Muang Ngoi Neua

Lukekaahan ensin Mikon teksti 'Laos etelasta pohjoiseen'
Saattaa kuulostaa hassulta, mutta meilla kaikilla oli sellainen olo, etta tarvitaan lomaa reissaamisesta. Tultiin aika hurjaa kyytia ihan etelea-Laosista aivan pohjoiseen, joten paatettiin ottaa viikko rennosti ennen Jykan kotiin lahtoa. Puolen tunnin hyvin epamaaraisen suunnittelun jalkeen ostettiin jo seuraavalle aamulle bussiliput viela hiukan pohjoisemmaksi Muang Ngoi Neuaan(MNG). MNG on taysin pyorilla kulkevien ajoneuvojen saavuttamattomissa, joten osan matkaa tehtiin pitkalla jokiveneella. Maisemat kirkkaan Nam ou-joen reunnoilla olivat mielettomat; vuoria ja hiekkasarkkoja ja pienen pienia bambuhokkeli kylia. Saavuttin MNG:n paivan viimeisella veneella ja majapaikat olivat kohtalaisen taynna. Silloin viela paassani ajattelin, etta loydettiin ihan vaaraan paikkaan: taynna turisteja. Loydettiin kuitenkin upealta paikalta omat pikku hokkelit. Seuraavana aamuna kaikkien kaipuu omaan vessaan oli sen verran kova, etta paatettiin vaihtaa paikkaa ja loydettiinkin luultavasti kylan parhaa mokit. Samana aamuna nahtiin, kuinka laskelmieni mukaan lahes 50 turistia lahti rinkat selassa jatkamaan matkaa. Ja seuraavat pari paivaa tuntuivatkin silta, etta oltiin uniikeilla tonteilla..hehe..paikalliset ja me. Miten tuntuikin hyvalta maata seuraavat 2 paivaa riippumatossa hiljaa, lueskellen kirjaa( ja hitto taahan rimmaa). Mikaan muu ei ollut huonosti, kuin yolliset herailyt siihen, etta te ette tieda missa ollaan ja enka paase seuraavaan viikkon kertomaan. Kylassa ei siis ollu puhelimia tai edes siihen tarvittavaa verkkoa, internettia ja sahkoakin noin 4tuntia paivassa.
Kylan ymparilla kohavat vuoret olivat aamuisin kylman yon jaljilta kadonneet paksuun sumuun ja ilma oli raikas, raikkaampi kuin moneen viikkoon. Parin tunnin sisalle sumu katosi ja vuoren tekivat kylasta keskipaivaan menessa kattilan, jossa hikipisarat tirskuivat kirjan sivun kaantamisesta. Siksi kaytiinkin muutamana paivana notkumassa hiekkasarkalla keskella jokea. Paistateltiin auringossa, katseltiin paikallisten nuorten levan metsastysta sukeltaen ja pulahdeltiin nam ou-jokeen ja yritettiin pysya virrassa paikkallamme. Ihan kuin kesaloma. Pojillakin oli neppisautot rannalla mukana. Tehtiin hiekalle ratoja ja paikallisilla nuorilla ja kalastajilla oli hauskaa. Tuliasiksi naista rantaretkista saatiin hietakarpasten(onkohan oikea termi. englanniksi sandflies) puremia. Mikollakin yhdella kerralla laskujen mukaan selassa 97 puremaa ja arvatkaahan kenella nama kutisi: pojilla ei ollenkaan.
Ihmisen MNG:ssa olivat avoimempia, kuin missaan muualla. Kyselivat poikia monena paivana pelaamaan futista, lapset leikkivat meidan kanssa pitkia aikoja vaikka ei osata sanoa kuin kiitos ja moi ja ihmiset muistivat nimelta. Yhtena iltana oltiinkin syomassa, kun paikallinen turistiopas kertoi meille, poydalliselle turisteja, turismin olevan suhteellisen uusi juttu Muang ngoi neuassa. Kun ensimmaiset turistit olivat tullee 2000-luvun alkuvuosina ei kaveri puhunut yhtaan englantia ja nyt puhui taydellisesti. Han aloitti viemaan turisteja trekeille vuorille ja pikku kyliin. Oli ihmetellyt, etta onpas kaikilla hienoja trekkikenkia ja itse vetanyt flip-flopeilla vuoren rinnetta ylos; sanoi etta se on hauskempaakin niin. Retken paatteeksi nama ensimmaiset turistit olivat kysyneet, etta paljonko retki maksoi ja opas sanoi, etta he voivat antaa sen verran kuin katsoivat sopivaksi. Opas sai 5$ ja oli mennyt kotiin vaimonsa luo pommpien ison rahan kanssa. Vaimo oli kuitenkin suuttunut ja ihmetellyt, etta miksi mies ottaa rahaa valkoisilta; nyt turistit tulevat takaisin ja tappavat meidat. Vaimo oli lapsineen mukana poydassamme ja nyokytteli tarinalle hiukan nolosti hymyillen. Opas kertoi myos tarinasta, jossa turisti oli yopynyt vuorikylassa paikallisten talossa ja saanut yolla vatsaongelmia. Oli pilkkopimeaa ja turisti tietanyt missa vessa on, joten oli pakko yrittaa kysya perheelta. Valoksi turisti oli sytyttanyt sytkarin ja menny perheen hyttysverkon taakse kuikuilemaan kolme kertaa, mutta perhe ei hievahtanutkaan. Aamulla syyksi ilmeni, etta perhe oli kuvitellut turistin tulevan tappamaan heidat. Eipa siita kovin pitkaan ole, kun valkoihoiset ovat taalle aseidensa kanssa riehuneet...ei siis mikaan ihme. Kuulemma nykyaan kaikki ovat onnellisia turistien tuomasta rahasta ja nain sanoivat hekin, joilta me kysyimme. Turisteista pidetaan taalla.
Ruokapydastamme noustuamme kuultiin, jostain kantautuvat musiikkia joten kaveltiin sita kohti. Paikallisten pippalot keskella katua. Kaveltiin ohi ja tiirailtiin mita siella tapahtuu ja kaveltiin takaisin. Pojat menivat edelta ja yht'akkia joku nappasee minua kasivarresta ja olen paikallisten kanssa tanssimassa ja heti lao-laoa(paikallista pontikkaa) kaadettiin shotillinen. Nuori tytto tulee sanomaan, etta I want you to party with me. Ja mina huikkaan pojat mukaan. Lao-laoa alkaa sataa joka suunnasta. Huh huh...aika tymakkaa juomaa. Nama olivat haat! Istuttiin alas ja vieressa oli keski-ikainen mies nimelta Pang. Pang oli paikallinen farmari, joka on ollut kylapaallikkona ja tehnyt paatoksen turistien paastamisesta kylaan 2000-luvun alussa. Suht hyvan englannin kielen taitonsa ansiosta tultiin hyvin juttuun vaikka vaan yksi meista pystyi kerralla puhumaan kovan metelin takia. Kaytiin hakemassa paikallisille kotoa tuomiamme lakuja, sisuja ja salmiakkeja. Osa sylkasi nama heti pois suustaan osa luultavasti nielaisi ne kokonaisena maistettuaan kielen karjella. Ei siis kannata ehka isoin maarin naita tuomaan tanne Suomesta. Pang kuitenkin tykkasi lakusta kerrottuamme, etta se on hyvaa vatsalle ja pyysikin sita monesti lisaa. Jossain vaiheessa havahduimme haaparin kadonneen ja Pang selitti, etta he ovat jo karanneet suorittamaan aviollisia velvollisuuksiaan. Tama kun ei ole sallittua Laosissa ennen avioliittoa. Pang kertoi myos itse karanneensa vaimonsa kanssa omista haajuhlistaan.
Pangin ystava oli opettaja ja hetken juteltuaan taman kanssa kysyi meilta hyvin ystavallisesti, etta voidaanko auttaa paikallista koulua. Koululla ei ole minkaanlaisia urheiluvalineita ja kysyivatkin voidaanko ostaa jalkapallo. Vastaus oli tottakai! Ongelma oli pallon loytaminen.. kylasta sai korkeintaan pelikortteja. Pojat kuitenkin muistivan nahneensa yhden pallon Nong khiawissa, tunnin venematkan paassa. Paikallisten opettamien tanssien ja kannituristien saapuessa pipaloihin paatettiin lahtea ja kuultiinkin myohemmin, etta juhlatkin olivat loppuneet muutamaa minuuttia myohemmin.
Maanantaina lahdettiin Nong Khiawiin metsastamaan palloa ja ostettiin kaksi. Palattuamme kylaan Pang naki meidat pallojen kanssa ja naki kuinka iloisesti yllattynyt han oli. Tuli hyva mieli! Kaden puristuksia tuli monia. Pojat olivat hetken kylan viileimmat kundit pallojensa kanssa...tutut nuoret kundi tulivat puristelemaan palloja. Sovittiin vievamme pallot koululle seuraavana aamuna. Ja niin mentiin. Eipa voitu kuvitella, etta kylassa oli kaksi koulua, joten istuttiin vaaralla varmaan puolisen tuntia ja oli hiukan noloa menna myohassa koululle ja keskeyttaa opetus. Istuttiin opettajien kanssa opettajanhuoneessa kadet ristissa jannittyneina. Yhteista kielta meilla ei riittamiin ollut, ei edes englannin opettajan kanssa. Ilmeista kuitenkin naimme heidan olevan hyvin iloisia! Ja me oltiin myos...tehtiin jotain hyvin pienta meille, mutta jotain, mista koko koulu hyotyi.
Viimeisena paivana saatiin lahdettya kalastusretkelle. Melottiin kapealla puuveneella ylajuoksuun ja kalastettiin valilla. Saatiin 5 kappaletta max. 5cm:n pituista kalaa. Ne grillattiin rannalla ja syotiin chilin, sticky ricen ja kasvisten kanssa. Matka takaisin livuttiin hiljaa renkailla upeiden vuorten keskella. Taalta olisi saanut niiiiin paljon 'kaverit kateelliseksi' kuvia, mutta eipa uskaltanut joelle kameraa mukaan ottaa...harmi. Illalla kaytiin viela syomassa paikassa, jossa ihana pikkupoika Dany oli viihdyttanyt meita monella aamiasella ampuen meita, hyppien meidan ruokapoydalla, juoden mikon vedet, syonyt meidan kanssa, irvistellyt ja muuten vaan ollut pirun hauska. Jykan neppisautot saivat samalla uuden omistajan; hyvin kelpasi.
Muang ngoi neua oli ehdottomasti yksi kivoimmista paikoista, missa ollaan oltu. Ei autoja, hiljainen ja ihmiset uskomattoman ihania. Muutaman paivan paasta siella olisi taas ollut haat , mutta Jykan oli aika lahtea kohti Hanoita ja Suomea.
Sinne siis kadottiin, kaikki hyvin alkaa huoliko. Nyt siis suunnitelmat muutuneet sen verran, etta lahdetaan muutaman paivan paasta thaimaahan ja nahdaan nailla nakymin Len ja Bo(filippiini kaverit) siella ja toivottavasti nahdaan myos Karlssoneita...krohom aiti ja isukki :)
Tiina