No more Thailand!!

Anteeksi pitka katko kirjoitteluun, mutta en olisi saanut muutamaa lausetta pidempaa tekstia aikaiseksi. Miko on jo jattaytynyt elakkeelle bloginkirjoittaja urastaan, joten oli odotettava ennen kuin olisi jotain sanottavaa.
Viimeksi taidettiin kirjoittaa Ko Lantalta, jossa viihdyttiinkin kokonainen viikko turistipalveluiden aarella. Tai noh, missapa niita Thaimaassa ei olisi. Moottoripyorailtiin, kaytiin salilla, uitiin matalissa vesissa, Miko kavi katsomassa Muay thai otteluita ja mina kavin thaimaalaisen kokkauskurssin. Nyt siis pitaisi olla halussa sellaiset ruoat kuin: Pad thai, fried cashewnuts with chicken, panang-curry ja-tahna ja kookosmaidossa keitetyt banaanit. Hauska kokemus ulkoilmakeittiossa, jonka kuumuus keskipaivalla osoittautui yhdelle osaanottajista liian kuumaksi ja pisti pyortymaan ja veitsi tippui rytakassa jalalle. Selvittiin kaikki hengissa. Saatiin kiireiset aikataulumme sovitettu yhteen ja kaytiin Lantalla myos Ullan ja miehensa kanssa syomassa. Olipa mukavaa jutella suomea muidenkin kuin Mikon kanssa. Ja kiitos Ulla ihanista kotimaan lehdista ja rivista fazerin sinista; kylla maistui hyvalta!!
Koska Thaimaa ei alunperin matkasuunnitelmiimme kuulunut, on matkustelu taalla ollut yhta suunnitelematonta hortoilua. Jatkettiin samaa rataa ja paivan varoituksella varattiin liput toiselle puolelle Thaimaata; Ko Taolle, sukeltajien mekkaan. Tao kuuluu suosituimpiin reppureissaajien kohteisiin Ko Samuin ja Ko Phanganin lisaksi ja sen kylla huomasi heti matkan alussa. Kovassa merenkaynnissa kulkenut veneemme pursui reppureissaajien raajoja laitojen yli ja tuntui, etta ollaan menossa taas ihan vaarille alueille. Mutta toisaalta Thaimaassa ei paase karkuun turistimassoja. Taala vaan on aivan kasittamattoman paljon turisteja verrattuna muihin maihin. Viihdyttiin Taolla vaan muutama paiva eika snorklattu eika sukellettu vaikka paikka olisi ollut taydellinen siihen. Kumpaakaan ei kiinnostanut lillua meressa 30 muun turistin kanssa. Tarkoitus oli paasta kaupunkiin nimelta Prachuap khiri khan ja nahtiin paaaaljon vaivaa, jotta otettiin omat kyytimme turistibussien sijaan. Odotettiin bussimme lahtoa n4-5 tuntia. Bussin lahtiessa aurinko laski joten kylttien ja maisemien tarkkailu oli turhaa. Eri tietojen mukaan matkamme tulisi kestaa n.3-4 tuntia ja neljan tunnin kohdalla paatettiin avata suumme ja kysya onko matkaa kuinka paljon viela. Otliin ihanasti huristeltu lahes 100km ohi Prachuapista ja kuulemma ihan kohta Hua Hin:ssa. Paikka josta oltiin puhuttu, etta ei ainakaan haluttu pysahtya, koska se on pakettimatkaajien mekka eli taas taynna turisteja. Ei kai siina auttanut kuin lahtea etsimaan majapaikka 11 aikaan illalla. Heti ensimmaiseksi kuultiin, etta koska tanaan on alkanut Thai uusivuosi on kaikki majapaikat varattu ja hinnan kalliimpia. Onneksi tavattiin Bangkokilainen nuori pari, jotka tarjosivat kyytia, etta voitaisiin etsia yhdessa majapaikkaa. Loydettiin viimein majapaikka, joka oli tuplasti kalliimpi ja jossain hornassa. Onneksi aamutuimaan saatiin varattua puhelimitse majapaikka keskustasta ja halvemmalla. Mutta, kuinka ihanasti osuttiinkaan juhlahumun keskelle pahimpana uuden vuoden juhlimispaivana. Ammupaivan aikana kadut tayttyivat juhlivista thaimaalaisista vesiampareineen,-pyssyineen,-letkuineen ja saaveineen. Tapana siis uutenavuotena on kastella ja taman jalkeen jauhottaa vesi-jauholitkulla kanssajuhlijat tai autot tai nayteikkunat. Kuhan kaikki on mahdollisimman jauhoista ja markaa. Hyva etta oltiin kuultu tasta jotain huhuja ja osattiin varautua minigrippaamalla rahamme ja laitamalla paalle vaatetta, jonka kastuminen ei ole vaarallista. Pienen kadun patkan jalkeen oltiin saatu monia osumia naista kaikista: vesipyssysta, lasillisista jaavetta, letkusta, mina sain muutamaan otteseen n. 10 litran saavin kaadettuna suoraan paalaelle ja taman jalkeen oltiin viela saatu kasittely vartalokasittely jauholla. Eli naytettiin silta kuin oltaiisiin kayty vaatteet paalla ammeessa ja sen jalkeen oltu velli-tehtaalla onnettomuudessa. Ja taman jalkeen ravintolaan syomaan ja tuoli naytti silta kuin olisi vahan isompi pissa tullut housuun. Hauskaa ja hurjaa oli ja nuha ja kurkkukipu seuraavana paivana. Pari paivaa Hua hinissa ja nokka kohti Bangkokia, jossa mellakat olivat onneksi jo laantuneet ja meidan Hanoin lentomme odotti muutaman paivan jalkeen.
Tehtiin viimeiset ostokset ja lahetettiin kaikki ylimaarainen kama rinkoista kotiin, jotta ei maksella ylikiloja lentokentalla. Eli Eija: paketti tulossa!! :) Odotettiin todella innolla taas Vietnamiin tuloa, vaikka edellinen kertamme taala ei niin hyvaa kuvaa maasta jattanytkaan, mutta Thaimaa miljoonine turisteineen oli nahty kyllastymiseen asti. Muutaman tunnin younen jalkeen lentokentalle ja lento Hanoihin. Viime kerrastamme Vietnamissa muistettiin rahanahneet, epakohteliaat ihmiset ja valitettavasti ensimmaisten muutamien tuntien tavattiin vain naita. Mielestamme edelleenkin saatiin vaarat leimat passeihimme, mika oikeuttaa vaan 15 paivan oleskeluun maassa, luulemamme 30 paivan sijaan. Yritimme selvittaa tata puolituntia vaikka meita vihaisesti vain yritettiin hatistella pois. Yritettiin ystavallisesti saada selitysta miksi, mutta koska olemme Suomesta emmeka euroopasta(mita ihmetta????) emme saa kuin 15 paivaa. Mikaan selittely ei auta vaan sormella osoitellaan, etta painukaa nyt hemmettiin taalta, annetaan lappu, jossa on osoite ja lopuksi kaikki kavelevat pois. Seuraava onglemamme oli taxikuski; sellainen oli otettava, koska oli paastava juna-asemalle eika keskustaan. Loppuen lopuksi mittari naytti ihan kasittamattomia summia ja sanottiin, etta ei pystyta eika haluta maksaa. Thaimaassa sama matka aamulla maksoi 5euroa ja taalla 30e vaikka halvempi maa ja aikaisempien kokemuksiemme perusteella taala ei taksi maksa mitaan. Pitkaan riideltiin kuskimme kanssa ja ensimmaista kertaa matkan aikana arsytykseni kasvoi siihen mittaan, etta paastiin muutaman voimasanan ja huusin suorat sanat kuskille. Ja tiedan etta maltti pitaisi pitaa, nyt vaan meni yli hilseen! Paastiin tilanteesta pois maksamalla konttisumma, joka sekin oli hyvin paljon liikaa. Mikon ensimmaiset sanat taksista noustuamme taisi olla, etta: V* just tallasta taalla on, lahetaan lentokentalle, ma lahden nyt kotiin!! Rauhoittumisen jalkeen ostettiin kuitenkin liput iltajunaan Sapaan hyvin hyvin pohjois-Vietnamiin. Yo paikallisessa junassa sujui oikein hyvin muutaman paikallisen kanssa ja oikein hyva huonekin loydettiin halvalla hyvin aikaisin aamulla. Sapa sijaitsee Vietnamin korkeimman huipun Fransipanin vieressa lahella Kiinan rajaa pohjoisimpana, mita talla reissulla ollaan oltu. Ilma on viimein raikasta eika hikipisarat valu kokoaikaa selkaa pitkin. Mukavaa vaihtelua polttavan kuuman Thaimaan jalkeen. Maisemat taalla naytta upeilta ja vuorien heimonaisia tyttarineen kulkee myymassa kasitoitaan. Sapan ymparilla asuu paljon eri heimoja kuten h'mongit, red zaot, tayt, daot, giaot yms. Mikon sanat tanaan jo kuulostivat paljon paremmalta: "Ma tykkaan tasta jo niin paljon vaikka en oo mitaan viela nahnytkaan. Yksi hienoimmista paikoista, jossa ollaan kayty" Samoin sanon mina...hyvalta nayttaa ja ihmisetkin vaikuttaa mukavilta. Saatetaanpa taas innostua vaikka trekkaamaan tai olemaan yo heimokylassa, kuka tietaa.
Reilu kolme viikkoa ja kotiin. Tuntuu niin lyhyelta ajalta. Yritan kirjoittaa nyt viimeiset viikot useammin ja Ninnille ja Elinalle tidoksi, etta Mikon jaakaappi- lista on valmis ja laitetaan se joku paiva tanne kaikkien nahtavaksi. Odotetaan jo kotiin tuloa, mutta nautitaan viela viimeisista!! Alkaaka menko Thaimaaseen....turhhoo turhhoo jos aasiaan tulloo.... :) Tiina