Saaria

Juuri kun paasin vuodattamaan halujamme suomalaisen ruoan osalta, loydettiin me Krabilta skandinavia-ravintola. Listalta valitseminen otti pisimman ajan koko reissun aikana, silla lista pursusi ruokia kuten: sillia, lihapullia ja muusia, lohta ja bernaise-kastiketta, "alatoobia" tai jotain pateeta ja pihvia punaviinikastikkeella. Paadyttiin kuitenkin ottamaan ruisleivat graavilohella ja sinappikastikkeella. Kylla maistui!! Tanskalainen ravintolan omistaja ihmetteli, kuinka ollaan parjatty nelja kuukautta ilman ruisleipaa. Niinpa, sita kylla kaipaa eniten naiden pullamossoleipien jalkeen.
Krabilla vietettiin pari paivaa erittain tylsassa Krabi townissa. Ainoa askare, jota saatiin aikaan oli kaupungin temppelilla kayminen ja se oli jotain. Ensinnakin ei loydetty varsinaista isompaa temppelia koskaan tai oliko se sittenkin se yksi, mutta se oli taysin sipissa siis suljettuna. Portista sisaan kaveltyamme joku tyrkkaa meilla kouralliset hedelmia ja meilla ei ollut mitaan tietoa, mita niilla tehdaan. Syodaanko vai annetaanko buddhalle. Paadyttiin jalkimmaiseen vaikka kukaan muu ei kylla ollut hedelmia jattanyt, mutta eihan niita vaan nyt voinut syoda, jos ne olivatkin tarkoitus jattaa. Olisi buddha pahastunut. Kavellessamme temppelialueella nahtiin polttouuni, joka meidan lasnaolessa aukesi ja nahtiin sisaan siihen kauheaan uuniin, jossa poltetaan Thaimaalasten jaamistoja. Hipsittiin eteenpain ja nahtiin kuin kulkukoira nappaa kanan ja raatelee taman hengilta ja viereisessa kaivossa lahemmas kymmenen koiranpentua makaa toistensa paalla odottaen aidin paluuta metsastysretkelta. Pikkuiset olivat ihan kirpun syomia ja niin saalittavannakosia, etta oli vaikeaa kavella pois. Alueen toisella puolella oli buddhalle rakennettu silta, joka oli suht pienen lammen paalla. Lampi oli sammaleenvihrea ja kuhisi kaloja, isoja kaloja. Ja tama ei ole mikaan kalatarina vaan oikeasti lampi kuhisi yli metrin pituisia kaloja niin paljon, etta lampi piti aanta ja naytti silta, etta osa yritti etsia itsellen tilaa pinnan vaaralta puolelta. Ei uimaan ihan heti tehnyt hai peloissani menna, mutta ruokaa sielta luultavasti olisi aika helpolla saanut. Kasi veteen ja ylos. Oudon temppelikierroksemme paatti aluella jolkotellut rakki, jonka vatsa oli auennut niin pahasti, etta suolet roikkuivat pihalla. Karmaisevaa.
Seuraava kohteemme oli Ko Siboya-saari ja paatettiin ottaa helppo keino paasta saarelle. Varattiin etukateen yo majatalosta ja he vastapalvelukseksi tulivat hakemaan meita seuraavana aamuna kaupungista. Astuttiin aamulla kaverin kyytiin, jonka englannin kielen taito ei muutamaa sanaa pidemmalle kantanut. Matkalla eteemme tuli poliisiratsia ja kun ajettiin poliisien kohdalle niin poliisi huutaa: Falang Falang!! eli ulkomaalaisia ulkomaalaisia!! ja eikohan meidan kaannytetty pois tielta. Ollaan luettu muutamia tositarinoihin perustuvia vankilakirjoja, joissa falangit ovat istuneet karmaisevissa Bangkokin vankiloissa monia vuosia. Ja kun aina pitaisi tehda se, etta tarkistaa laukkunsa, ettei kukaan ole piilottanut sinne mitaan. Muutamasta grammasta kotiarestia taalla tulisi 25 vuotta tai polttouunin kohtaaminen uudestaan. Pelko siis iski ja mietin, etta mita me nyt ollaan tehty, kun noin pitaa huutaa. Ei ymmaretty sanaakaan poliisin ja kuskimme keskustelusta, mutta muutaman minuutin jalkeen oli jo selvilla, etta ongelmissa oli kuskimme eika me...huh. Puolituntia asiaa selviteltiin ja sakkolappu revittiin, kun kuskimme oli isomman poliisijehun kaveri. Muutama puhelu ja ei enaa mitaan ongelmia. Aika katevaa. Myohemmin kuultiin, etta autoa ei oltu rekisteroity turistien kuljetukseen, eika kuskillemme tullut mieleen sanoa, etta ollaan hanen ystavia. Tosin ehka juoni olisi paljastunut aika helposti. Paastiin onnellisesti majapaikkaamme: kivannakoinen paikka, mutta missaan ei nakynyt ketaan. Ei muita vieraita, ei kilometrin pituisella rannalla ketaan, eika myoskaan mitaan asumuksia tai pienta kauppaa, josta olisi vesipullonsa ostanut. Paikan omistajan veli/ystava oli jonkinnakoinen taikuri ja saatiin yli tuunnin kestanyt show juomiemme kanssa. Hauskaa oli...aikamoinen silmankaantaja. Illalla mentiin omistajien luokse ja kysyttiin etta, mita ruokaa paikassa olisi tarjolla. Vastukseksi saatiin ihmettynein kasvoin; Ai haluatteko te syoda jotain? Pitkan pahkailyn jalkeen saatiin oikein maukkaat, joskin erittain tuliset thaimaalaiset keitot. Oltiin ehka jopa liiankin skutsissa vaikka rauhallisissa paikoissa viihdytaankin ja paatettiin lahtea seuraavana paivana jatkamaan matkaa.
Seuraava saari Ko Jum oli jo ensi silmaykseltaan viihtyisamman nakoinen. Paikallista asutusta ja turisteille muutama asumuspaikka, mista valita ja uitava ranta. Jungle hill-erittain nauravan ja ystavallisen emantansa kanssa oli majapaikkamme seuraavat 3 yota. Kaytiin koulunpaattajaisissa syomassa grilliruokaa, katsellen lasten tanssiesityksia ja ongittii itsellemme vihko ja appelsiinimehu. Hauskaa etta koulun paattajaiset ovat koko saaren juhla. Loppupaivat maattiin rannalla ja uitiin matalissa vesissa, koska haipelkoni luo kummallisia varjoja heti rintaa syvemmassa vedessa...haha. Syotiin barracudaa ja Miko rakastui paikalliseen aamiaiseen: thai- munakas, riisia ja chili-kalakastiketta...simppeli ja on muuten hyvaa.
Ko jumin jalkeen otettiin lautta Ko Lantalle. Keskella merta oli "pysakki", jossa lilluttiin hetki kunnes isompi Lantalle meneva lautta pysahtyi ja otti meidat kyytiin. Lanta kaikista kaymistamme saarista tahan menessa eniten turistien suosiossa. Ja lautasta hypattyamme se oli kylla nahtavissa: tultiin taxi-kuskien muurahaiskekoon, jotka kaikki halusivat vieda meidat jonnekin. Paatettiin juoda rauhassa kahvit ennen kuin lahdettiin minnekaan. Virhe! Juomat saatuamme kuhisivat ne jalleen meidan ymparilla ja mulla meni moti taydellisesti. Miko ihme kylla jaksoi hymy suin kuunnella seuraavat puoli tuntia majapaikkojen ilmastoinneista, nettien hinnoista, hyttysverkoista ja kivista rannoilla. En jaksanut keskittya muuhun kuin juomaan. Otettiin kyyti paikkaan, josta luettiin opaskirjastamme ja kun saavuttiin paikalle iski epaluulo. Ei meilla tanne ole varaa. Kaw Kwang beach resort luki kyltissa ja uima-allas kimalteli rannan laheisyydessa. Kaytiin kuitenkin kysymassa ja loytyi kuin loytyikin meidan budjettiin sopiva mokki. Tapana on tietysti aina tsekata asumus ennen kuin otetaan yo ja menin kiltisti omat laukkupoikani kanssa katsomaan. Hieno puinen, yhden seinan kokoisilla ikkunoilla varustettu bunglaow, vitivalkoiset lakanat, ilmastointi ja lammin vesi. Olin ihan myyty...aaah ihanaa mita luksusta talla rahalla ja yritin kayttaytya coolisti, etta joo ihan kivalta nayttaa, voidaan ottaa. Kunnes laukkupoikani ilmoitti, etta tama on se tonnin asunto. Aaa okei...nolona kysyin, etta voidaanko nahda halvempi. Kaveltiin kauas, katukivet ja siistit nurmet vaihtuivat mutaan ja lukemattomiin hyttysiin ja vahan homeelle haisevaan mokkiin. Otettiin mokki silla saatiin nauttia muuten resortin antimista: altaasta ja aurinkotuoleista. Ja ensimmaista kertaa asumuksemme nimessa lukee resort...wau!! Vuokrattiin mopo ja ollaan ajaltu ympariinsa ja loydetty kuntosali, josta Miko osti heti viikon kortin. Eli talla saarella siis seuraavan viikon...kai. Onko kukaan muuten oikeastaa kuullut Lantasta. Suomalaisia taalla ei nay, mutta ruotsia taalla kuulee enemman kuin thaita ja taxit ovat koristeltu Ruotsin lipuin. Hyva puoli sinansa, etta taalta halutessaan saa lihapullia, muusia ja ruisleipaa. Ja Tiina pystyy salakuuntelemaan edes jotain. Toivotaanpa, etta Mikon tuttava Ulla ottaapi yhteytta viela kun ollaan taalla...vink vink. Ja tiedoksi niille, jotka nyt ovat ihmetelleet Tiinan vaatteita siina elefantti kuvassa niin ne tulivat talon puolesta. Kaikki Mahout-harjoittelijat saivat tallaiset vaatteet, jotteivat omat vaatteet rikkoudu elefantin karhean nahan paalla. Tiina.