ehka kerran uskaltautua taas snorklailemaan, jotta tama helpottaa. Menen kylla nurkit ojossa ja mottasen sita 5 metrista haita kuonoon, jos tulee liaan lahelle. Otettiin mopedi paivaksi ja kierrettiin koko saari. Taas banaani- ja papaijapuita ja nahtiin ensimmaista kertaa mango- ja kumipuita. Kaytiin myos upessa Paradise resortissa, jossa meilla ei olisi varaa edes vuokrata rantatuolia. En kylla ihmette yhtaan, jos ihmiset tallaisista paikoista pulittaa paljon rentoutuakseen. Joudut tulemaan tanne lapi viidakon ja resortti on suojassa omassa lahdessa...ei siis paljoa hairiotekijoita.
Malaria-laakkeet, joita ollaan syoty koko matkan saatavat aiheuttaa herkistymista auringolle ja niin ne minun kohdalla tekevat. Iho palaa herkasti. Ette sitten nyt huolestu, mutta paatin lopettaa malaria laakkeiden syomisen, jotta voin olla auringossa pidempaan kuin tunnin. Puolustuksesi voin sanoa, etta koko loppumatka ollaan hyvin vahariskisilla alueilla. Koputtaen puuta sanon myos, etta ollaan oltu taysin terveita ja taalla ei niin huoli olisikaan, jos sairastuu, koska sairaaloita/laakareita on aina lahella.
Tanaan(maanantaina) otettiin vene kohti Krabia ja taalta lahipaivina pikkusaarille, joissa ollaan netin tavoittamattomissa, mutta puhelin pitaisi edelleen olla toiminnassa.

Viela muutama kuukausi edessa(kotona 13.5) ja ollaan hyvin iloisia, etta saatiin venytettya matkaa nain pitkaksi, mutta kaivataan molemmat asioita ja ihmisia kotoa. Riisit ja nuudelit edelleen valilla tympivat ja kuinka onneissamme oltiinkaan kun Bangkokista loytyi puuroa. Juuri juttelin isukin kanssa puhelimessa ja pakko oli pyytaa kermaista lohikeittoa kotiinpaluu ruoaksi. Peruna, kotimaiset kasvikset, lohi, laku ja juustot olisivat kova sana, mutta useimmiten puheisiin nousee tuore ruisleipa ja voi. Vesi tirskahti suuhun..hehe. Makaronilaatikko, lasagne ja lihapullat. Ruokia, joita kotona ei edes kovin usein syo maistuisivat nyt niiiiin hyvalle. Himuisesti kaipaa juttuja vanhempien, kavereiden ja tuttujen kanssa ja pienet puhelut tuntuu ihan liian lyhyilta...asiaa olisi niin kamalasti. Kuitenkin sita on aika yksin vaikka uusia ihmisia tapaa aina, mutta matkaajien kanssa jutut tuppaavat aina olevan suht samoja; missa olette olleet, minne menette ja minne kannattaa menna. Olisi kivaa kuulla mita siella tapahtuu, jotta ei olla taalla ihan yksin ja pimennossa. Taalta loydettaisiin teidan kuulumiset hyvin! ;) Vaikka ikava teita ja ruokia onkin niin ei me viela taalta haluta pois. Nautitaan olostamme ja uusista asioista. Nahdaan niin paljon hienoja, hauskoja ja erilaisia asoita, ettei taalta millaan hinnalla haluta viela lahtea. Toivotaan etta te jaksatte viela siela odotella ja seurata meidan puuhamisia! Tiina