Sapa toi Vietnam kuvaan uutta positiivista ilmetta. Kuten kuvista toivottavasti naitte niin maisemat olivat hulppeita ja kuvia tuli rapsittya luultavasti megan verran. Kun te vanhempaisenikin joskus miettitte sita etta tulisitte Vietnamiin niin Sapa ehdottomasti olisi se paikka minne kannattaisi menna.
Otettiin muutamana paivana mopedi alle ja nahtiin paljon riisipeltoja, vesibuffaloita, eri heimolaisia suurten kantamuksiensa kanssa ja mika ihaninta saatiin hengittaa raikasta vuoristoilmaa. Kaytiin myos muutamissa paikalliskylissa, joista ensimmainen oli Red Dzaojen asuttama. Naiset ottivat meidat iloisesti vastaan, kavelyttivat meita ympariinsa ja nayttivat kotiaan. Tietysti he halusivat vieda meita, jotta ostettaisiin heidan kasitoitaan, mutta kaikki tapahtui erittain hyvassa hengessa. Ihmeteltiin kuinka hyvin he puhuivat englantia(ja hyvin sananlla tarkoitetaan sita, etta keskustelumme olivat hyvin yksinkertaisia, mutta saimme selvaa). Kuulemma he ovat oppineet turisteilta, mika on aika hienosti naisilta, jotka eivat osaa lukea tai kirjoittaa omaa kieltaan tai laskea. Jotkut heimonaiset saattavat osata myos ranskaa. Dzaot nayttivat meille pihallaan kasvavia yrtteja, joita voidaan kayttaa laakkeina/rohtoina tai yrttikylvyissa. Maisteltiinkin jotain mahavaivoihin auttavaa yrttia ja maku oli hyvin vahva. Emme koskaan nahnyt kylissa hyvin vanhoja ihmisia ja monet naista kertoivatkin menettaneensa vanhempansa hyvin nuorena ja toiset taas menettaneet lapsiaan. Yksikin Dzao-nainen sanoi menettenaanse vuosi sitten 20-vuotiaan tyttarensa. Tama oli tullut pellolta ja valitellut vatsaansa ja kuollut paivan paasta. Eika heilla ole varaa lahtea laakariin, silla vain varakkaimilla on varaa 50sentin mopokyytin kaupunkiin(Sapaan). Hassua on nahda naiden ihmisten koteja; seinat ja katto ovat puusta, mutta lattia on kovaksi tampattua savea ja kodin kalusteisiin kuuluu kova sanky, hyttysverkko ja hyvin simppelin nakoinen liesi. Kylla suoraansanottuna olisi vaikea totuttautua tallaiseen elamaan.
Sapan ja uusien villasukkien jalkeen suuntasimme Bac ha:han, joka on paljon pienempi ja syrjaisempi kuin Sapa. Tanne keraantyvat kaikki lahiseudun heimot sunnuntaisin myymaan tavaroitaan,buffaloitaan, lihaa, hevosia, kanoja, koiria ja kasitoitaan. Suurin osa heimolaisista kuuluvat Flower H'mongeihin, jotka ovat pukeutuneet hyvin paksun nakoisiin sametti pukuihin, jotka ovat hyvin varikkaita paasta varpaisiin. Minkaan heimojen puvut eivat ole laitettu paalle turisteja tai juhlaa varten vaan naissa tehdaan tyot ja vietetaan muukin arkinen aika.
Kaytiin Bac Ha:ssa trekkaamassa oppainamme muutama paikallinen nuori, jolla halussa vain muutama sana englantia, mukana sanakirja ja huono kunto. Selkeasti suunnittelemattomasta trekista tuli oikein mukava; nahtiin hienoa luontoa, paastiin monenkin heimokotiin(kun vaan uskallettiin avata suumme) ja nahtiin myos Flower H'mong hautajaiset. Tuntui kuin olisi hypannyt 150 vuotta ajassa taaksepain. Vahan epatodellinen olo monessa paikassa.
Tana aamuna kaytiin marketilla ja Flower H'mongja todellakin oli paljon! Mutta varmasti mieleen jaavin oli alue, jossa myytiin elaimia. Vesibuffaloita, hevosia, kanoja hakeissa toistena paalla ja samoin possuja. Paljoin koiranpentuja, joita yksikin mies naputteli mahaan JAtoinen sulloi pentunsa koriin, jossa mentu naytti silta kuin se olisi sullottu pulloon ja tilaa ei ollut liikkua mihinkaan suuntaan. Tunnetustihan vietnamilaiset syovat mita vaan, etta en sitten tieda, mihin parat viedaan. Kurjaa katseltavaa..taalla elain on otus, josta hyodytaan;ei ystava.
Koirat taalla muutenkin on joko hulluja tai sitten me ollaan vaan niin outoja. Tuntuu kuin joku susi lahestysi hampaat irvessa ja hyokkaa kohta paalle, kun nama koirat syoksahtelevat pihoistaan. Oikeasti saa pelata etteivat ne kay kimppuun. Miko karjuu ja mina jahmetyn enka suostu liikkumaan ja paikalliset tulevat hatiin kivien kanssa. Hai pelko vaihtunut yllattavasti koirapelkoon.
Tanaan suunnataan kohti Hanoita. Toivotaan,etta kuva Vietnamista ei taas muutu siihen huonompaan. Tiina
Anteeksi lukuisat virheet..kone sekoilee ja kiirus kohta lahtevaan bussiin :)
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

No niin matka jatkukoon. Maailmalla riittää näköjään aina uutta annettavaa kun jaksaa ammentaa. Hienoa, jatkakaa t. jaana ja tapsa
VastaaPoistaHeippa reissarit! Nyt näin kotimatkan lähestyessä älkää antako koirien, haiden tai muidenkaan ötököiden purra. Toivottavasti koette vielä mukavia elämyksiä ja jaksatte nauttia kaikesta kokemastanne. Täällä Vappu lähestyy ja kesä tekee tuloaan. Ollut jo muutamia lämpimiä päiviä, eli aavistus kesästä. Ruokalistaanne odotellessamme.
VastaaPoistat. Nummisten poppoo,