Oli aika jattaa hyvastit ihanalla Koh Taolle..voih, kuinka siella viihdyinkaan. Ne ihmiset! Love love love! Kuala Lumpur Malesiassa oli paikka jonne oli kerettava perjantaihin mennessa nimittain siella odotti lento kohti Indonesiaa. Tarkoitus oli varata helppo junamatka Thaimaasta Malesiaan, mutta yllatys yllatys junat olivat kaikki taynna, joten jouduin turvautumaan bussilla matkustamiseen. Lipun myyja lupasi, etta olisin perilla torstaina n.22 tunnin paasta lahdosta, joka antaisi viela aikaa viettaa yksi yo Kuala lumpurissa ennen seuraavan paivan lentoa. Viimeinen ilta ja oli haikeutta molemmin puolin lahdon kanssa...Pojat (siis burmalaiset) istuivat koko illan mun kanssa viela rupattelemassa ja kyselivat koska tulen takaisin. He saattoivat mut bussille ja huutelivat peraan etta We love You Tiina. Voi niita...hyvia muistoja jai.
No ensimmainen etappi matkaa oli yovene, joka ilmeisesti kaikkien turistien yllatykseksi oli pieni puinen kippo, jossa nukuttiin 80cm levyisella patjalla vierustoverin kanssa kahdestaan. Ja tietysti mun tuurilla sain n.190 cm turistipojan toiselle puolelle ja toisella puolella nukkui suht kookas aasialaismies. Siina sitten kyhnotettiin toistemme kainaloissa vuorotellen. 8 tunnin matka kuitenkin sujui suhteellisen nopeasti nukkuen, mutta eipa ollut minun matka paattymassa siihen vaan pitka bussi matka toiseen maahan oli viela edessa. Aasialaiseen tyylin siis jouduttiin odottelemaan ja vaihtamaan bussia ja ja taas odottelemaan ja taas vaihtamaan bussia. Paastiin Malesian rajalle ja yhden britti kundin kanssa pohdittiin, kuinka pitka matka meilla viela olisi paamaaraamme Kuala lumpuriin. Kuvittelimme sen olevan ehka noin 4tunnin paassa ja luvattuun saapumisaikaan olisi enaa 2 tuntia. Noh, tamahan nyt oli ihan odotettavissa silla aasiassa mikaan ei ole ajallaan...ei koskaan. Parin tunnin paasta oltiin Penangissa, jossa yllatys yllatys meidan piti vaihtaa bussia. Seuraava bussi olisi lahtenyt n.20 min kuluttua, mutta sepas olikin taynna, joten odottelimme kadulla istuen seuraava bussia jonka piti lahtea 3 tunnin paasta, mutta sekin viivastyi tunnin. Onneksi viimein saatiin bussi jossa istuinosaa sai kaannettya jopa nukuttavaan asentoon. Noin neljan aikaan perjantaina aamuyosta oltiin perilla Kuala Lumpurissa suihkun tarpeessa, nalkaisina ja erittain vasyneina. Eipa kannattanut enaa tassa vaiheessa ottaa huonetta silla meilla oli britti kundin kanssa enaa 12 tuntia lentojen lahtoon, joten otimme bussin Kuala lumpurin lentokentalle, jossa siis palloiltiin seuraava puolivuorokautta. Kaiken taman hereilla olon jalkeen molempien silmapussit olivat aikamoinen naky. Onneksi paastiin suihkuun nimittain lahes 40 tunnin, 30 asteen ja imastoimattomien bussien yhdistelma oli tehnyt meista haisevia ja nuhjuisia matkaajia. Tarinoita kertoessa kulutettiin aikaa. Samilla oli 16 tunnin lento kohti britteja kun taas minulle ensin lento Indonesiaan Jakartaan, jossa tapasin Marian(ystava kotoa) ja sen jalkeen viela yhteinen lento Balille.
Balille paastyamme huokaisin helpotuksesta siita etta 53 tunnin matka olisi viimein ohi ja reissu Marian kanssa voisi alkaa. Juttuseura taisi jaada suhteellisen vahalle ja uni taisi tulla ennen kuin sain paata tyynyyn. Nyt kuitenkin Balilla, jossa ilma on kostea kuin hoyrysaunassa ja aalloot ovat hurjia. Paadyimme ottamaan bussin pois isosta turisti keskittymasta kaupunkiin nimelta Ubud, jossa on paljon balilaisia taiteilijoita, kasitoita, joogaa, apinoita, balilaista tanssia, temppeleita... Naita tutkiessa siis seuraavat pari paivaa ja edelleen naita silmapusseja karistellessa...
Tiina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heippa. Aika rankalta matkanteolta kuulostaa, mutta kun loppujen lopuksi pääsee päämääräänsä, niin sehän tuntuu varmaan sitten aivan taivaalliselta. Onneksi olet saanut matkan varrella juttuseuraa, mukavia ihmisiä, joiden kanssa nauraa ja itkeä yhteisiä kokemuksia. Onneks sulla Tiina ei yleensä ole nukkumisvaikeuksia, pikemminkin heräämisessä on tainnut olla ongelmia. Nyt vaan bali-bali -rentoutumista.
VastaaPoistaMuista seurata tsunamivaroituksia, jotka vielä eilen,la-illalla ylsivät melkein sinne Balille saakka, vaikka massiivinen maanjäristys tapahtui toisella puolella maailmaa Chilessä.
Iskältä terkkuja ja minulta kans from the bottom of my heart.
t. aippa
Voi, tää tahtois nyt niin olla siellä kanssa.(Pitäis ehkä käydä tarkastuttamassa oma pääkoppa, kun jopa toi sun monen tunnin uuvuttava bussi yms rumba vaan kasvattaa mun matkakuumetta.):D Pitäkää Marsen kanssa hauskaa. Joko pystyy paremmin syömään? *hali* <3
VastaaPoistaMoi Tiina! Kiva taas lueskella näitä sun juttuja. Hauskaa reissun jatkoa, mut älä nyt liika ihastu niihin maiseemiin. Tulee kyl ikävä meille muillekin kun vaan äipälle ja iskälle :)
VastaaPoista-Hepsu-tätsy-
Niin kyllahan sita aina helposti unohtaa nuo piiitkat ja hikiset bussimatkat sitten kun paasee paamaaraan.
VastaaPoistaMaria, hihii...aikamoista..kylla sun nyt on ehka paastava johonkin reissuun jos naa perseenpuudutusosiotkin kuulostaa hyvalta :D Maistuu ruoka, ehka liiankin hyvin. Mulla on joku kummalinen sipsihimo tullut viimepaivina. Oikeen tallasta ravitsevaa siis. Mut muuten mennaan edelleen riisidietilla.
Hepe, vitsiiit kiva kun sakin luet. Talla kertaa blogin mainostaminen kun jai vahan vahemmalle :) Ei vaan ihastumista naihin maihin vaan ihan rakastumisesta taitaa olla kyse...on niin kotoisa olo. Kylla ma taalta viela joskus takasin tulen ;)
<3 Tiina