sanoinkuvaamatonta

Talla hetkella toivoisin, etta mun alkeelliset kirjoitustaidot pystyisivat loihtimaan tata matkaa tai naita hetkia, joita nyt nyt koen. Mun sanavarasto ei vaan kykene tahan.

Hiukan epamukavan alun jalkeen taalla filippiineilla on taas ollut juuri sita mihin taalla viime vuonna rakastuin. Cebulta lahdin viereiselle Boholin saarelle, jossa muutaman paivan ajan sain viettaa aikaa hyvan ystavani Pirren kanssa, joka oli siella lomalla Taiwanin opiskeluistaan. Ohjelmaan siella kuului suklaakukkulat(googlettakaa Bohol chocolate hills)ja maailman pienimman apinalajin kanssa kuvissa poseerausta. Tutustuin paikalliseen kundiin, joka vei mut pikkukylaan katsomaan paikallisia "idols" koe-esiintymisia ja ison orkesterin konserttia. Hauskaa, ja piru vie naa on oikeesti hyvia laulajia; ei mitaan karaoke vinkumisia..joskus harvoin kylla sitakin nimittain naa laulaa aina ja jokapaikassa. Boholilla turisteilun jalkeen paatin jopa omaksi kummastuksekseni lahtea Filippiinien turisti meccaan Boracaylle, joka viime vuonna skipattiin ihan vaan sen takia, etta tama on se mesta, jonne suurin osa paikallisista kuten myos ulkomaalaisista turisteista raahaavat itsensa nauttimaan kilometrien pituisesta hiekkarannasta. Alukis tama oli juuri sita mita olin kuvitellut. Paikka oli tupaten taynna, kaikki yrittivat myyda jotain rannalla, vedessa kulkee tusina veneita hilaten perassa kiljuvia turisteja mita ihmeellisimmissa vempaimissa. Mutta, iso mutta kunnes tutustuin naihin ihmisiin. Mun viihtymisesta taalla jotain ehka kertoo se, etta hilasin peppuni immigration officeen , pyysin lisaaikaa maassaoloon ja muutin paivamaaria Taiwanin lentoihin

Ne hetket kun sais ikuistettua muuttumattomana mieleen, jotka herkistaa, herattaa, naurattaa, kummastuttaa...yritan sita tehda tanne kirjoittamalla, mutta missa ovat ne sanat..tahan kohtaan on ehdottomasti sanottava etta sanat eivat riita kuvailemaan. Joku paiva tassa viimeisen viikon aikana istuttiin uusien filippiinilais ystavieni(osa paikallisa muusikoita) kanssa rannalla kera rommipullojen, kitaran ja hyvan fiiliksen. Nama kaverit olivat mielettomia soittajia ja laulajia. Pyysin heita laulamaan mielummin paikallisia lauluja ja pojathan lauloivat niin kauniin laulun tagalog- kielella, etta mina sitten vierautin muutaman kyyneleen (mita ei musiikin kanssa ole tapahtunut piiiiiiiiiiiitkaaan aikaan) Kukaan ei ollut moksiskaan vaan painvatoin yksi kundeista kertoi hyvin avoimesti kuinka tama hyvin surullinen laulu on tamalleen hanen tarinansa. Se etten tunne naita ihmisia viela kovin hyvin ja se etta voidaan olla puolin ja toisin nain avoimia, on juuri sita, mitka tekevat tasta matkasta sellaisen kun sen olin toivonutkin olevan ja paremman.

Suurin osa tutuistani tyoskentelee sukellusliikeessa, jossa olen tutustunut taiwanilaiseet tyttoon Eve;n, jonka kanssa ollaan mietitty etta olisipa hauska tehda jotain repaseva. Jotain mika ei kuulu ihan jokaisen taalla lomailen turistin ohjelmaan. Puhuttiin asiasta pojille ja ne oli ihan innoissaan. Jotenpa seuraavana paivana lahdettiin koko jengi sukellusfirman veneella, sukelluskamat mukana lahes autiolle saarelle kauas tasta hulinasta. Hyva etten taas tirauttanut matkalla veneen keulaassa katsellessa turkoosia merta kun delffiinit alkoivat hyppia veneemme vieressa..ja varsinaisia flipperihyppijoita olivatkin. Porukat sukelsivat ensimmaisen kerran ihan kauniin saaremme vieressa kera harppuunoiden. Yksi kundeista snorkaili veneemme vieressa ja palasi muutaman hyvin suuren oisterin kanssa, jotka avattiin samantien ja syotiin chilikastikkeen kera...voe luoja ajattin siina vaiheessa, mutta 20 minuutin jalkeen palasivat sukeltajat keihaassaan 4 suurta ja tarkoitan suurta jackfish kalaa. Kylla siina vaiheessa tuli huokailtua pariin otteeseen, etta mihin sita on lahtenyt. Siis hyvia huokauksia...erittain hyvia. Paastiin rantaan niin oli aurinko jo painumassa taivaan rannan taa joten pistettiin nuotio pystyyn. Siina grillattiin ihanaa kalaa, tirisevaa possua, keitettiin riisia ja juotiin rommia ja juteltiin. Hassua taalla Filippiineilla on se, etta kaikki kundit haluavat aina alkaa juttelemaan suhdeasioita. Ja jokaikinen kenen kanssa olen jutellut on sanonut, etta ehdottomasti haluavat tai jo omaavat vaimon, mutta sitten pitaa olaa siina sivussa jotain ei niin vakavia suhteita. Ja vaimon pitaa tama sitten hyvaksya. Olen sitten kysynyt, etta eiko harmita loukata vaimon tunteita niin ei, koksa tallainen toiminta on valttamatonta. Tai etta saako vaimo sitten menna hurvittelemaan toisten miesten kanssa niin ei missaan nimessa. Ja miksi? Koska miehen ego kasrsii jos kaverit saavat tietaa, etta vaimo oli vieraan miehen kanssa. Hahahaha...aika reilua! No se siita. Nukuttiin babualustoilla rannalla, yolla lehmat tulivat tutkimaan meita, tuhisivat korvaan ja kollahtivat nukkumaan rapsutusetaisyydelle. Kuuma oli muutenkin joten lehmien lampoiset honkaykset eivat auttaneet asiaa. Aamulla herattiin viidelta kukon kieuntaan ja tottumaton turisti niska ja selkakipuun. Kokattiin aamiaista ja Tiina pakotettiin veteen kera sukelluskamojen. Vitsi, olipa hauskaa. Taidanpa ottaa sukelluskurssin uudestaan harkintaan. Suurin osa jengista lahti aamusukellukselle ja palatessaan oli meilla tiedossa gourmet lounas. Keihaaseen oli talla kertaa paatynyt isojen trooppisten kalojen liskasi 2 iso hummeria. Mulla ei ikina olisi varaa syoda tallaista ruokaa kotona ja nyt vetelen sita ilmaiseksi ja tuoreempana kuin kukaan porvari suomessa. Huh...taisi olla yksi elamani parhaista aterioista ja reissuista. Voidaanko lahtea huomenna uudestaan?

Anteeksi tama ainainen hehkutus, mutta viihdyin OIKEASTI taalla niin hyvin, etta itkettaa lahtea...huuuiiii.

Tiina
Miss u

Tassa viela linkki lauluun josta puhuin http://www.youtube.com/watch?v=IkqT5GKDzHk&feature=related